Sinisiä hetkiä
Keväisin minusta tulee tarkkailija: ei riitä, että olen tarkkana, missä mennään aamuvalon ja iltapäiväkirkkauden suhteissa työmatkoihin nähden, täytyy myös bussin ikkunasta tarkkailla, missä kohtaa sammuvat katuvalot. No, vielä ei ole lähelläkään, mutta sitten kun on, on helppo seurata päivän venymistä aamuun päin lyhtytolppien mukaan. Silloin, kun jo lähtiessä ovat katuvalot poissa, on asfaltin tuoksun hetki. Se on se maaginen kaupungin oma kevään tuoksu, se harvinainen helmihetki, joka on vain muutaman kerran vuodessa. Silloin vedetään henkeä. No, siihen on vielä aikaa.
Iltapäivisin pääsee nyt jo kotiin asti päivännäöllä. Viime viikolla vielä piti rientää suoraan töistä pesäkoloonsa, jotta ehti nähdä koto-ikkunasta muutakin kuin mustaa. Nyt voi jo käydä valoisaan aikaan hämmästelemässä kaupungin iltapäivän sinistä hetkeä ja ensi viikolla voi jo lorvailla toisenkin tovin ennen kotiin rientämistä. Se saattaa tosin jo tulla kalliiksi.
Onnellisen sinisen olotilani huono puoli, jos nyt mitenkään sellaisessa voi huonoja puolia olla, on se, että ei ole mitään mieltäkuohuttavaa kevätmyrskyä, joka väkisellä pukkaisi juttua ulos ja sirottelisi dramaattista särmää näihin tarinoihin. Ei kun ei, kaikki on niin seesteisen sympaattista, ettei synny kuin sinisen sävyisiä kirjoituksia, juurikin tällaisia. Kevään vaikutuksen voi aistia kuitenkin siellä ja täällä.
Aurinko laskee tänään kello 17.03, mitähän aikaa eletään juuri nyt?
Jälkipuheet
Täällä on erilaisempaa kuin ennen. Taitaa olla noi soffatkin uudet.. Ja oikein ikkunatkin, wow. Kosk'on tuparit?
Juuh, heitin semikvasinörtin kaavun kapeille harteilleni ja istun nyt soffalla ikkunoistani katsellen, josko tulisi lisää vieraita.
Tuparit on heti, kun saan kaikki tavarat siirrettyä tänne puolelle. Tai sitten, kun uusi osoite pamahtaa piskeriin.
Onko uudet Bacardit ostettuna vai pitääkö tuoda omat? Ja mites niiden tyhjien pullojen kanssa, veitkö jo kaikki pois niin että sopii tuoda täysiä tilalle?
No eihän ne mitä ole ostettuna. Joten omin eväin olisi pärjättävä. Ja pois vein, toki, joten lisää mahtuu.