Siis tuimahan on suolatonta, voiko sillä muka olla muu merkitys???? Paitsi siis ehkä se tietty katse.. tai ilme.. ihan miten vaan.

Mutta hirvittävän "riidan" saan kyllä aikaiseksi Juniorin kanssa, joka ei suostu ymmärtämään tuota veitsen käyttöä. Ihmisenä jolla on neuroosi voiveitsistä ja keräilen niitä aina kun mahdollista, mutta ei tietenkään mikä vain kelpaa, niin saan lähes pastahalvauksen jos sieltä vaan vedetään mikä veitsi sattuu ja ISKETÄÄN se voirasiaan (lausutaan Flora, mitäs me tehtiinkään ennenkuin..).

Ja en suostu säilyttämään veistä voirasian päällä, eehei. Meillä se tippuu kuitenkin lattialle heti seuraavan kerran jääkaapilla käydessä. Ehkä ei kannata aloittaa parisuhdetta enää, sehän on tuhoon tuomittu jo ennenkuin alkaakaan... : (

Tuima katse on äkäinen/tulinen vaikka tuima ruoka onkin suolatonta. Tuima kastike on siis suolatonta mutta äkäistä tahi tulista. Tässä on nyt selvä itä-länsi-maaottelun paikka.

Voiveitsen käyttäjissä on myös kaksi eri koulukuntaa: olemme me keräilijät ja sitten yhden veitsen taltioijat, jotka useimmiten säilyttävät sitä rasian päällä ja se tippuu lattialle aina, kun rasian ottaa.

Tähän asiaan kannattaa heti ehdottomasti kiinnittää huomiota, ettei sitten tarvitse laitta akantapäitä vastakkain myöhemmin.

Minä en käyttänyt voita ennen parisuhdetta, joten minulle on mennyt täydestä kaikki kullan voinkäyttöön liittyvät tavat. En ole tajunnut, että niistä pitäisi äläkkä nostaa, ja nyt taitaa olla jo vähän liian myöhäistä. Höh.

Ahh, trad hammastahna-ongelma uusin vaattein, nyt kun hammastahnaputkilot ovat muovia, eikä niitä voi puristaa "väärin"....

Exme, ilmeisesti kulta ei säilö voiveistä suttaamassa paikkoja tai tippuilemassa lattialle. Pidä kulta tällä valitsemallaan siistillä polulla.

Zepa, kaiken voi tehdä väärin, jos siltä tuntuu.

Edellä mainitut asiat on meillä ihan hyvin hanskassa. Puinen voiveitsi on rasian päällä ja harvoin putoaa, kansi kyllä on suttuinen.

Hammastahnoista ukkonen käyttää samaa nestemäistä vuodesta toiseen ja minä haahuilen erilaisten tuotteiden välillä.

Näistä ei riitaa saa aikaiseksi.

Sen sijaan tärkeä tarkasteltava asia on muriseminen. Eli kun puoliso syö voileipiä ja murustelee pöydän ympäriinsä.
Siivoaako murisemansa leivänmurut ja jos niin kuinka.
Lappaako murut kämmensyrjällä leipäkoriin vai ottaako oikein rätin ja pyyhkii pöydän.

Tuonkin kyllä kestää jos on joku hyvä vaihdokki. Niin kauan kun hiirenloukkujen lataaminen ja saalin pois hoitaminen kuuluu miehelle, murustelemisesta ei viitsi ihan hirveää meteliä nostaa.

Yhdestä asiasta kyllä varoittaisin kanssasisaria parisuhdetta suunnitellessa. Asioita ei kannata tehdä liian hyvin. Imartelulla saadaan tekemään lähes mitä vaan.
Vaarallinen lause alkaa viattomasti: Sinä teet sen niin hyvin.
Tuossa vaiheessa kannattaa laittaa hälytys päälle, ainakaan siihen ei kannata langeta kovin usein.

Minua ovat aina hieman askarruttaneet ihmiset, jotka saavat riidan aikaan hammastahnatuubin käytöstä. Kummallekin oma tuubi ja kähinä lakkaa. Ei tule sen kalliimmaksi kuin yksi, jaettu tuubi ja kumpikin saa bonuksena mieleistään tahnaa.

jane, unohdin murustelun. Se ON kyllä paha.

Riitta, olen ollut aina sitä mieltä, että hammastahnatuubin puristelu on kaukunkilegenda. Ei kai kukaan oikeasti siitä ikinä ole riitaa aikaiseksi saanut. ja jos on, niin asiat on silloin todella huonosti.

Mutta murustelusta kyllä. Ja vaatteiden säilyttämisestä tuolien selkänojilla.

Niin.

On olemassa voirasia joka on vain kuori kaupan 400gr rasialle. Siinä on kyljessä kolo jotta voiveitsi voisi olla kokoajan rasiassa ja kansi päällä.
Veitsi on muovia ja veitsessä on pykälä jotta se istuu siellä kauniisti. Loppuun asti suunniteltu.

Mutta.

Muovinen voiveitsi ei ole kiva käytössä, joten sitä ei käytetä. Voiveitsenä onkin metallinen pikkuveitsi ja sitä säilytetään leikkuulaudan päällä ja talouspaperipalanen välissä.

