Virallinen kotisivu
ODP
UBL
AMG
Bauhaus on yksi merkittävimpiä goottibändejä. Bändin legendaarinen ensisingle, Bela Lugosi's Dead, on levy, josta monet laskevat koko goottigenren alkavan. Halusi sille antaa niin paljoa merkitystä tai ei, mutta totta on, että Bauhaus oli aivan ensimmäistä aaltoa. Myöhemmät yrittäjät, esim. The Sisters of Mercy ja Alien Sex Fiend, julkaisivat ensimmäiset levynsä hieman Bauhausin hajoamisen jälkeen.
Bändin julkaistua muutamia singlejä ("Bela", "Dark Entries", "Telegram Sam"), ilmestyi ensilevy In the Flat Field vuonna 1980. Seuraava levy, Mask ilmestyi 1981. Vuonna 1982 ilmestyi kolmas levy, The Sky's Gone Out ja vuonna 1983 neljäs ja viimeinen, Burning from the Inside. Levyn nauhoittamisen aikaan Peter Murphy, Bauhausin laulaja, sairastui keuhkokuumeeseen eivätkä bändin muut jäseneet jaksaneet odotella miehen toipumista vaan viimeistelivät levyn itse. Tämä, muun muassa, lopulta hajoitti bändin. Nyttemmin, Bauhaus on tosin tehnyt comebackin ja julkaissut kaksi kokoelmaa, Cracklen pari vuotta sitten ja hiljattain ilmestyneen livekokoelman Gotham. Bela Lugosi's not dead...
Crackle
Beggars Banquet 1998
Vuoden 1998 reunion vaati tietysti uuden kokoelman. Crackle kokoaa kansiinsa joukon Bauhausin parhaimpia kappaleita ja onnistuu kyllä tavoitteessaan. Kaikki hitit löytyvät, "Bela Lugosi's Deadista" "Ziggy Stardustiin".
Vaan tässäpä onkin kokoelman suurin heikkous. Bauhaus-faneille kokoelma ei tarjoa oikeastaan mitään, parhaimmillaan kokoelma onkin uusille Bauhausin ystäville joilta ei välttämättä koko Bauhaus-diskografiaa levyhyllystä löydy.
Mutta silti, kokoelma antaa aika säröttömän kuvan Bauhausista. Kuitenkin se tietty teatraalisuus ja mielipuolisuus on olennainen osa bändiä, nyt vain "Double Dare" ja "Dark Entries" vähän valottavat tätä maailmaa. Crackle vaatiikin tuekseen toisenlaista Bauhausia, esimerkiksi bändin esikoislevyn In the Flat Field.
Noh, vaikea tästä levystä on olla pitämättä ja jos ei kappaleita muuten omista, niin kyllä tämä (tai sitten uudempi Gotham) jokaisen itseään kunnioittavan goottidiggarin levykokoelmiin kuuluu, sen verran olennaisesta bändistä on kuitenkin kyse.