Midnattens Widunder
Spikefarm 1999
Finntrollille en ollut alunalkujaan suonut juuri positiivisia mietteitä, mutta ohimennen ennen jonkun keikan alkua kuulemani biisi muutti mielen. Asiat johtivat toisiin ja pienoinen blackmetal-buumi omalla kohdallani Midnattens Widunderin ostamiseen. Eikä tarvinnut pettyä!
Alkuintron (joka sinänsä on kerrassaan mainio) mentyä ohi bändi pääsee suoraan asiaan. Finntroll hakkaa menemään nopeaa ja turhia mutkia välttävää blackmetalhumppaa - nimenomaan, humppaa. Eipä Finntroll mikään blackmetalversio Eläkeläisistä ole, mitä nyt paikoin humppapoljento taustalta vilkkuu. Turhan totisella mielellä ei kai muutenkaan olla liikkeellä - ruotsinkieliset sanoitukset jo viittaavat vähän sellaiseen. Sanoitusten sisältö sinänsä on tiukkaa tekstiä peikkojen maailmanvalloituksesta, ehdottomana huippuhetkenä kirkonmiesten kuolema saunassa kappaleessa "Bastuvisan".
Odotin siis jonkinasteista huumorimusiikkia, vaan Finntrollpa onkin täysin vakavasti otettava bändi. Biisit ovat oikeasti hyvää black metalia. "Svartberg", levyn alkubiisi keimailee kansanmusiikkivaikutteilla, mutta pohjana on koko lailla Satyriconia muistuttava kitarariffi (ja hyvin Storm-henkistä mölinääkin kuullaan). "Rivfader" on jo humppahenkisempi. Munniharputkin vonkuvat kuin Moonsorrowilla konsanaan - onkin hyvä huomata Trollhornin olevan lainassa Moonsorrowista. Selittänee yhteyksiä.
Kaikenkaikkiaan Midnattens Widunder on napakka ja tiivis (pituudeltaan jotakuinkin 30-minuuttinen) kokonaisuus ja varsin ensiluokkainen blackmetalkiekko. Tosin ei niille hapannaamoille, joiden mielestä black metallissa ei ole mitään hauskaa. Muut, nauttikaa reipashenkisestä musiikista. Ainoa miinus kansista: kuvat ovat ihan hienoja, joo, mutta musta teksti harmaankirjavalla taustalla ei erotu sitten laisinkaan.