Väärää opetusta! Näin se menee:

Istuimme Victorin baarin nurkassa ja joimme gimletejä. "Täällä niitä osataan tehdä", hän sanoi. "Se mitä täällä sanotaan gimletiksi on vain limetti- tai sitruunamehua ja giniä ja ripaus sokeria ja karvasvettä. Oikeassa gimletissä on puolet giniä ja puolet Rosen limettimehua eikä mitään muuta. Hakkaa martinit kirkkaasti."

Raymond Chandler Pitkät jäähyväiset (1956), vuoden 1988 suomennos.

Kiehtovana yksityiskohtana mainittakoon, että vuoden 1956 suomennoksessa kirjoitettiin "eivät osaa tehdä oikeata gimletiä täällä". Kumpikohan lienee on oikein? Veikkaisin tuoreempaa käännöstä. Jollakin varmaan on teos hyllyssä myös natiivilla kielellä.

No juurikin sitä Rosen limettimehua tarkoitin. Sitä ei löydä enää mistään. Ja jos, niin on sitten kaupassa osastolla, joka ei ole limsa, ei lantrinki, ei mehu, ei energiajuoma (senkin varmuuden vuoksi katsastin). Siis missä?

Kiehtovaa: uudessa suomennoksessa ensin sanotaan, että Täällä niitä osataan tehdä ja sitten, että Se mitä täällä sanotaan gimletiksi, on vain .... Oikeassa gimletissä on .... Kuulostaa minusta ajatusvirheeltä. Vanha suomennos olisi minusta oikeampi.

Vanhempi on oikein, mikäli netistä löytämäni pätkä on suora lainaus:

"We sat in a corner of the bar at Victor's and drank gimlets. 'They don't know how to make them here,' he said. 'What they call a gimlet is just some lime or lemon juice and gin with a dash of sugar and bitters. A real gimlet is half gin and half Rose's Lime Juice and nothing else. It beats martinis hollow.'"

Sitten vielä alkuperäinen käännös:

Istuimme Victorin baarin nurkassa ja joimme gimletin. - Eivät osaa tehdä gimletiä täällä, hän sanoi. - Sanovat gimletiksi sekoitusta, jossa on jonkilaista sitruunamehua ja giniä ja sokeria ja ties mitä. Oikea gimlet on puoliksi giniä ja puoleksi Rosen sitruunamehua eikä mitään muuta. Eikä martini vedä sille vertoja alkuunkaan.

50-luvulla Suomessa ei kai tunnettu limeä, joten käännös sitruunaksi lienee ollut luontevaa. Uusi suomennos on minusta muuten selvästi notkeampi.

Ai niin, minäkin harrastin väärää opetusta. Kirjahan on vuodelta 1953, se ensimmäinen suomennos tehtiin 1956.

Viikonlopuksi minä kaivan jostain kolosta Rosen limeä ja teen gimletin. Jos on kuuma, taidan vääräoppisesti vähän loiventaa sitä sillä soodalla.

Lauchlin Rose on näemmä patentoinut tuon sokeroidun limemehun ja alkanut sen teollisen valmistuksen jo 1867 Edinburghissa. Sitä on siis ollut aina. Pulloakaan tuskin on uusittu.

Teitillä on niin sivistyneesti muotoutuneet juomamaut, että tunnen olevani juntti maalainen, enkä urbaani citylady. Mutta samaa mieltä sen olen kesäkauden valkkaripitoisuudesta. Punkkua auringonpaisteessa? Ou nou.

Mitä sivistynyttä on hörppiä halpaa kuoharia joskus ja vappuna, ryystää tummaa makeaa olutta, siideriä (sitä tosin kuivana), kohtuuhintaista valkkaria (hyvin kohtuu) ja giniä. Ei mitään.

Sitäpaitsi tuon luostarioluenkin opin vasta viime viikolla, kun kaveri sanoi, että taidat olla luostarioluen ystävä. Tottakai olin, mielelläni, se kuulostaa niin hienolta. Sehän se on helppoa jos mikä, tykätä makeasta oluesta.

