Kyllä minä suon hoitajille heidän lakkonsa. Jos tämä maa ja sen asukkaat selvisivät lääkärien ja paperimiesten lakosta, niin eiköhän hoitajienkin. Kohta ne on kaikki siellä yksityisillä töissä, kun ei julkisen puolen palkoilla elä.

Eilen juuri juttelin yhden ammattikorkeakoulutetun virkahenkikön kanssa. Hän sanoi tienaavansa vähemmän kuin hoitajat alimmillaan mutta elävänsä ihan OK ja ilman toista työtä kaupan kassalla. Miten se on mahdollista? Jos kerran sillä palkalla ei elä.

Ja niinhän minä juuri kirjoitin; suon heille lakkonsa täysin rinnoin. Eiköhän me pärjätä. Huolettaa hiukan tietenkin asenne, että löytyy hoitaja/jia(?), jota/joita vähät kiinnostaa heikko-osaiset.

Jumalauta tulee kolmosen ratikassa kivaa, jos näin käy.

Täällä Asfalttiviidakossa on viidakon lait imetty jo äidinmaidossa. Oletan menon olevan samanlaista kuin kolmosen ratikassa.

Niin.

Kukahan ja mikä ammattiryhmä perustaa ensimmäisenä "Äiti Teresa" edunvalvontaliikkeen? Silloin se on parasta ollut, kun se on työtä ja tuskaa ollut. Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat. Näin nasevin iskulausein he alkavat vaatimaan palkkansa puolittamista.

Vuosikymmenien aikana he ovat ansiotta saaneet yleiskorotukset vaikkeivat niitä ole vaatinetkaan. Työ on vastuuseen verrattuna simppeliä ja rahaa riittää aina ulkomaanmatkoja myöten.

Heillähän on huono omatunto kun kurjistavat kuntien ja yktyisten elinkeinoharjoittajien taloustilannetta ja saavat näin aikaan viljalti verojen ja maksujen nousua.

Tuo ammattiryhmä kokee aiheesta itsensä syylliseksi turhaan inflaatioon ja jo aikoinaan markan kellutuskin oli itseasissa heidän syytään.

Nyt he ovat yhdessä ja isolla rintamalla liikeellä, aikovat maksaa jatkossa puolet vähemmän veroja kun reilusti pudottavat palkkaansa puoleen, eli sille Äiti Teresan tasolle.

Joukkoirtisanoutumistakin he harkitsivat, mutta he ajattelivat silti käydä ihan normaalisti työssä.

Näin sikakorkeapalkkaisena lääkärinä (huomaa ironia: jos hoitajien palkankorotus toteutuu, osastonhoitaja tienaa 200€ kuussa vähemmän kuin minä) olen kyllä sitä mieltä, etten tulisi hetkeäkään toimeen ilman hoitajia. Työskentelen vielä alalla, jossa anestesialääkäri ja -hoitaja muodostavat kiinteän työparin ja voin kertoa että molempia tarvitaan. Suon mielelläni hoitajille korotukset, ainakin meillä leikkaussalissa ja teho-osastolla työ on rankkaa, vaativaa ja koulutustakin tarvitaan.

Mietin vain sitä, ettei paperimiesten ja lennonjohtajien lakot herätä ollenkaan näin kuumia tunteita, vaikka kukapa ei joskus olisi ajatellut, ettei niiden kai sentään koulutukseen nähden NIIN paljon kuuluisi tienata...?

Murphy. Näin juuri.

Sanna. Paperimiesten lakko hetkauttaa työnantajaa ja osuu kyllä myös aika nopeasti Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyyn ja sitä kautta ties mihin. Mutta ei se suoranaisesti rasita kolmatta osapuolta (vrt. potilaat). Kyllä lääkärien lakko ihan yhtä kuumia tunteita herätti, samasta syystä. Paperimiehet ovat sitäpaitsi hinnoitelleet itsensä pihalle aikapäiviä sitten, ei niitä kannata kadehtia. Lennonjohtajien lakko taas koskee enemmän isokenkäisiä ja niitä nyt sietääkin aika ajoin koetella. Sitäpaitsi niitä on niin vähän, että on ihan sama , mitä niille maksetaan.

Olen vanhanaikainen ja minusta lakkoaseen pitäisi ensisijaisesti hiertää työnantajaa eikä kärsittää syyttömiä sivullisia. Potilaathan ovat valmiit yksissä joukoin antamaan hoitajille korotukset ja silti he ovat niitä, jotka kärsivät. Ehkä siksi?

