Tomppa ja Jertsa
Miten onkin niin vaikeata muistaa ostaa joitain pieniä elintärkeitä kapistuksia: Jertsasta simahti patterit jo monta päivää sitten, joten suoritin sydämen siirron Tompalta. Kun tuli tarve käyttää toista konetta, piti taas riipiä hiirulaisten vatsaonkaloista sisuskaluja, ja tietenkin ne pallerot vierivät lattialle. Välillä meni elikotkin sekaisin ja hinkkasin otuksia väärien isäntien odottavan silmän edessä.
Vanhat patterit ovat pöydällä, jotta muistaisin hankkia *ajoissa* uudet, jottei viimeinenkin elämänlanka katkea, ja se tapahtuisi tietenkin viikonloppuna. No eilen loppui sitten puhkut kesken kirjoittamisen. Kumma juttu muuten, että taskulampun valo himmenee pikkuhiljaa, mutta nämä pysähtyvät kuin seinään. Nyt olo nuolinäppäinten ja käskyjen varassa on outoa ja hidasta, elämä kääntyi kertalaakista kauhean vanhanaikaiseksi. Kumman riippuvaiseksi ihminen tulee pienestä eläimestä.
Ette muuten usko, miten vaikeata on löytää korillisesta mustia irtosukkia parit toisilleen; jonain päivänä vielä opin sitomaan pariskunnan yhteen.
Jälkipuheet
Minä en enää osta kuin sellaisia sukkia, joiden varressa on jotain kuviota. Se on niin helppoa, se, ainakin siihen asti, kunnes pareista toiset hukkuvat...
minullakin on kaikenlaista sydäntä ja poroa mustan sukan varressa, mikä helpottaa elämää pyykinpesun jälkeen mutta on hieman noloa jos sattuu lahkeenpuntti lepattamaan liiaksi.
btw, mea, luulin ensin, että kirjoitat dildoista (ehkä tyylisi olikin tahallista), mikä kyllä kertoo enmmän minusta ja vaalenevista päivistä kuin sinusta :)
Hyvä vinkki Mikko, ja kuviahan voi yhdistellä mielinmäärin ja saada kaverit jännityksestä huokien katselemaan merkitsevästi minua nilkkoihin. Jotta mitäs sieltä tänään vilkahtaa.
wtf, Leena, luet minua kuin lehteä lopusta alkuun, johon tapahtumaan lisääntynyt aamuvalo antaa oman pikantin mausteensa.
Äiti antoi minulle joulun tienoilla pussillisen värikkäitä muovisia nipsuttimia. Niillä sukat voi kiinnittää toisiinsa jo siinä vaiheessa, kun ne laittaa pyykkikoriin odottamaan pesua. Pesun jälkeen ne on puolestaan kätevä ripustaa siitä nipsuttimesta kuivumaan (ne muoviset jutut siis saa pistää pesukoneeseenkin). Verraton keksintö!
Kuulostaa juuri sellaisilta, joita tarvitsen. Mistähän niitä saa? Ja miten saan itseni patistettua nipsuttamaan sukat toisiinsa: olen nimittäin havainnut ajattelevani, että kyllähän minä _nämä_ nyt muista erotan. Ja joka kerta pakka sekaisin.
Niksi-Purkka: Jotta sukkaparit eivät sekaantuisi pesussa, kirjoita kunkin parin oikeaan ja vasempaan sukkaan liidulla kirjaimet O ja V vähän niin kuin autonrenkaisiin kirjoitetaan ennen varastoon viemistä.
Anteeks vaan Anssi, mutta jotenkin tuntuu, ettei tämä niksi nyt kanna pesun yli. Ja jos superliitua löytäisinkin, niin miten oikeat oot ja veet saa kohtaamaan pesun jälkeen toisensa?
Entä, kun sukka on kadottanut kaverinsa jo ennen pesua: tuossa yksi yksinäinen on kaipaillut kaveriaan jo viikon.
Minä ainakin käytän vain ja juurikin mustia sukkia sen takia että ei tarvitse välittää ovatko ne sukat samaa paria vai eivät. Käsi sokkona siis mustien sukkien laatikkoon ja kaksi ensimmäisenä kouraan tarttuvaa sukkaa jalkaan. Niin helppoa se on kun osaa!
Mutta kun tarvitsee ohuita, paksuja, pitkiä, lyhyitä, pitsi-, polvi-, nilkka- ja kokosukkia ja kaikki mustia, niin ei ole noin helppoa.
Mullakin on toi mustien sukkien laatikko, mutta siinä on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on tuo mean mainitsema, että joskus tarvitsee hieman esim lämpimämpää sukkaa kuin tuo kävelykenkään kesäkelillä sopiva ohut musta. Toinen on se, että kun tuota laatikkoa vuosien varrella päivitää, niin samaa sukkaa ei välttämättä enää myydä --> ostan eri sukkaa --> kaappaan kaksi satunnaista käteeni --> varsien pituudessa on 5cm eroa, ahdi... (tsori) risoo niin penteleesti.