20 Jazz Funk Greats
The Grey Area of Mute Records 1997 (1978)
Tämä on varmaan vaikein levy, joka kokoelmistani löytyy. Genesis P-Orridgen luotsaama orkesteri oli aikoinaan todella rajojarikkovaa musiikkia, eikä se vieläkään mitenkään normaalilta kuulosta.
Throbbing Gristle oli ensimmäisiä industrial-bändejä, tämänkin levyn on alunperin julkaissut koko tyylilajille nimensä antanut Industrial Records. Kuitenkaan jazz funk -hitit eivät järin teollisia ole, enemmän musiikki muistuttaa Kraftwerkia kuin vaikkapa Laibachia.
Levyn parhaimpiin kappaleisiin kuuluu "Hot on the Heels of Love", joka voisi olla mistä tahansa C-64:n karatepelistä. Tulee ihan nostalginen olo. Se on myös helpoimpia kappaleita levyllä, jonka tarjonnasta noin puolet on instrumentaaleja. Noissa instrumentaaleissa nyt ei mitään ihmeitä ole, ne ovat lähinnä tunnelmallisia välipaloja laulettujen biisien joukossa eivätkä itsessään jää juurikaan mieleen.
Lauletuista kappaleista "Convincing People" on tuplavokaaleineen
lähinnä hieman ärsyttävä. "What a Day" on vähän turhan huutoa myös,
mutta "Still Walking" on jo huomattavasti parempi. Hiljainen ja
kummallinen. "Six Six Sixties" on lyhyt ja kiinnostava mutta
todellinen mestariteos on "Persuasion". Se on ahdistava ja inhottavan
perverssi kappale. Genesis P-Orridgen suostuttelun kuunteleminen on
melko epämiellyttävää, varsinkin kun laulun edetessä paljastuu
laulajan himo erilaisia pikkuhousuja kohtaan... Mutta mitä
suostuttelua: After all, you've seen yourself before... What
difference does it make if I take your photograph? What difference
does it make if someone else sees it too? All your friends do it... I
mean nobody will know it's you.
Melkoinen joka äidin unelma,
tuo herra P-Orridge. Tuossa nyt tuskin mistään lomakuvista kuitenkaan
ole kyse.
Levyn loppuun on lätkäisty kaksi liveversiota biisistä "Discipline", jotka ovat jo enemmän industrialia otteeltaan. Alkuperäistä kuulematta en osaa sanoa noista oikein mitään muuta kuin että hyvältä kuulostaa.