P J Harvey

Levyt

4-Track Demos
Is This Desire?
Stories from the City, Stories from the Sea
To Bring You My Love

Linkit

Islandin virallinen sivu
Sirens Rising
UBL ODP

Takaisin arvosteluihin

4-Track Demos
Island 1993

Nimensä mukaisesti 4-Track Demos sisältää P J Harveyn neliraiturilla nauhoittamia biisejä. "All songs written and recorded by P J Harvey" - enempää ei tarvita. Minkäänlaista rahastuksen tunnettakaan tästä ei jää, vaikka niinkin voisi kuvitella. Ei, tämä kuulostaa päin vastoin paljon paremmalta kuin monien bändien studiossa isolla rahalla tehdyt tuotokset.

Harvey musiikki on puhdasta tunnetta. Soittiminaan kitara ja urku Harvey pistää menemään aggressiivista rokkia. Levy on täynnä upeita ja vihaisia tunteenpurkauksia - "Rid of Me", "Yuri-G", "Snake", "50ft Queenie"... Hillitympääkin ilmaisua löytyy: "Hardly Wait" on varsin surumielinen kappale. Yhteistä kaikille kappaleille on kuitenkin se, ettei P J Harvey peittele mitään - kaikki mitä on sanottavana, sanotaan selvästi vasten kasvoja.

Tämän musiikin jättämä tunne on samanlainen kuin To Bring You My Lovella, mutta pelkistetymmän ilmaisun vuoksi paljon terävämpi. Hiottu tuotanto ei ole päässyt viemään parasta tehoa näiltä kappaleilta. Mieleni tekisi kuulla samoja biisejä Rid of Men versioina, mutta enpä ole tähän mennessä ko. levyä viitsinyt ostaa oikeastaan juuri siksi, etten tiedä miltä nämä biisit kuulostavat tämän jälkeen. Sitä paitsi se on kallis...

Joka tapauksessa, 4-Track Demos on kertakaikkisen erinomainen levy, pakkohankinta tunnepitoista ja aggressiivista rockia kaipaaville. Tästä on kliinisyys ja viimeisen päälle hiottu tuntuma kaukana, tämä on vain yksinkertaisesti rock.

Alkuun

To Bring You My Love
Island 1995

P J Harvey on varmaan melkolailla hurja ihminen - ainakin musiikkinsa on tavattoman energistä ja väkevää. Tunteet vaihtelevat vihasta ahdistukseen ja kaiken tuon Harvey esittää samanlaisella antaumuksella. Musiikillisesti Harvey ei ole kaukana Nick Caven ja Bad Seedsien rockista, joskin Harveyn musiikki on asteen verran rankempaa, muistuttaen ehkä enemmän Birthday Partya kuin Bad Seedsiä.

Levyllä on monta loistavaa helmeä. Ehdoton ykköshitti on tietysti "Down by the Water", mutta muitakin mestariteoksia on mukaan mahtunut. "The Dancer", "Send His Love to Me", "C'Mon Billy", "Working for the Man"... Huonoja hetkiä levylle ei yksinkertaisesti ole mahtunut.

Tämä ei siis ole lainkaan hullumpi suoritus, etenkin kun kaikki biisit ovat kokonaisuudessaan Harveyn omaa käsialaa. Vakuuttavaa, vakuuttavaa... Harvey on ensiluokkainen taiteilija, nimenomaan, tuodessaan tunteitaan julki tähän tapaan.

Alkuun

Is This Desire?
Island 1998

P J Harveyltä meni kolme vuotta julkaista seuraaja To Bring You My Lovelle. Tuloksena on Is This Desire?, joka on tehty eristyksissä julkisuudesta Harveyn kotiseuduilla. Se on hieman hiljaisempi, hieman sisäänpäinkääntyneempi kuin aikaisemmat levyt, joiden hyökkäävä henkilökohtaisuus ja voimakkuus on hieman rauhoittunut. Vaan kukapa jaksaisikaan loputtomiin kiertää samaa rataa, joten kaikenlainen muutos on yleensä aivan tervetullutta. Eikä mistään ole silti tingitty; levyn alusta löytyvä "The Sky Lit Up" on yhtä rock kuin mikä tahansa muukin Harveyn aikaisempi biisi. Ensimmäinen erikoisempi biisi on kolmas "The Wind", jonka koneellinen taustabiitti kuulostaa yllättävän hyvältä.

Singlehitti "A Perfect Day Elise" on kyllä kerrassaan upea kappale, P J Harveyn parhaita. Mutta levyn parhaat kappaleet löytyvät muualta: "Joy" on yksi suosikeistani ja "The River" on kenties se parhain. Joka tapauksessa levy on selvästi erilainen kuin To Bring You My Love, joten levyjä on vaikea vertailla keskenään. Is This Desire? on herkempi ja hiljaisempi (ja selvästi, jos vertaa vielä vanhempiin levyihin) ja vaatii huolellista kuuntelemista kaikkien hienouksien löytämiseksi. Suosittelen tutustumaan, tuskin joudutte pettymään.

Alkuun

Stories from the City, Stories from the Sea
Island 2000

P.J. Harveyn uusin levy merkitsee tavallaan paluuta juurille Is This Desire?:n introvertimmän tunnelmoinnin jälkeen. Stories... on huomattavasti suoraviivaisempaa rockia. Levyn teemana on ei-niin-mielikuvituksellisesti New York, mutta se ei paljoa haittaa.

Vaikka biisit ovat suoraviivaisempia, eivät ne suinkaan ole huonompia kuin aiemmin. Jos tältä levyltä ei uutta "Down by the Wateria" löydykään, hyviä biisejä kuitenkin riittää. Ehdottomana kohokohtana on Pollyn ja Radioheadin Thom Yorken duetto "This Mess We're In". Alun "Big Exit" edustaa vauhdikkaampaa osastoa hyvin kun taas lopun "Horses In My Dreams" ja "We Float" ovat rauhallisempia ja tunnelmallisempia. Hyviä yhtä kaikki.

Kaikki biisit ovat tuttuun tapaan P.J. Harveyn omaa työtä, mutta Mick Harveyn ja Rob Ellisin osuuttakaan ei sovi vähätellä. Levy on pakkohankinta P.J. Harveyn faneille eikä muidenkaan kitararockin ja hyvien naislaulajien ystävien kannata tätä kokeilematta sivuuttaa.

Alkuun