Toisia nyt vaan tarvitaan yhteiskunnassa enemmän kuin toisia. Kylmästi ajatellen esim. kirjastot ovat kulttuuria ja kulttuuri ei ole välttämätöntä. Koulutuskaan ei ole, mutta se takaa paremmat olot yhteiskuntaan. Samoin kirjastot.

Sairaanhoitokaan ei ole yhteiskunnan kannalta välttämätöntä, mutta kyllähän sen suhteen inhimillisyys ja toisten auttaminen nostavat sairaanhoidon arvoa valtavasti.

Mikä muuten erottaa kirjastotädin ja kaupan kassan työt niin ratkaisevasti toisistaan, että molempia ei voisi hoitaa matalalla tai hyvin matalalla koulutuksella? Että onko yliopistokoulutus kirjastolainaukseen vähän overkilliä? Onko overkill-koulutus syynä matalahkoon palkkatasoon, tyyliin "teille on jo maksettu koulutuksestanne"?

Hyvin kirjoitettu. Loppujen lopuksi tarpeettomia olemme kaikki. Mutta ennen loppua useita meistä kyllä kaivattaisiin.
Väitän.

Vanhuksista ja mielenterveyspotilaista ei ole päättävillä tahoilla välitetty enää pitkiin aikoihin, välinpitämättömyys on laskeutunut näköjään ruohonjuuritasollekin. Ne, jotka eivät osaa tai jaksa pitää meteliä itsestään, kärsivät eniten kuten aina.
Hoitoalalla ei taida olla sellaista tehokasta työtaistelumallia, jolla vain työnantaja kärsisi. Ei tule ainakaan minulle mieleen.

Pasi. Se kirjastontäti tai -setä, jonka näet lainaustiskillä, ei ole se koulutettu kirjastontäti vaan tuntityöläinen ja opiskelija, työllistetty ei-ammattilainen tai sivari ja hyvin matalalla palkalla he siinä tiskillä ovat. Eli eivät itse asiassa eroa juurikaan kaupan kassasta. Paitsi, että niiden täytyy osata lonkalta vastata vaikka kysymykseen, mistä löytyy tietoa etnomusiikin osuus pohjois-karajalaisen väestön solumuutoksista ja niiden merkitys väestöennusteeseen ja kuolintilastoihin. Tai että miksei tää peedeeäf aukea.

Ne yliopisto- ja muita kouluja käyneet kirjastontädit ovat takahuoneissa tekemässä hankintojen kilpailutuksia, tiedonhakuja, värkkäämässä verkkoon elektronista aineistoa, korjaamassa asiakkuudenhallintaohjelman bugeja, istumassa moniammatillisissa työryhmissä suunnittelemassa esimerkiksi potilasohjetietokantoja, istuvat toisissa työryhmissä suunnittelemassa, miten lääkärien tietokannat saadaan linkitettyä referenssitietokantoihin ja muuta sellaista pientä kirjastollista juttua. Sen ohella siis, että tekevät tiedonhakuja ja opettavat tiedonhakutaitoja mm. tuleville ja oleville sairaanhoitajille ja lääkäreille, että ne voisivat hakea potilasta koskevaa uusinta tietoa. Lisäksi he opettavat heille informaatiolukutaitoa, kertovat tekijänoikeuksista ja neuvottelevat sopimuksia aineistoista, joita esimerkiksi lääkärit ja hoitajat voivat sitten käyttää.

Vai ajattelitko, että kaikki, mikä on kirjastossa tai kirjaston tarjoamana verkossa, on siellä itsekseen. No et kai.

Ehkä sinun pitäisi tosiaankin ottaa tarkkailuyksilöksi yksi kirjastontäti. Voisit yllättyä.

Livia ja Alma, kyllähän se niin on, että kaikkia meitä lopulta tarvitaan. Vaikka välillä tarpeettomia olemmekin. Itse kukin tahoillamme. Mutta erityisesti etnomusiikin dosentteja tarvitaan.

