Godspeed You Black Emperor

Levyt

Lift yr. skinny fists like antennas to heaven!

Takaisin arvosteluihin

Lift yr. skinny fists like antennas to heaven!
Kranky 2000

Kun levyn saa käsiinsä, kiinnittyy huomio kansiin. Ruskeat pahvikannet viestivät tiettyä rauhallisuutta, joskin niiden kuvitus on mieltävaivaavaa ja, etten jopa sanoisi, häiriintynyttä. Kannet kätkevät sisäänsä kaksi cd:tä ja pienehkön lappusen. Paperin toisella puolella on kuvia ja lyhyet ja epäselvät krediitit, toisella puolella on kaavio, joka kuvaa levyn jakautumista osiin. Levyt eivät soittimessa jakaudu kuin kahteen kappaleeseen kumpikin, lp:n puolien mukaisesti. Kokonaisuudessa on kuitenkin osia, jotka eivät kuitenkaan ole aivan yhtä selvärajaisia kuin perinteiset kappaleet.

Perinteisestä rock-musiikista tämä montrealilainen, tällä levyllä yhdeksänhenkinen kollektiivi onkin kaukana. Nimike post rock sopinee kaikessa epämääräisyydessään kuvaamaan Godspeedin musiikkia. Kertosäkeitä ja perinteisiä rockmusiikin rakenteita kappaleissa ei ole. Sen sijaan levy etenee, paikoin ehkä hieman kaavamaisestikin, hiljaisuudesta painostavampaan pahaenteisyyteen, joka lopulta räjähtää kovaääniseksi meteliksi. Pääosassa olevien jousisoittimien taustalla soivat monenlaiset äänet, joiden alkuperää voi miettiä. Kitaroitakin levyllä käytetään, kuten rockissa kuuluu, harvoin vain selkeästi tunnistettavassa muodossa.

Toisinaan hyödynnetään hyvinkin erilaisia äänilähteitä. Kakkoslevyn avaa Murray Ostril, joka muistelee lapsuutensa Coney Islandia. Varsinaisia lauluja levyllä ei ole, kappaleet ovat muutoin täysin instrumentaalisia. Tällainen musiikki ei tarvitsekaan tuekseen päälleliimattua sanomaa. On täysin riittävää, että kuulija tulkitsee musiikkia itseään, antaa sen herättää mielikuvia ja tunnelmia. Musiikki on voimakasta, vaihtelevaa ja rehellistä. Kuten sivuprojektinsa A Silver Mt. Zion, myös Godspeed You Black Emperor tarjoaa ajattelemisen aihetta, musiikkia, johon pitää syventyä ja keskittyä. Kolmen minuutin pophitit loistavat nyt poissaolollaan.

Alkuun