Kuusumun Profeetta

Levyt

Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari
Kukin kaappiaan selässään kantaa

Linkit

Virallinen kotisivu
Ektro Records

Takaisin arvosteluihin

Kukin kaappiaan selässään kantaa
Ektro 2001

Kuusumun Profeettaan suhtauduin alunperin jokseenkin sekavin tuntein. Levyä on hehkutettu muunmuassa ooooo-postituslistalla enemmän kuin tarpeeksi, mutta joskus kuulemani Moonfog Prophetin levy ei kovin suurta vaikutusta tehnyt. Noh, satuin kuitenkin kuulemaan Kuusumua livenä Fonal Recordsin levynjulkaisubileissä ja bändi toden totta teki minuun suuren vaikutuksen.

Alkuosa keikasta meni puoliunessa, mutta loppua kohden virkosin ja musiikkikin alkoi vaikuttaa järkevämmältä. Järkevän ollessa hyvin suhteellinen käsite, sen verran psykedeelisiä tunnelmia musiikki paikoin saavuttaa. Bändin laulaja, myös Circlestä tuttu Mika Rättö on kiinnostava ilmestys. Hänen laulutyylinsä on ainutlaatuinen, samalla tavalla kuin M.A. Nummisen.

Kuusumun Profeetan musiikki on pohjimmiltaan yökerhojatsahtavaa. Soundi on kuulas ja kevyt, soitossa on tiettyä porilaista hartautta. Mika Rätön korkeahkolla ja ohuella äänellä laulamat tarinat ovat kuitenkin se juttu, mikä Kuusumun Profeetan nostaa erottumaan muiden bändien joukosta, ne luovat levylle ihastuttavan hämmentävän tunnelman. Sanoitukset eivät ole järin järkeviä, vaan paikoin oikeastaan aivan täyttä tajunnanvirtaa.

Levyn ainoa miinus tulee "Askeleita rannalla"-kappaleesta, joka on kymmenminuuttisena noin kymmenen minuuttia liian pitkä. Instrumentaalitunnelmointia ei niin pitkään kestä, kun tilalla voisi kuulla Rätön hourailua. Tästä pienestä puutteesta huolimatta Kukin kaappiaan selässään kantaa on erinomainen mestariteos.

Alkuun

Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari
Ektro 2002

Odotin Kuusumun profeetan toista levyä suurella mielenkiinnolla. Kukin kaappiaan selässään kantaa sai aikaan suuret odotukset, eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari (vastedes lyhyemmin Supersankari) on jopa edeltäjäänsä parempi.

Merkittävin ero on mielestäni sanoituksissa. Siinä missä debyyttilevyn sanoitukset olivat herttaista tajunnanvirtaa, on Supersankarilla jotain sanottavaa. On ehkä naiivia laulaa tällaisista asioista, mutta Supersankarin yleisinhimillinen rauhan ja rakkauden sanoma on mielestäni enemmän kuin paikallaan nykyään. Yhä inhimilliset kuulijat liikuttunevat viimeistään viimeisen kappaleen aikana, supersankarin kysyessä milloin hän saa riisua silmikkonsa ja paljastaa pienuutensa? Kuka hänet sitten pelastaa?

Levyn kohokohdiksi muodostuu neljä kappaletta: "Ei aurinko milloinkaan laske", "Puhuu vapahtaja rappuselta kiviseltä", "Häivähdys" ja "Supersankari koko maailman". Niiden ainoa huono puoli on se, että niiden suurenmoisuuden rinnalla muut kappaleet kalpenevat, suotta.

Musiikillisestikin mukana on uusia sävyjä, saksofonin ja taustalaulajien muodossa. Mikä ilahduttavinta, kymmenminuuttiset instrumentaalikappaleetkin on jätetty väliin. Kokonaisuus on henkeäsalpaavan upea ja kirkkaasti vuoden 2002 hienointa kotimaista antia.

Alkuun