Mistäänhän minä en mitään ymmärrä, ihmisten ahneutta nyt kaikkein vähiten (ja meinaan ihmisten yleensä, en erityisesti terveydenhoitohenkilöstön, vaikka näyttää se nyt heihinkin tarttuneen), mutta kun siinä kolmosen ratikassa melkein päivittäin matkustan, ja olen nähnyt sen jo nykyisellään edustavan pääkaupungin mielenterveyden avopalveluja parhaimmillaan, tulin näiden hoitoalan ihmisten lausuntoja kuunnellessani miettineeksi, että eikö hoitajilla ole enää ollenkaan sellaista eettistä koodia, jota aikanaan Hippokrateen valalla tavoiteltiin. Että ensisijaisesti on avun ja hoidon tarpeessa olevaa lähimmäistä tavoite auttaa. Ja että jos koko terveydenhuoltosektori on tällä tavalla pelkkiä rahoja laskiessaan hukannut tämän perusfokuksensa, kannattaisiko kohta omaan mahdottomuuteensa kaatuvaa vyyhteä lähteä purkamaan jostakin aivan muualta kuin terveydenhuoltohenkilökunnan kieltämättä vähän jälkeen jääneistä palkoista

Anteeksi lavea ilmaisu, mutta eikö perusongelma ole tässä se, että hoitotyö (olipa se sairaan-, kirjaston- tai lastenhoitoon liittyvää) ei ole tuottavaa siinä mielessä, ettei se kartuta vientikassaa ja valtion varoja (vaikka takuulla terveydenhuoltoalan yrityksille tuottaakin pätäkkää ihan mukavasti). Näin ollen hoitotyöläisillä ei koskaan ole samanlaisia neuvotteluasetelmia yhteistä kakkua jaettaessa kuin monilla muilla aloilla. Jos nyt sairaanhoitajat saisivat sen viisisatasensa vaikka lakkoilemalla, muut alat kuroisivat etumatkansa ennalleen parissa vuodessa, koska tuottaisivat kansantaloudelle edelleen hoitoalalla työskenteleviä enemmän. Inflaatio kiristäisi tahtitaan ja kuntatalous olisi konkurssissa vielä entistäkin äkkiämpää.

Juu, arvovalinta varmaan, mutta ei pelkästään hoitoalan palkkojen suhteen. Pitäisikö miettiä ihan alusta alkaen uudelleen se, millä asioilla tässä yhteiskunnassa on oikeasti väliä? Ja sen jälkeen laskea uudelleen tämä tuottavuus. Siinä laskukaavassa soisi olevan inmillisyydelläkin jonkun painoarvon.

Sieltä kolmosen ratikan peräpenkistä katsoen maailmantalous näyttää aika erilaiselta kuin Eteläranta 10:stä tai valtioneuvostosta käsin, vaikka ihan vierestä viedään.

Ja niin vielä, virkasisko, saako oheista vastaustasi Pasille lainata aina, kun on tarpeen vääntää rautalankaa tämän maailman paseille?

Mistä tulikin mieleeni, että myöskin valtiollisten virkasiskojen työehtosopimus on parhaillaan katkolla, ja teemme töitämme takahuoneessa sopimuksettomassa tilanteessa, "neuvotteluasetelman ollessa jännittävä" (paikallista ay-jyrää lainatakseni).

Olen useasti leikkinyt ajatuksella, että jos maailman ammatit pantaisiin uusjakoon kaikki tyynni ja ne uusiorankattaisiin tuottavuuden, yleisen hyödyn tai tarpeen mukaan ilman kysynnän ja tarjonnan lakeja ja ilman menneisyydessä onnistuneita palkkauneuvottelujaj a niihin olisi avoin haku, niin kuinkahan moni edes hakisi takaisin omaan työhönsä vaan jotain ihan muuta.

Olla hyvä. Mutta muista lisätä jotain myös projekteista, joissa kirjastontäti on systeemisuunnittelija, sihteeri, pöytäkirjan pitäjä, sopimusneuvottelija ja vähän alansa ammattilainenkin, jos ehtii sekä se ainoa ihmistuntija, joka ymmärtää olla suututtamatta sitä ainoata tahoa, jolta voi kysyä tukea.

[Joitain asioita ei vaan pysty pätkimän lyhyemmiksi lauseiksi].

Kylläpä siinä oli taas oikea neropatti asialla (keskustelupalstalla). Voi jeesus. Joiltakin ihmisiltä ilmeisesti puuttuu täysin kokonaisvaltaisen hahmottamisen kyky, etenkin mitä tulee yhteiskunnan toimintaan.

Pasi: Tuo kommenttisi "kirjastot ovat kulttuuria ja kulttuuri ei ole välttämätöntä" vihjaa minusta aika tavalla siihen, että siellä kirjastossa ei vissiin ole hirveästi tullut vietettyä aikaa, muuten kuin ehkä siellä sarjishyllyllä. Korjaa ihmeessä jos olen väärässä.

