Hyvä kysymys. Teatteria siivonneena lisään vielä tarkentavan ihmettelyn: miksi pitää kaiken muun lisäksi ripotella hilettä tukkaan? Sinne pimeään mennessä? Sitä ei nimittäin ihminen uskoisi, mikä työ on imuroida niitä kulta- ja hopeahiutaleita katsomon penkeistä.

Pääsinpä avautumaan tästäkin kitkerästä muistosta. Vihdoin.

Voi-hyvää-päivää! Laittaako joku vielä oikeasti kimalletta tukkaan. Paitsi joukkuevoimistelun tytöt. Mikä on muuten kanssa ihan naurettavaa. Siis se kimalle silmissä ja tukassa. Siis voimistelussa?

Yksi lähti kampaajalle äsken. Siis me mennään _teatteriin_.

Voi, me koteihimme sulkeutuneet pienten lasten äidit (jotka satumme vielä työskentelemään kotona, sairasta vai mitä?) pukeudumme kyllä mielellämme teatteriin kuin eläisimme viimeistä päiväämme. Kyllä teatteri voittaa Prismassa käynnin, joka normaalioloissa tuppaa olemaan viikon sosiaalinen kohokohta. On se vaan hienoa joskus näyttää Ihmiseltä ja puhua toisten Ihmisten kanssa aikuista.

(Mutta kimalletta minäkään en ole käyttänyt sitten millenniumin.)

Minä olen mennyt teatteriin aina ihan tavallisissa vaatteissa. Ja ihmetellyt joskus naisia, jotka laittavat jotain karkotetta niin paljon, että silmistä vesi vuotaa ja yskittää.

Kyllä minä tuon ymmärrän, että on kiva puhua aikuista ja näyttää ihmiseltä mutta että teatterissa, jossa on pimeää aj sen aikaa, kun ei ole pimeää, on hirvee tunku joka paikkaan. ja sit mennäänkin kotiin räntäsateen kautta palenneen niissä hienoissa vetimissä.

Miehet on paljon rationaalisempia: ne pukeutuu vain häihin ja hautajaisiin, missä se onkin aivan paikallaan.

Minä en sorru. Ja mitä sitä nyt tekiskään tälle tukalle. Eikä mulla ole olemassa teatterivaatteita. ja pikkukengissä en lähde palelemaan. ja tasan en ala ainakaan vaihtamaan kenkiä siellä tungoksessa. Miksi naiseus on niin hankalaa?

Ja edelleen: miksi juuri teatteriin? Eikös siellä se esitys ole niinku se pääasia?

Entäs ooppera? Mitä korkeampaa taidetta sitä korkeammat korot. Nämä ovat varmaan peruja siltä epädemokraattiselta ajalta jolloin yläluokan piti erottua rahvaasta - ja jonka jälkeen rahvaan piti näyttää pystyvänsä samaan. Nykyään tilannepukeutuminen merkitsee vain tilaisuutta pukeutua, kai.

Koskaan en ole oopperassa käynyt mutta olen nähnyt kuvia: siellä tosiaan on pidemmät helmat ja korkeammat korot. Entäs baletti? Mitähän siellä ollenkaan onkaan.

Minulle tilannepukeutuminen on sitä, että on vettäpitävät kengät, joissa en liukastu eika palele jalka ja on takki, jossa ei palele.

A-h-d-i-s-t-a-a.

AAARGHh. Kustannuspaikka haisee nyt hajuvedelle niin, että sydäntä kääntää ja silmistä vesi valuu. Nämä hajuvedet kun yhdistetään niihin satoihin muihin siellä teatterissa, niin jo vain on.

Kukas tämän mulle selittäisi? Miksi hajuvettä lotrataan silloin erityisen paljon, kun mennään paikkaan, jossa KAIKKI lotraa sitä litratolkulla ja koko kaupunginosa haisee myrkkypäästöille.

ääh. älä ahdistu. mä laitan korkeintaan ensi-iltaan jotain parempaa ja silloinkaan en korkeita korkoja. muuten vaan suunnilleen puhdasta ja ehjää, kuten töihinkin. ne sun kollegat vaan käy niin harvoin teatterissa, että se on joku juttu.

Voisit kokeilla baletissa käyntiä, joskus. Saattaisi keventää mieltä ja avartaa maailmaa, kun olisi uusi kokemus. Ja pääsisipä sanomaan, että no ooooolenhan minä baletissa sentään käynyt.

Joo, veikkaan, että se on perua joltain ajalta ennen muinoin. Kun teatteriin mentiin näyttäytymään, yhtä paljon kuin näkemään. Sitä haisujen lotraamista mä en kässää, kuolemaksihan se on kaikille. Hilettä? Oikeasti?

Ihanaa alkukantaisuutta.

