YUP

Levyt

1990-1992
Homo Sapiens
Toppatakkeja ja Toledon terästä

Linkit

Virallinen kotisivu
Jomen YUP-sivu
UBL

Takaisin arvosteluihin

YUP eli Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit on kokenut hieman samantyyppisen muodonmuutoksen kuin CMX, hc-punkista huomattavasti kepeämpään rock/pop-musiikkiin. Varhaisin YUP-tuotanto oli englanninkielistä hc-punkkia, mutta varsinaisesti bändin kiinnostava tuotanto alkoi Turpasauna!-ep:stä jolla kieli oli vaihtunut suomeksi.

YUP:n aiempaa tuotantoa aina Homo Sapiensiin asti värittää se, että tyylilaji vaihtelee usein biisien sisälläkin varsin huolettomasti. Koko komeuden kruunaavat ehdottomasti Jarkko Martikaisen aivan uskomattomat sanoitukset, jotka ovat täynnä epämääräisiä viittauksia milloin minnekin ja aina yhtä hauskoja.

Minun mielestäni YUP:n levyjen taso heikkeni merkittävästi siinä Yövieraiden kohdalla, kun bändi oivalsi että erilaisen musiikin voisi jakaa eri biiseihin. Yövieraat menetteli vielä, mutta Oudolla elämällä oli vain muutama todella hyvä biisi ja loput aika mitäänsanomatonta. Viimeisin, Normaalien maihinnousu, on todella laimeaa poppia. YUP:n tapauksessa massojen suosio on syönyt bändiltä parhaimman terän soitosta, vanhempien levyjen anarkistisesta hauskanpidosta ei juuri jälkiä näy.

1990-1992
PolyGram 1998

1990-1992 kerää yksiin kansiin YUP:n varhaista tuotantoa jättäen bändin englanninkieliset levyt huomiotta (hyvä niin). Mukana on Turpasauna!, Julmasti juhlallista, Huuda harkiten ja Paratiisin sahakielet / Daavidin fuzz.

Tämä on juuri YUP:tä parhaimmillaan: vauhdikasta punk-kaahausta, mutta perinteisten kolmen soinnun sijaan bändi kulkee ihan omia polkujaan, sotkien erilaisia musiikkityylejä kappaleiden sisällä ihan miten sattuu. Kun koko sotku vielä koristellaan Jarkko Martikaisen upeilla teksteillä, on jälki ihastuttavaa kuultavaa.

Levy on täynnä loistavia biisejä. Suosikkieni lista on pitkä: "En ole mukava mies", "Sikamusiikkia", "Sokeria, sisaret", "Woland", "Arpeni", "Paha vaatturi", "Popov, runokone ja minä", "Daavidin fuzz"... Eikä tuossa ollut kuin alkua. Levylle on sattunut vain pari vähemmän kiinnostavaa biisiä, muutoin mennään kyllä kaasu pohjassa täyttä vauhtia eteenpäin.

Kokonaisuutena kokoelma on siis aivan erinomainen ja muutoinkin paikkansa ansainnut, sillä näitä levyjä on perin vaikea löytää muuten (ja eihän niitä cd-muodossa muualla olekaan).

Alkuun

Toppatakkeja ja Toledon terästä
PolyGram 1998 (199?)

Toppatakkeja ja Toledon terästä - Henry Blavatskyn tutkimuksia on teemalevyistä parhaita. Se kertoo nimensä mukaisesti laulavan salapoliisi Henry Blavatskyn tutkimuksista tehtaanjohtaja, kusipää Volmar Pätsin hämäräperäisten liiketoimien suhteen. Matkan varrella tapahtuu yhtä jos toista...

Musiikillisesti homma toimii niin hyvin kuin YUP:llä vain voi. Biisit rönsyilevät minne sattuu, mutta se ei haittaa vaan kokonaisuus bändillä pysyy hyvin hallussa. Tyylilajit vaihtelevat huomattavasti biisien sisällä ja välillä. Tarinaa kantavat tekstit, jotka ovat täynnä sittemmin kuolemattomaksi muodostuneita lausahduksia. Henri Blavatskyn harrastukset, hevospoolo ja okkultismi, ainakin...

Biiseistä "Minä olen myyrä" on ehkä yksittäin parhaiten tunnettu ja se onkin levyn parasta antia, mutta hyviä hetkiä riittää koko levyn mitalle. "Mitä elämän jälkeen", "Kuonamagneetti", "Tyttö jota rakastan", "Taivaiden maisterit"...

Toppatakkeja ja Toledon terästä on välttämätön jokaisen YUP-fanin levyhyllyssä, siinä Homo Sapiensin vieressä edustaen sen kanssa bändin parasta tuotantoa.

Alkuun

Homo Sapiens
PolyGram 1994

Kuten yllä todetaan, on Homo Sapiens YUP:ta parhaimmillaan. Minulle se oli myös ensimmäinen tutustumiskohta bändin musiikkiin. Onneksi oli. Levyllä YUP:n musiikki kiteytyy yksittäisiksi kappaleiksi selvästi parhaimmin. Se on täynnään puolikuolemattomia sanoituksia ja tarttuvia ralleja.

Itse asiassa levyllä ei ole ainuttakaan huonoa kappaletta. Jokaisessa kappaleessa nerokkaat sanoitukset (haluaisin lainata jotain, mutta luulen, että päätyisin lainaamaan puolet levyn sanoituksista, eivätkä pätkät silti kuulostaisi yhtä hyviltä kuin levyllä; siis, kuunnelkaa itse tai lukekaa vihosta) yhdistyvät hyvään musiikkiin. Biisit ovat pääasiassa reippaamman sävyisiä, paria poikkeusta lukuunottamatta ja mikä parhainta, jokseenkin ennalta-arvaamattomia käänteissään. Paras esimerkki lienee muutoinkin ehkä levyn paras kappale "Jumala halkaisi ihmisen kahtia", jonka kertosäe on aivan eri biisistä kuin muut osat... Levyn kruunaavat upeat kannet, jotka on kuvittanut sarjakuvataiteilija Ville Pirinen.

Kaikenkaikkiaan Homo Sapiens on siis hyvinkin komea paketti. Sen tähden onkin harmillista että YUP on sittemmin "kehittynyt" suuntaan, josta en itse niin välitä. Vaan mikäpä oikeus minulla on vaatia bändiä jäämään junnaamaan paikoilleen!

Alkuun