Vai onko sinulta noin muuten jäänyt huomaamatta, että aika suuri osa Suomen kouluista, myös siis terveysalan oppilaitoksista, nojaa aika raskaasti kirjastojen palveluihin, mitä tulee esim. oppimateriaalien saatavuuteen (joista kaikki eivät todellakaan löydy Suomesta), tiedonhakutaitojen opettamiseen (se ihmiselimistön tuntemus ei ihan oikeasti löydy sitä yhtä perustietosanakirjaa tutkimalla, vaan tietoa etsitään esim. erinäisten kansainvälisten sairaanhoitojärjestelmien dokumentteja myöten), tiedonhallintataitojen opettamiseen (onko lähdekritiikki tuttu sana? PS: Google ei ole oikea vastaus), tutkimustyössä avustamiseen, kunnollisen luku- ja työskentelytilan tarjoamiseen, tietoliikenneyhteyksiin (kotoa on aika turha havitella pääsyä esim. kansainvälisiin lääketieteen tietokantoihin) ja niin edelleen... Kuvitteletkohan mahdollisesti, että Suomen lääkärit ja sairaanhoitajat ovat opiskelleet lääketiedettä jostakin kivasta pikku "ABC-Kiriasta" joka löytyy joka kotoa?

Ja muuten, mistäköhän kuvittelet niiden opettajien, jotka opettavat mm. lääketiedettä tuleville sairaanhoitajille ja lääkäreille, hankkivan tietonsa? Arvaa, kuka opettaa näille opettajille, kuinka löytyvät nykylääketieteen uusimmat ja täsmällisimmät tiedot, sekä etsii, lajittelee, arvioi, hankkii ja tarjoaa nämä valtavat tietomäärät käytettäviksi? Niinpä niin.

Pelkkää kulttuuriahan me. Sarjiksia ja jännäriromaaneja.

Terveisin eräänkin aiheeseen liittyvän erikoiskirjaston "kirjastontäti"

Pasi, oletko sinä Pazi? Jos olet, niin taisit ihan tahallasi hieman tökkiä tikulla kusiaispesää. Oma lehmä ojassa!

Kirjastontädeistä en menisi takuuseen, mutta ehkä muille hoitoaloille suuntaaville todella jossakin vaiheessa opetetaan ihmistuntijuutta, pelisilmää ja sitä kilteyttä, joka estää nostamasta äläkkää, silloinkin, kun ihan selvästi kustaan silmään.

Tosiaan, tälle kirjastontädille eikä edes sen kavereille tätä ei opintojen aikana opetettu. Asiaan kuuluva ajatusten nieleskely on jouduttu opettelemaan ihan varta vasten työelämässä.

Wilhelmiina, kirjastontätiydessä on taakka, jota jotkut kutsumukseksikin sanovat (emme me) ja joka aiheuttaa mm. sen , että koskaan emme oikein voi suoraan sanoa, että asiakas on väärässä. Kun onhan hän tavallaan oikeassa, koska on tullut oikeaan paikkaan. Siinä kun kaiket päivät sitten on kieli somasti keskellä suuta, niin se väkisin menee välillä poskeen.

b., jos näin on, niin ymmärrän enemmän. Ei tarvita kirjastoja, kun voi itse kirjoittaa kirjat. Näppärää. Ja mitä tuohon lehmään tulee, niin se on rumasti sanottu.

Veera, ajatusten nieleskelyn voi kehittää taiteeksi. Itse kuvittelen tietyissä tilanteissa ajatukseni pääni päälle sarjiskupliin. Eikä mitään pyöreäreunaisia ajatuskuplia vaan isokirjaimisia teräväreunaisia kuplia ovat ne. Ja tietenkin asiayhteyteen sopivat tehosteet. KABOOOOM!!

Sairaanhoitajia tarvitaan. Ja jos kirjaston tätejä ja setiä ei ole, tarttee saada sairaanhoitajia enemmän. Mun mielenterveys ainakin vaatii kirjastoa!

Nonni! Siispä kirjastontädeille sama palkka. Antanet luvan tuon lauseen slouganisoimiseksi.