Tuommoisia pimeäitä pulloja ei taida täältä Oulusta löytyä. Harmillista. Hyvissä salaatinkastikkeissa olisi kyllä markkinarakoa. Mielelläni ostaisin vähän kalliimmallakin, jos saisi noiden teolliselta maistuvien tuotteiden tilalle jotain ihanan täyteläistä kotitekoisen makuista soosia.

Ei sitä täälläkään saa kuin Citymarketista. Oliskohan sielläkin? Jos ei, niin mahtaisiko Kittarin väki ottaa ohjelmistoon. Vähän sama asia kuin, että minä kaipaan täällä Lapin LIhan porokeittoa ja sitä ei saa kuin Stokkalta. Kauan meni metsästäessä, että m istä. ja haluaisin myös Presidentin pihviä mutta sitä ei ola täällä ollenkaan, vain Turun seudulla.

Salaattikastikkeet maistuvat teolllisilta mutta Pimeä pullo maistuu kotitekoiselta, hyvältä sellaiselta. Eihän kaikki kotitekoinen hyvää ole. Siis jos ei osaa ja minä ainakaan en osaa.

Sepä se. Minunkaan kotitekoiset salaatinkastikkeeni eivät ole koskaan semmoisia kuin suunnittelen. Ne ovat aina liian etikkaisia, pippurisia tai liian jotain muuta. Eikä koostumuskaan ole oikeanlainen. Siksipä joudun vetelemään rehuja paljaaltaan, kun eihän noista kaupan kastikkeista tule kuin pahalle tuulelle.

Mutta katsastanpa Cittarin soosivalikoimaa seuraavan kerran, kun sinne eksyn.

Niin totta. Erityisesti liika etikkaisuus ärsyttää niin kotitekoisessa kuin teollisuustekoisissa. Omat tekoset tosin yleensä ovat liian ei-mitään, planttuja pliisuja.

Rehuja paljaaltaan. Aika proo.

Haa, Tampereellahan on Bar Victor. Tällainen yhteneväisyys kirjallisuuteen miellyttää kovastikin kirjamaailmoista innostuvaa mieltäni. Näin sitä sivistyisi, jos lukisi Tsäntlereitä, eikä aina niitä minun tiiliskivifantsuromaanejani.

Ovvai?! Enpä ole tiennyt. Osaakohan ne gimletin. Fall'sissa katsottiin kirjasta, että miten se tehdään mutta ei se ollut oikea.

Voi miten alkoikin tekemään Gimlettejä mieli. Ne kuuluvat ehdottomasti kesään! Raikasta pikkupurtavaa, aurinkoa ja hyvää seuraa gimletin kera, silloin elämä näyttää parhaita puoliaan. Mistäköhän sitä lähtisi Helsingistä Rosen limettimehua metsästämään? Stockalta voisi varmaan aloittaa?

Never hörd. Jotta tota sivistystä tattuisi kauppakassiin ostoshelvetin syövereissä, niin kaivoin kuvan harvinaisesta lantrinkista. Onko se tuota? Giniin on vaan tullut pienoinen inhoreaktio, no ehkä se on laantunut sitten teinivuosien.

http://shopuncleharrys.dukestores.duke.edu/images/mixer%20034.jpg

Suosittelen testaamaan seuraavanlaista reseptiä: Jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaatteja, fetaa ja kaiken kruunaavaksi koristukseksi Pirkan (nämä on vaan parhaita) maustamattomia broitskun fileesuikaleita. Suikaleet pitää paistaa kovalla lämmöllä pannulla, jotta niihin vähän väriä tarttuu. Sitten vaan suolataan ja heitetään vähän mustapippuria päälle. Salaatin sekaan voi tietysti nakata myös vähän krutonkeja tai kananmunaa...Nams. Eikä kaipaa kastikkeita ;P