Kaakao
Johanna Kustannus 1998
Ensitutustuminen MKKK:hon taannoisen Iskelmä-EP:n myötä teki sellaisen vaikutuksen, että Kaakao oli singlejen jälkeen pakkohankinta ja melkoisessa hevirotaatiossa aikoinaan. Eikä ihme, minua kun miellyttävät niin bändin raskas soundi kuin Herra Ylpön outoudet.
MKKK asettuu Suomi-rockin oudompaan laitaan, tosin paikoin bändin soundi on suorastaan metallisen raskas. Tooliin on verrattu, useammin kuin kerran, mutta minähän en sellaisista tiedä. Herra Ylppö on outoudessaan aika yksin, sanoitukset kiertelevät ja kaartelevat varsin ainutlaatuisella tavalla. Mieleenjääviä epäloogisuuksia kuitenkin riittää, mikä on aina hyvä asia.
Bändi on myös varsin omavarainen, mitä kansitaiteeseen tulee. Ylppö on tehnyt bändin kaikkien levyjen kannet ja lisäksi taidetta muunmuassa Saran ja Faustin(!) kansiin. Minua Ylpön tyyli miellyttää, MKKK:n kannet ovat kyllä sieltä paremmasta päästä asteikkoa.
Biiseistä henkilökohtaisia suosikkejani ovat reippaasti eteenpäin rullaava "Hullu huutaja", singlenäkin julkaistu tunnelmapala "Buster Keaton", Porin jättiläisten Circlen suuntaan kumartava "Kierros" ja levyn alusta löytyvä bändin debyyttilevyn kanssa samanniminen "Kaukana puhelimista". Kokonaisuus on yhtenäinen ja pätevä.