Se tällä palstalla kommentoinut "Pasi" ei ole Pazi. joka siis olen minä. En ikinä väheksyisi kirjastoammattilaisten työpanosta, koska olen koko ikäni ollut riippuvainen kirjastoista. Olen tukenut voimakkaasti sairaanhoitajien korotuksia, koska nykyinen arvojen vääristyneisyys näkyy parhaiten (tai pahiten) juuri heidän työnsä rahallisessa väheksymisessä, mutta toinen ryhmä, jonka palkat pitäisi korjata, ovat korkeamman yliopistotutkinnon suorittaneet kirjastoalan ammattilaiset. Jos meillä ei ole varaa tai halua maksaa heille säädyllistä palkkaa, emme ansaitse sivistystämme.

Mikähän siinä on, että kaikki Pasit yhdistetään aina minuun... on niitä muitakin.

Sanasi lämmittävät jokaisen kirjastontädin ja -sedän mieltä. Kiitos myös tarkennuksesta.

Pazi: Jouduit nyt kaikkien Pasien puolesta altavastaajaksi. :) Onni onnettomuudessa kuitenkin: löysin sen takia blogisi, johon tykästyinkin oitis.

Mea: Niinpä. Mitä tähän voi muuta sanoa.

Pazi, polkkasit vain niin sopivaan aikaan hoitajista, että epäilykset heräsivät. Taustojasi ajatellen vaikutti jotenkin epätodennäköiseltä, että väheksyisit kirjastontätejä. Siksi epäilin kyseessä olevan jonkun sortin testin. Sohaistaan pesään ja katsotaan kuhinaa.

Sorry, että sait hetkeksi epäilyt niskaasi.

Luvat annettu.

Paseja on monia! :)

Mä en ole ikinä törmännyt Paziin edes virtuaalisesti, enkä tiedä hänen ajatusmaailmastaan mitään.

Mutta b., olet oikeassa siinä, että tahallani tökin kusiaispesää. Tuskin meakaan sitä vahingossa tekee. Voiko sitä edes tehdä vahingossa?

Luin nyt noita aikaisempien kommenttieni aiheuttamia vesilasimyrskyjä.

Olen ihan kirjastojen ystävä ja akateemisesti koulutettu, joten ymmärrän eri ammattien ja instituutioiden tärkeyden yhteiskunnassa. Halusin kuitenkin vähän herätellä muistamaan, että jokainen on ammattinsa valinnut ja niin edelleen.

Mielestäni en kuitenkaan sanonut mitään kohtuutonta, koputtelin vain sen verran kuin terveen itsetunnon omaavat omasta ammatistaan ylpeät ihmiset kestävät.

Kaiman kommentissa on sikäli mieltä, että jokainen tosiaan on ammattinsa valinnut ja ennen ammatinvalintaa pitäisi ottaa selville keskeiset tosiasiat työn luonteesta ja palkasta.

Käytännössä se ei ole aina mahdollista. Monen ammatin todellinen luonne selviää vasta siinä vaiheessa, kun koulut on käyty ja työtä alettu tehdä - kouluillahan kiertelevät luennoimassa lähinnä eri alojen opiskelijat (illuusiot vielä ehjiä) ja opothan eivät voi eri aloja kovin tarkasti tuntea. Saatavilla olevat ammattikuvaukset taas ovat ympäripyöreitä ja esimerkiksi hoitoalallahan on työntekijöitä pitkään erikseen painostettu vaikenemaan työhön liittyvistä negatiivisista ilmiöistä.

Ja palkan todellinen suuruushan selviää vasta silloin, kun sillä alkaa maksaa vuokraa, opintolainaa, mahdollista autolainaa, lasten elantoa, sähkölaskua, lehtitilausta, bensakuluja tai matkalippuja, vakuutuksia, vesilaskuja jne. Opiskelijalle tuhat euroakin kuukaudessa on valtava summa, kun elää pitää paljon vähemmällä ja toisaalta asumistuki tasoittaa hieman menoja ja menot muutenkin ovat yleensä pienemmät opintojen aikana.

Työelämään astumisen myötä tulevat sitten myös isommat menot ja moni huomaa, että isolta tuntunut kuukausipalkka ei riitäkään isomman asunnon vuokraan tai asuntolainan lyhennyksiin, ja syntyvät lapset pitää viedä metsään elämään jänisten kanssa.

Niin että kyllä yhteiskunta on onnistunut monta ihimistä tavallaan huijaamaan pitkän opintoputken kautta alipalkattuihin hommiin. Monihan vaistomaisesti luottaa siihen, että opiskelu kannattaa ja että ammattikorkeasta tai yliopistosta ei valmistuta oikeasti köyhäksi.