Soft Cell

Levyt

Non-stop Erotic Cabaret

Linkit

Theatre of Marc Almond
UBL

Takaisin arvosteluihin

Non-Stop Erotic Cabaret
Mercury 1996 (1981)

Soft Cell oli 80-luvun alussa ensimmäisiä syntsapoppipioneereja yhdessä OMD:n, Depeche Moden ja muiden Suicidelta "kaksi miestä ja syntikka" -tyylin napanneiden bändien kera. Soft Cellin menestys jäi tosin lyhyenlaiseksi; Non-Stop Erotic Cabaret menestyi, mutta sen jälkeen ilmestyneet kaksi levyä eivät ja bändi hajosi jo 1984.

Bändin suurin hitti oli coveri, Ed Cobbin mestarillinen "Tainted Love". Melkoinen hitti se olikin, nousten ilmestyttyään listaykköseksi niin Englannissa kuin 17 muussakin maassa ja päätyen sitten vuoden parhaiten myyneeksi singleksi. Eikä ihme, biisi on todella tarttuva ja kiehtova ja sijoittuu kyllä korkealle kaikkien aikojen parhaiden pop-hittien listalla.

Levy on varsin seksipainotteinen (kuten nimikin kertoo), mutta vähän erikoisella tavalla. Marc Almondin tarinat kertovat tavallisista ihmisistä ja laitapuolen kulkijoista, kenties hieman Lou Reedin tyyliin. Almondin ehdottomasti tyylikkäin on levyn lopettava "Say Hello, Wave Goodbye" joka on äärimmäisen tunteikas ja koskettava kappale erään suhteen loppumisesta.

Tämä uusi CD-painos sisältää 8 bonusbiisiä: Tainted Love -singlen b-puolen "Where Did Our Love Go?", ilmeisesti kahden muun levyltä poimitun singlen b-puolet "Memorabilia" ja "Facility Girls", "Fun City"-biisin ja Torch- ja What?-singlet b-puolineen. Musiikkia on siis tarjolla yli 70 minuuttia. Lisäbiisit eivät kaikki niin hyviä ole, mutta esimerkiksi "Where Did Our Love Go?" on kerrassaan erinomainen The Supremes-coveri.

Soft Cell on parhaimmillaan tarttuvaa, koskettavaa ja kiinnostavaa syntsapoppia. Marc Almond ei ole lainkaan hullumpi laulaja ja David Ball hallitsee kyllä koneensa. Jos 80-luvun konepoppi miellyttää, niin Soft Cell ja nimenomaan tämä levy kuuluu kyllä pakolliseen oppimäärään.

Alkuun