Etuna on se että huoneenlämpöinen metallinen voiveitsi leikkaa siististi ja paremmin kerroksen levitteen päältä kuin kylmä muoviveitsi.

Ongelma on että milloin vaihtaa se suttaantunut veitsi uudempaan ja myös se että kun työntää leikkuulaudan lujempaa kiinni se veitsi luistaakin sieltä takaa alas alimmaisen vetolaatikon alle.

Silloin pitää nostaa se alin vetolaatikko kiskoiltaan ja kurotella veistä sieltä syvältä.

Puinen voiveitsi, katajaa.
Hyvä vuolla.

Mutta missä säilytys?

Öh,
Tjaa, sipaisen sen talouspaperin palalla puhtaaksi, ja siinä tiskipöydällä jonkun lautasen reunalla puupuukko aina wenaa uutta käyttötarvettaan.
:)

Kätevää, jos kumppani tekee samoin. Muuten alkaa jossain kohden risoa.

Margariinipakettiin tietenkin leikataan sellaiset kaksi viiltoa, jolloin voiveitsi voi olla aina avatussa paketissa. :) Voiveitsi on tietenkin itsetehty ja katajainen.

Suuria kysymyksiä. :)

Oh, suuret kysymykset saavat aina ennemmin tai myöhemmin kaltaisensa vastauksen. Nerokasta. Kertakaikkiaan.

Koiravainaani muuten rakasti voiveitsen nuolemista. Samoin tosin myös rasvattujen kinttujen nuolemista. Kun halusin lohduttajan, tiesin, kuka pesee voiveitsen ja kuka rasvaa säärensä.

Rasvaus!

Ah, sitä naisen käsistä irtoavan kropparasvan määrää, joka leviää voiveitsiin, kaukosäätimiin, hiustenkuivaajaan, purkkeihin, hanoihin, ovenkahvoihin, hammastahnatuubeihin. Ihan mihin tahansa, mitä voi koskettaa. Tahmaista ja lipsuvaa kaikkialla.

Ja arvaapa, miltä tuntuu ajaa pyörällä, jonka kahvoista kädet lipsuu.

Yök yök yök, jääkaapissa olevat veitset on ällöjä!

Rasiasta otetaan koko välikansi pois ellei sitten ole joku joka käyttää rasvaa todella vähän. Voiveitsi pidetään leikkuulaudalla juustohöylän ja pienen terävän veitsen (vihanneksille) kaverina. Kaikki pestään säännöllisen epäsäännöllisin välein, kun ne näyttää törkysille. Floorapurkkia ei muuten kaiveta vaan sivellään suht nätisti kerroksittain. Ja murusia ei tule pitkin kun on leipälautanen.

Näin sen KUULUU mennä. ;P

Niin.

Ne murusethan tulee tietenkin se rapean edellisen käyttäjän leivältä, ei leipälautanen siihen asiaan auta.

Pointti on ottaa levitettä juuri oikea määrä että sen voi kaiken pyyhkiä tarkkaan leivän päälle ja että mitään ei jää voiveitseen.

Pidoissa oli ennenvanhaan ja voi olla vieläkin palloiksi tai rulliksi pyöritettyjä nokareita kekona. Siitä sitten olikin vaikea ottaa sopva määrä ja niin että keko säilyisi pitkään kauniina.

Ja kermanekan aluslautanen nousi aina nekan mukana ylos tovin matkaa, kunnes rämähtäen putosi takaisin pöydälle.

Juuri näin sea! Paitsi että voiveitsi ja juustohöylä ovat tiskipöydän reunalla ja laitetaan astianpesukoneeseen kerran päivässä, kun konetta muutenkin operoidaan.

Meidän versio hammastahnariidasta oli joskus aikoinaan se, kun mies uskalsi huomauttaa minulle, että laitan kylpyhuoneen lattian kuivauslastan käytön jälkeen väärinpäin. En toki ylösalaisin, mutta niin että miehekkeen mielestä kumi alhaalla taipui väärään suuntaan mikä kuulemma vaikuttaa lastan käyttöominaisuuksiin. En edes viitsi sanoa mihin kehoitin lastan työntämään.

Taidan lopettaa leivän syömisen: tämä menee aivan liian vaikeaksi. Jopa itsekseen elävälle. Nyt en osaa enää suhtautua normirenosti asiaan vaan mietin, miten te kaikki muut asiat hoidatte.

Vai laitoit sinä Nanna lastan vääritten päin? Kyllä miehet on tarkkoja. Minä kuulemma kastelen sähköhammasharjan varren. Miten voi huuhtoa harjan kastelematta vartta. Kysyn vaan.

Tervetuloa vaan kerhoon, jossa syödään leipä leipänä tai jos häneen nyt jotain juustoa päälle viistää. Eihän leipä oikeasti edes tarvitse levitettä :-D höpsöt, hööhöö...

Täällä ei syödä enää leipää ollenkaan. Hmmaslääkäri piti siitä huolta.

Kuka välittää hammastahnasta, tärkeämpi kysymys on se kuinka päin vessapaperirulla asetetaan (Luonnollisesti niin, että paperi tulee päältä)!

Uusi lukija tervehtii jo vanhemman postauksen kautta, ja jatkaa arkistojen kahlausta ihastuksen vallassa taaksepäin.