Nick Drake

Levyt

Bryter Layter
Five Leaves Left

Linkit

nickdrake.net

Takaisin arvosteluihin

Five Leaves Left
Island 2000 (1970)

Nick Draken musiikki on kaunista, herkkää ja melankolista. Draken akustista kitaraa säestävät useimmiten tyylikkäästi sovitetut jouset, mutta vaihteluakin kuullaan. Levyn aloittava "Time Has Told Me" saa sähkökitarasta haikeita country-sävyjä, "Three Hoursia" säestävät congat, "'Cello Songia" nimensä mukaisesti sello, "Man in a Shedille" antaa rytmiä piano ja levyn päättävää "Saturday Sunia" värittää vibrafoni. Kaikenkaikkiaan sovitukset ovat miellyttävän hillittyjä.

Levy on synkimmillään kappaleessa "Way to Blue", jonka jouset ovat hyvin dramaattiset. Nick Draken ääni - tasainen, rauhallinen ja jollain tapaa väsynyt - istuu kappaleeseen erinomaisesti. Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan ole yhtä melankolisia, vaan melodiat ovat toisinaan jopa iloisia. "'Cello Song" on esimerkiksi varsin iloinen. "Man in a Shed" on toinen reippaampi kappale, jossa on sävyjä Bryter Layterin jazz-folkista.

Levyn parhaita hetkiä ovat mielestäni "Day Is Done", "'Cello Song" ja "Man in a Shed". Kokonaisuutena levy on kaikenkaikkiaan varsin vahva, heikkoja lenkkejä ei ole mukana yhtään. Kauniin folk-musiikin ystäville Five Leaves Left on oivallinen valinta.

Alkuun

Bryter Layter
Island 2000 (1970)

Bryter Layter eroaa sävyltään Five Leaves Leftistä melkoisesti. Musiikki on huomattavasti reippaampaa ja eloisampaa, kiitos laajemman taustabändin (vieraileepa levyllä myös Velvet Undergroundista tuttu John Cale). Tällä kertaa joka kappaleessa on mukana useampi muusikko. Jousien lisäksi levyllä on jonkin verran torviosuuksia, jotka toimivat erityisen hyvin alun "Hazey Jane II":ssa.

Drakella on selvästi ymmärrystä myös jazzin suuntaan. "At the Chime of a City Clock" on eräs levyn jazz-henkisistä kappaleista, sen saksofoniosuudet kuulostavat yksinkertaisesti upeilta. "One of These Things First" on myös ihastuttavan kepeä kappale, jota piano elävöittää tyylikkäästi. Molemmat "Hazey Janet", vaikka varsin erilaisia ovatkin, ovat kerrassaan mainioita. Levyn lopusta löytyvä helmi "Northern Sky" on myös erinomainen, John Cale tekee siinä hyvää työtä.

Belle & Sebastianin fanien kannattaa ottaa Bryter Layter kuunteluun, sen verran selvästi sitä on kuunneltu ja mallia otettu. Muutoinkin kyseessä on ensiluokkainen levy. Itse pidän siitä jonkin verran Five Leaves Leftiä enemmän, vaikka melankolisesta musiikista kovasti pidänkin. Bryter Layteriä suosittelen muillekin ensituttavuudeksi, se on helpommin lähestyttävä ja popimpi.

Alkuun