Absoluuttinen Nollapiste

Levyt

Muovi antaa periksi

Linkit

Virallinen kotisivu
Nollalista
AMG
Melankolia.net: Tommi Liimatta

Takaisin arvosteluihin

Muovi antaa periksi
Johanna Kustannus 1995

Montaa näin mukanalaulattavaa bändiä ei ole (paitsi tietysti vanha YUP) - Nollapistettä ei voi vastustaa. Tämä on selvä kunnianosoitus; joka bändin sanoituksia ei edes halua osata ulkoa, mutta Nollapiste on poikkeus. Tommi Liimatta on Suomen parhaita ja nokkelimpia sanoittajia ja taatusti hauskin. Eikä Liimatta ole millään tapaa hah-hah-tekohauska kuten useimmat "hauskat" ihmiset, vaan huumori löytyy arkielämän absurdiuksista. Liimatan tiliin on laitettava myös hienoin kertosäe jonka koskaan olen kuullut - kappaleesta "Ei, en ole rouva Bell" löytyy seuraava kertosäe: Taivun pääsanan mukaan, olen parantumattomasti... Pidän auringonvalaisemasta männystä. Pidän yllä tunnelmaa - joka pitämättä: hukkuu katseisiin. Sivulauseessa on sanajärjestys. Virtaavan nesteen sisällä paine on alhaisempi kuin sen pinnalla. Miten briljanttia.

Eikä musiikissakaan ole mitään valittamista, vaikka se tahtookin jäädä tässä Liimatan verbaalisen lahjakkuuden ylistämisen jalkoihin. Bändi on heleä ja musiikki progressiivista poppia. Levyllä on pari instrumentaalibiisiä ja ne viimeistään todistavat, että on muillakin bändin jäsenillä taitoa ja lahjakkuutta. Luulisin silti kuuntelevani Liimattaa huonommankin bändin kanssa mieluummin kuin Nollapistettä ilman Liimattaa...

Jos väenvängällä haluaa huonoja puolia hakea, on levy mielestäni hieman liian pitkä - reilu tunti ja 23 biisiä. Sinänsä varsin samantyyliset biisit alkavat hieman puuduttaa loppua kohden. Joka tapauksessa todella hyviä biisejä riittää paljon, ettei varsinaista täytebiisioloa pääse tulemaan. Ehdottomasti parhaimpia vetoja levyllä ovat loppua kohti tavattoman tyylikkäästi huipentuva "Suojasivu", jo mainittu "Ei, en ole rouva Bell", absurdi "Saatteeksi", vauhdikas "Jälkivaatimus", myös erittäin hienolla kertosäkeellä siunattu "Koira haistaa pelon" (Miksi meillä on niin harvoin vaikeaa / Miksi meidän pitää syödä taikinaa / Miksi meidän pitää tottua hauskaan / Miksi kyselen ruokinta-aikaan?) ja levyn lopettava "Yli 1000 erilaista kasvia". Mainiota pätkiä sanoituksista voisin luetella vaikka joka biisistä mutta tyydynpä nyt mainitsemaan muutaman: "Kylässä pesen hampaat kylmemmällä vedellä uin kotona. Käytän matkoilla kylläkin suurempaa harjaa; veden kylmyyteen vaikuttaa harjan koko. Tähän vedetään raja. ("Sivulla jatkuu"), Kuulen kaiun kaupungin, jos kuuntelen. Tästä lähtien en. Mielenkiintoni vie silikoninen. ("Liian lämpimät asunnot"), Jos tapaan puolitutun vieraalla paikkakunnalla, olen hänelle sydämellisempi kuin kotikaupungissa [...] Juhlanumero!" harvoin näkyy sisällössä... ("Ei, en ole rouva Bell").

Mitäpä enää lisäämään - suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Muutkin levyt ovat toki hyviä, mutta itse suosittelen keskittymään vanhempiin. Uusinta en ole kuullutkaan, mutta ainakin Simpukka-amppeli on tähän ja muihin vanhempiin levyihin verrattuna todella tylsä levy.

Alkuun