![[Kansi - A Silver Mt. Zion: He Has Left Us Alone But Shafts of Light Sometimes Grace the Corner of Our Rooms...]](kuvat/asilvermtzionhehas.jpg)
He Has Left Us Alone But Shafts of Light
Sometimes Grace the Corner of Our Rooms...Constellation Records 2000
He Has Left Us Alone But Shafts of Light
Sometimes Grace the Corner of Our Rooms...
He Has Left Us Alone But Shafts of Light
Sometimes Grace the Corner of Our Rooms...
Constellation Records 2000
Tämä A Silver Mt. Zionin levy on yhtä nimien riemujuhlaa. Jo levyn nimi kaikessa kuudentoista sanan komeudessaan on aivan omaa luokkaansa, eivätkä biisit jää juuri jälkeen. Levy jakautuu kahteen osaan, "Lonely as the sound of lying on the ground of an airplane going down." ja "The world is sickSICK;(so kiss me quick)!". Nämä molemmat taas jakaantuvat neljään osaan, joista useimmilla on yhtä massiiviset nimet.
Mitä nimien taakse sitten kätkeytyy? Kaunista, surullista ja yksinäistä musiikkia. On vaikeaa olla mainitsematta Godspeed You Black Emperor!:ia, montrealilaista taiderock-kollektiivia, jonka kolmesta jäsenestä A Silver Mt. Zionkin koostuu. Tyyli on samankaltainen, mutta selvää on että kun GYBE!:n muusikkomäärästä (kymmenkunta käsittääkseni) vähennetään kolmeen, on tulos hillitympää ja hiljaisempaa.
Viulu ja piano hallitsevat He Has Left...:n maailmaa,
tukenaan kontra- tai sähköbasso. Suurin osa musiikista on
instrumentaalista. Mukana on jonkin verran GYBE!:n paljon käyttämiä
puhesampleja kaikenlaisilta saarnasmiehiltä ja yhdessä kappaleessa
("movie(never made)") pääosan saa bändin nokkamiehen
Efrimin laulu. Laulujen hienoisesta hapuilusta huolimatta
(tai ehkä juuri sen vuoksi) kyseinen biisi nousee levyn parhaimmaksi,
jotenkin se vain koskettaa yksinkertaisuudessaan. It's
nobler to never get payed / than to bank on shit and dismay.
Enemmänkin soisin biiseissä laulua olevan.
He Has Left... on melkoisen kaunis levy. Kansiaan myöten: GYBE!:n levyistä tuttu pahvikotelo on esteettisesti ihastuttava, metallinpunaiset kansipainatukset ovat mielenkiintoisia ja miellyttävän näköisiä. Itse levy vaatii jonkin verran huolellista kuuntelua. Jos sen jättää taustalle soimaan ja keskittyy liikaa muihin asioihin, se soljuu vaivatta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siihen pitää keskittyä ja syventyä, jotta kaikki sen sisällään pitämä kauneus pääsee esiin. Ilahduttavaa havaita, että on ihmisiä, jotka yhä tekevät musiikkia muuhunkin tarkoitukseen kuin nopeaan kertakulutukseen. A Silver Mt. Zionia tarjoaa paljon, paljon enemmän.