Circle

Levyt

Prospekt
Sunrise

Linkit

Circle @ Ektro Records
Circle @ pHinnWeb
Ektro Records

Takaisin arvosteluihin

Prospekt
Ektro Records 2000

Jos tämä levy olisi päätynyt käsiini aiemmin, saattaisi viime vuoden parhaiden levyjen kolmen kärki kokea muutoksia. Circlen olen aiemmin lähinnä tiedostanut, mutta musiikki on jäänyt jostain syystä vähemmälle huomiolle. Nyt siihen asiaan tulee muutos, sen verran houkuttelevalta Prospekt kuulostaa.

Optimaalinen kuunteluympäristö tälle levylle on selvästikin kuulokkeet. Siten hypnoottisesti toistuvat ja hienovaraisesti muuttuvat kitarariffit pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. Circleen pitää keskittyä, antaa sen viedä mukanaan. Harva instrumentaalibändi on saanut minut näin hyvin pauloihinsa. Biisejä rakennellaan aikailematta, lyhyimmät ovat siinä vajaan seitsemän minuutin mittaisia. Kuitenkaan pitkästyminen ei pääse iskemään, sillä vaikka biisit ovatkin varsin itseään toistavia, on hienoa kuunnella kuinka biisiin kehittyy ja rakentuu uusia osia, kerros toisensa päälle. Muutos on hienovarainen eikä toimisi alkuunkaan lyhyemmillä biiseillä. Tällaista hallittua monotoniaa olen tottunut odottamaan lähinnä konemusiikin puolella, mutta on ilo huomata että jollakulla on kärsivällisyyttä soittaa kitaraa samalla tavalla.

Tylsää ei siis ole, vaan biisit ovat parhaimmillaan hyvinkin vauhdikkaita. Pääosassa ovat kitarat, taustalla eräs mielestäni Suomen parhaista rumpaleista, Aavikosta ja monesta muustakin yhteydestä tuttu Tomi Leppänen takoo vakaata ja tarkkaa rytmiä ja keitosta maustetaan viuluin, koskettimin ja satunnaisin laulu/puheosuuksin. Hillityn tyylikäs kansitaide viimeistelee täydellisen elegantin kokonaisuuden. Ja se on hyvä. Kymmenen pisteen levy.

Alkuun

Sunrise
Ektro Records 2002

Ektron sivuilla Sunrisen aloittavaa "Nopeuskuningas"-rallia kuvattiin Circlen vastineeksi Judas Priestin "Breaking the Law":lle. Ei huonompi vertaus. Biisiä ajaa toistuva hard rock -riffi samalla kun Mika Rättö huutaa kuin eläin. Tietysti, hard rock - bändi olisi lopettanut biisin korkeintaan neljän minuutin kuluttua, mutta Circlehän ei moiseen sorru. Siinä neljän minuutin paikkeilla biisi kuulostaa lähinnä kiitoradalla kiihdyttävältä lentokoneelta - kuulija jää odottamaan, milloin kone saa tarpeeksi vauhtia noustakseen ilmaan. Lopulta avaruusurut liittyvät mukaan ja "Nopeuskuningas" leijailee omiin sfääreihinsä.

"Nopeuskuninkaan" loppujunnauksen jälkeen "Satulinnut" onkin varsin yllättävä veto. Linnut kuulostavat nimittäin karanneen Kuusumun profeetan levyltä, sen verran hempeää on tunnelma. Mutta eipä se mitään, "Hautain takaa" on taas vaihteeksi raskaampaa tavaraa. Rättö kiljuu entistä kamalammin raskaan Circle-riffin päällä. Vaan levotontahan se on, kun kuolleet nousevat haudoistaan ja syövät kaikki elävät... Tässä välissä lienee paikallaan kehua kantta, jonka kauniit, kirkkaat värit ja riittävä määrä pääkalloja tekevät kerrassaan mainion vaikutelman.

"Vaanen valtiatar" on jo totutun kaavan mukaan loikka takaisin hippimetsää ja Kuusumun profeettaa kohden. Rättö kertoo akustissävyisemmän, mutta kieltämättä ihan menevän tunnelmoinnin säestämänä tarinaa. Mieleen tulee lähinnä "Kysymysten sali" Kuusumun Kukin kaappiaan selässään kantaa -levyltä. Ainakin Rätön jutut ovat aivan yhtä kummallisia. Loppua kohden "Vaanen valtiatarkin" saa hieman raskaampaa otetta.

Kerrassaan oivallisella nimellä siunattu "Kylän suurin miekka" on levyn kappaleista kaikista sankarihevillisin. Biisin perusriffi on juuri rankka ja junnaava ja tuo biisiin oikeaa ratsujääkärihevin rytmiä. Ja kylän suurin miekka, sehän raiteiltaan suistaa jokaisen järjeltään liukkaan. Ei armoa! Biisin sanoitukset ovat täysin järjetöntä tajunnanvirtaa.

"Rautakotka" ja "Paholaisratsastaja" pitävät yllä raskaampaa tahtia. "Rautakotka" on kenties hieman perinteisempää Circle-tyyliä, Rätön laulut eivät ole aivan yhtä olennaisessa roolissa. "Paholaisratsastaja" on vielä hiljaisempi laulujen suhteen, muuten se on miellyttävän meluisa. Lopusta löytyy Raunio-liveltä tuttu "Lokki", vartin mittainen junnaussessio.

Sunrise on hemmetin hyvä levy. Jussi Lehtisalon luotsaama Circle tekee nykyisellään hyvinkin paljon minua miellyttävää jälkeä (tutustuin Circleen vasta Prospektin myötä, eli olen hyvinkin myöhäinen fani). Nykyinen Circle vetoaa minussa kahteen eri mieltymykseen. Krautrock-junnaus miellyttää, pidän esimerkiksi Neu!:sta kovasti, toisaalta Circlen soundi on aika raskas, joten myös metallimusiikin ystävänä pystyn musiikista nauttimaan.

Mika Rättö on ilmeisesti tullut Circleen jäädäkseen; on makuasia, pitääkö sitä yksinomaan hyvänä asiana. Minua Rättö ja Rätön erinomaisen persoonallinen ja hillitsemätön tyyli ei häiritse, päinvastoin. Pidän Kuusumun profeetasta kovasti, joten ne vaikutteet eivät minulle Circleä pilaa. Toivoisin kyllä, että Circlen ja Kuusumun profeetan biisit erottaisi toisistaan.

Alkuun