Jotain hyvää 2
Vispipuuroa en enää ikinä sitten tee. Eikä varmaan tarvikaan, koska tuosta tekeleestä riittää ensi viikkoon ellei rykmentin kaarti satu tulemaan kylään. Nyt nimittäin pääsi käymään niin, että pakasteesta kaivamiani puolukoita oli enemmän kuin pannarin ja puuron ohjeet vaativat. Toisaalta ei ollut maitoa, sokeria tai mannaryynejä, joita toki LähiTarmo tarjosi hyvinkin edulliseen hintaan. Pannarin vaatimaa ruskeata sokeria yllättäen oli [jäänteinä Irlannin kahvista] sekä joulupipareita ja niitä leseitä. Mutta koska maitoa oli puolilitrainen, en saattanut noudattaa ohjetta vaan se laitettiin kaikki ja puolukoitahan oli reilusti käyttää ja mukaellen sitten suhteessa muut. Ja uuniin. Ja sitä tuli sitten aika paksulti. Lopputulos oli toki erinomainen vaikkakin raa'ahko ja paksuhko.
Todelliset vaikeudet alkoivat puuron kohdalla. Puolukoita oli edelleen liikaa ja taas sovellettiin: vettä vähän reilummin ja sitten keiteltiin ja käytiin välillä netissä ohjeita lukemassa. Mannaryynien määrää arvioitiin ja sokerin ja ne sekaan. Sitten etsittiin vatkotinta, löydettiin ja alettiin hommiin. Vaan mitä helv... , mannaryynit klönttinä kattilan pohjalla, niitä siitä mihinkään vatkattu. Ei toki jääty masentumaan vaan kaadetiin tuotos siivilään, mannamälli heitettiin pois ja liemi uudestaan kattilaan, uudet ryynit ja tällä kertaa muistettiin, että niitä piti vatkottaa koko ajakseltaan lisättäessä. Keiteltiin ja sitten jäähdyteltiin ja alettiin varsinainen konepelivispaus. Ja lähdetiin siinäkin taas päästään, kun huomattiin, että sehän vaalenee, kuohkeutuu, herkkuloituu ja lisääntyy, mitä enemmän sitä jaksaa vispoa. Lopulta se täytti parilitraisen kulhon. Hyvää oli, kun vihdoin maltettiin lopettaa, joskin tiukahkoa, lienisikö mannaryynejä liikaa mennyt.
Viikkoon ei tarvitse kauppaan lähteä. Etenkään, kun löydettiin puolukoita etsiessäni lihapullia. Ne on niitä, joihin valahti liikaa chiliä joskus tai jouluna mutta nälkä ei lue lakia.
Jälkipuheet
Voih, minunki on pitäny jo muutampi päivä tehä lappapuuroa, mutta kotitekonen puolukkasurvos on loppu, mannaryynit kyllä vanhentuu kaapissa. Ne on odottanu sitä inspistä..jahka se tässä nyt tulee, kun nuin herkullisen näkösiä (ja kuulosia) tekeleitä oot saanu aikaseksi.
Lappapuuro, jopa on hyvä nimi puurolle. Kerrasta kertoo puuron oleellisimman olemuksen ja tekotavan ja jopa puolukoiden keräystavan.
Halpa ja hyvä ruoka. Ja kevyttäkin on. Sitä kevyempää, mirä enemmän jaksaa lappaa. Vai lapatako se on.
Oi mea, ei se mitään, taikka jos on hyvää, ni
hyvä sitten. Aikoinaan meilläpäin Pispalassa
tehtiin hätätilanteessa "punkkarinpataa".
Tämä oli eksoottinen ruokalajike, jossa koostui
koko ehdoton kulinaristinen makunautinto ja jopa
ehkä markkinointikelpoinen idea: Laitetaan kat-
tila alle ja vedetään lattiaharjalla kaikki,
mitä on sattunut jäämään ruokakaapin hyllyille.
Yleensä se oli valtaosiltaan makaronia yms.
Voi Tapsukka, kun sie jaksat olla myönteinen ihminen vaikka juomad on juodud. Tuolla asenteella ei huonosti voi käydä.
Alkukodossa meillä noina päiviä äitykkä teki lettuja, sillä maito ei paljon maksanut ja jauhoja oli aina. Lettupäivä oli joka perjantai.
Niin. Jos se pankkikortti on pidempäänkin Mr.Murphyn hallinnassa, voit ruveta tutkimaan huushollia tarkemmin ja kaikkea löytyy: Vedä hella kolostaan, siellä on ruoka-aineita ja se kauan kaipaamasi paistinlasta. Nykäise jääkaappia eteenpäin. Takana on paljon pölyä, mutta myös vanha lottokuponki, se voi olla voittokuponki. Nosta sohvatyynyt ja nojatuolin istuinosa paikaltaan, alta löytyy vieraiden pikkurahoja.
Tarkista joulu- ja pääsiäiskoristeet, jotkin niistä voi olla syötäviä.
Jokin etiäinen iltapäivällä, -tunsin vihlaisun leukaperässäni. Juuri sekö hoito? Sekö juurihoito olisi ollut kyseessä? -hoitopa juuri
Voisit jo pikkuhiljaa miettiä sen kortin palauttamista, jooko.
Kuulostaa kuin olisi Murphylandiassa kokemusta, minulla on tosiaan vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia. Niistä chilipullista voisi tehdä makaronien kanssa mössöä tai pitsaa.
PANNARIA!!! Oiski-poiski!
Taidan tulla käymään.. ;)
*kitalaki kosteana*
Sitä on tuolla jääkaapissa vaikka lampaat söis. Eikun tänne vaan.