Marilyn Manson

Levyt

Antichrist Superstar
Mechanical Animals

Linkit

Virallinen kotisivu
ODP UBL AMG

Takaisin arvosteluihin

Antichrist Superstar
Nothing 1996

Nyt lienee hyvä aika kirjoittaa arvostelu Antichrist Superstarista. Myönnän heti hurahtaneeni levyyn hieman pahanlaisesti aikoinaan sen ilmestyttyä. Kaikkea sitä pienenä tuleekaan tehtyä; vetoankin olleeni tuolloin hyvin vaikutuksille alttiissa 16 vuoden iässä.

Nyt levyä voi kuitenkin kuunnella hieman neutraalimmasta näkökulmasta. Ensinnäkin - se on yhä levyhyllyssäni. En ole sitä pois myynyt, enkä myykään. Vaikka se ei edelleenkään ole mikään alkuperäisyyden ylistys, on se silti pirun menevä levy. Tällä levyllä Manson breikkasi Suomessa yleiseen tietoisuuteen, eikä se aivan ansiotta tapahtunut.

Levyn ensimmäinen osio esimerkiksi on kokonaisuutena aika mainio: alun feikki-live (joka oli kansien mukaan nauhoitettu levyn ilmestymistä seuranneena vuonna) "Irrational Hate Anthem", perushitti "Beautiful People", repivä "Dried Up, Tied And Dead to the World" ja kärsimysosaston ansiokkaampaa päätä edustava "Tourniquet".

Keskimmäinen osio ei sitten samalla tavalla vakuuta. Biisien taso laskee jonkin verran, mutta löytyy joukosta muutama vähän parempikin biisi ("Mister Superstar", "Kinderfeld", "Angel with the Scabbed Wings"). Onneksi loppua kohden levy paranee taas melkoisesti. Loppuviisikosta "Antichrist Superstar" ei ole kummoinen, "1996" on menevä mättöpala, "Minute of Decay" ahdistaa ja "The Reflecting God" on lopun viimeinen rockbiisi. Levyn lopettaa erinomaisen upea "Man That You Fear".

Mitä pakolliseen Nine Inch Nails -vertailuun tulee, niin kyllähän Trent Reznorin tuotanto-, sävellys- ja soittotyö levyltä kuuluu. Soundimaailmaltaan levy on lähempänä Nine Inch Nailsia kuin tätä edeltänyttä Mansonia. Marilyn Manson on tosin ehkä jonkin verran Reznoria kiinnostavampi vokalisti ja sanoituksissakin on enemmän ulottuvuuksia. Tai ainakin Mansonilla on enemmän mielikuvitusta, vaikka angstinen pohjavire miehillä onkin samanlainen.

Ansionsa siis tälläkin, kaiken massasuosion jälkeen. Suosittelen kuuntelemaan kuulokkeilla ja kovaa. Elämys paranee huomattavasti.

Alkuun

Mechanical Animals
Nothing 1998

Mechanical Animals sai kokea aika tylyn kohtelun ilmestyttyään. Vähän joka lehdessä se haukuttiin milloin mistäkin syystä, pääasiassa syytökset taisivat kohdistua siihen, että Mansonilla oli kovin vähän uutta tarjota; levy on pitkälti kierrätystä T-Rexiltä, Alice Cooperilta ja muilta 70-luvun glam-bändeiltä.

Entä sitten, sanon minä. Suurin osa nykynuorista, jotka Mansoniakin kuuntelevat, eivät taatusti tunne T-Rexia tai glamia yleensäkään. Tavallaan ihan hyvä vain, että joku kierrättää niitäkin vaikutteita niin eivät unohdu kokonaan. Manson kuitenkin sekoittaa soppansa varsin pätevästi, niin pätevästi, ettei minulla ainakaan ole kummempaa valitettavaa tästä levystä.

Sen sijaan hyvää, konevetoista rockia on tarjolla mukava annos. Antichrist Superstarin Nine Inch Nails -vaikutteet ovat jääneet vähemmälle, tällä kertaa levy ei kuulosta samalla tavalla Trent Reznorin tuotokselta.

"Beautiful People" vedetään luonnollisesti uusiksi "Rock Is Deadin" muodossa, olihan se sen verran iso hitti. Samaa vauhdikkaampaa sarjaa edustaa suurin osa biiseistä, parhaimpina "Posthuman", "Mechanical Animals" ja "I Want To Disappear". Huumehöyryistä ahdistusosastoa taas ovat "Coma White", "The Speed of Pain", "Disassociative" ja "Great Big White World", joista varsinkin "Disassociative" toimii ihan kybällä.

Kannet ovat täynnään kaikenlaista outoilua ja pillerimeininkiä, mikä tietysti sopii levyn tyyliin täydellisesti. Sinisen kotelon läpi katselemalla saa näkyviin vaihtoehtoisia viestejä ja onpa cd:kin pillerin näköinen.

Eihän tätä saa liian vakavasti ottaa. Netistä löytyy paljon (pääasiassa amerikkalaisia; luojan kiitos Suomessa Mansoniin osataan yleisesti ottaen suhtautua oikein) esimerkkejä kummaltakin puolelta siitä, mitä käy jos suhtautuu asioihin vakavammin kuin pitäisi. Joka tapauksessa Mechanical Animals on oivallista konerockia joka, vaikka toistaakin itseään hieman, jaksaa miellyttää aina uudestaan.

Alkuun