Ei normaali ihminen, joka ostaa lipun koska haluaa nähdä jonkun tietyn näytelmän, tällää itseään tönköksi mennessään sitä katsomaan.

Työkaverien kesken sen sijaan tuppaa tulemaan pientä kilpavarustelua, mennäänpä ihan mihin tahansa. Hämmästyttävin omalle kohdalle osunut ilmiö oli kasseista kaivetut minihameet ja korkokengät pikkujoulusaunaillassa. Saunan jälkeiseen tälläytymiseen tais mennä enemmän aikaa kuin viereisessä huoneessa tarjoillun lanttulaatikon syömiseen. Ja sit kotiin!

No niin. Kukaan ei huomannu, että mulla oli talvikengät ja työvaatteet. Musta on aina musta. Ja totta kuulkaas. Siellä OLI hilettä aika monessa päässä.

Kyllä siinä lähtötohinassa sellanen kilpavarustelun maku oli, onneksi en ahdistukseltani ehtinyt reagoimaan, turhaa olisi ollut.

Jaa että baletti. No, ehkä voisin kuvitella ihan vaan siksi, että voisin sanoa, että kävinpä baletissa.

Ja joo, saunailtatällääminen on myös niin nähty. Vähän joskus ihmetyttää tää meidän naisten touhu.

Höh, musta on kiva kun maailmassa on vielä jotain paikkoja mihin voi tälläytyä. Tai sitten mä käyn niiiin harvoin teatterissa, että se on yhtä juhlaa kun sellaiseen pääsee.

Onhan teatterissa väliaika jossa voi esittää pukuaan?

Väliajalla juostaan lujaa vessaan ja jonotetaan siellä. Sitten juostaan jonottamaan kahvia, jos joku maksaa. Sitten onkin jo kiire saliin takaisin. Ei siinä paljon kenkiä ja pukuja kukaan katsele. Portaissa tosin kannattaa katsella omia kenkiään, ettei kompastu, jos on ne korkkarit mennyt laittamaan. Sittem juostaankin äkkiä narikkaan vaihtamaan talvikengät jalkaan.

Ihan älytöntä touhua.

Itse pyrin pukeutumaan suht' normaalisti niin teatteriin kuin ooperaankin, tosin jälkimmäisen kohdalla yleensä on kyse lähimmän perhepiirin juhlavammasta kesäkokoontumisesta Savonlinnaan, joten vähän siistimpää tulee laitettua päälle, mutta ei mitään tummapukulinjaa kuitenkaan.

Tosin Savonlinnan oopperajuhlat taitavat olla muutenkin vähän rennommat.

Savonlinna lie poikkeus säännöistä, onhan se kesäisen rento tilaisuus, jossa ollaan ulkona nauttimassa yhtä paljon Savonlinnasta, lörtsyistä, seurasta, kesästä kuin oopperastakin. Luulen.

Niin, on se niin helppoa miehillä. Tarvitsee vain valita jokin niistä tummemmista puvuista niinä päivinä kun on tiedossa edustustehtäviä tai muutoin aktiviteettia joka edellyttää tavanomaista edustavampaa asukokonaisuutta - ei tarvitse ajatella työvaatteita ja iltaa sen enempää.

Muistaa vaan katsoa allakkaan; kesällä rohkeaa beessiä ja talvella iloista tummempaa puvun takkia ja suunnilleen saman väristä housua. Sehän vaan tekee asusta rennon, kun on sinne päin.

Toista on naisten, kun pitäisi kantaa kaksia kenkiä, vaihtovaatteita, kolmea laukkua (yhdessä vaihtovaatteet, yhdessä normit käsilaukkukamppeer ja kolmas iltalaukuksi). Ja lisäksi huomioida mahdollinen ennalta arvaamaton kilpavarustelun taso ja laatru. Ei saa mennä yli muttei juuri allekaan.

Olin eilen kuuntelemassa Beethovenin ysin. Päällä oli tummat suorat housut (ainoat mitä mulla, silittämättä siistit, suoraan kuivaajasta, ainakin viisi vuotta vanhat) ja pitkähihainen teepaita. Ei käynyt mielessäkään, että olisin laittanut jotakin fiinimpää. Iltalaukkuna oli täysi reppu, kun kuopuksen verkkareista oli alkanut peräpeili vilkkumaan ja kävin ostamassa sille uudet.
Toiset tulee iltapuvuissa, toiset farkuissa ja kerran olen nähnyt teatterissa tai konsertissa tuulipuvunkin.
Arkisin voi hyvin mennä siisteissä vaatteissa, ei tarvi olla juhlapukua.
Esityksessä ei vaatteet näy eikä kukaan muuta yleisöä katso, väliajalla ei tungoksessa näy, vaikka joku yrittäisikin katsoa.