Suuri kurpitsa
Montako kurpitsaa ihminen tarvii? Siis montako tuollaista reiden paksuista pötikkää uppoaa ihmiseen vuodessa? Onko tilastoa, jossa kerrotaan keskimäärinen kurpitsankulutus per hölö? Mihin kurpitsaa voi käyttää paitsi pikkelssiin? Eihän sitäkään nyt ämpärimäärin voi kukaan syödä. Tai kurpitsapiiraaseen tietysti mutta tekeekö sellaisia kukaan. Kyllä se luku jonkinmoinen on, koska minun alkukotoni jo pelkästään syö ainakin satakymmentä kiloa. Olen nähnyt joka vuosi ne kurpitsametsät suurine mollukoineen. Ne on aina kaikki syöty.
Minäkin sain maalta yhden sellaisen reisimallisen mukaani. Estelin nolosti hiukan, että enhän minä osaa siitä mitään tehdä mutta ei auttanut. Suuri kurpitsa sitten vaani minua jääkaapissa muutaman päivän, katsoi syyttävästi silmiin aina oven avatessani, niin että olihan siitä jotain tehtävä. Kaikki mahdollisuudet, tai siis ne mielikuvitukseni tuottamat kaksi vaihtoehtoa, läpikäytyäni päädyin vihannessosekeittoon, kun siihen saatoin upottaa myös mukaan pakatut porkkanat ja jokusen perunan, joista jäljellä vielä ainakin parikymmentä kiloa. Ja muutaman avomaan kurkun. Sosekeitto oli kauniin keltaista ja himmeän samettista kuin vanhan teatterin näyttämön verhot vaan ei se häävin makuista ollut. Eilen kurkistin kattilaan, että tuotakin tuossa vielä ja että kaisse on syötävä pois. Ei maistunut. Miten olisikaan, kun ei se tuoreenakaan maistunut. Kaadoin sen sitten viemäriin. Enkä siis tosiaankaan anna reseptiä. Suuri kurpitsa ei ollut tarkoitettu kaupunkiin, sen elämän alku ja loppu oli tarkoitettu maalla kurpitsakavereiden turvallisessa katveessa olemaan, päätyä ehtoisamman emännän hillokattilaan tai pikkelöitäväksi lievän tillihunnun kanssa etikkaan. Voi kurpitsaparkaa, minkä sille tein.
Pinsiön kurpitsamaalla hiippailee nykyisin uusi polkkakirvestäjä, joka aikoo veistellä lastunsa [uh?] ja päreensä [öh?!] pilkkomalla kirveellään reunasta alkaen kaikki kurpitsat. Odotan jännityksellä, mitä se veistää omasta kirveenvarrestaan, kun itsensä kohdalle tulee. Kirvestäjästä tulee jotenkin mieleen parkettilattian näköisellä muovimatolla näennäisletkeänä rokkaava jäljitelmä-elvis, joka haaveilee suuresta kurpitsasta. Ei se oikein riitä, että omistaa kirveen tai tyttöystävän, joka osaa ommella paljetteja takkiin, pitäisi olla eväitä enemmän. Tiesittekö muuten, että kun kurpitsa kasvaa älyttömän nopeasti suureksi kaikkien ihailemaksi kurpitsaksi, niin sen sisällä on pelkkiä siemeniä ja tyhjää. Ja vaikka sen kyljessä kuinka lukisi, että se on oikea sikiitta-kurpitsa, niin ei se ole, jos sitä ei kasvata hitaasti ja huolellisesti ja omalla ajatuksella kiinteäksi ja täyteliääksi kurpitsaksi, jollaiseksi on hyvällä alulla kasvava lilan värinen uusi kurpitsa. Tai pienokainen, joka on vielä vaatimaton mutta täynnä pieniä ikuisuuksia.
Jälkipuheet
Naisten etsivätoimisto -kirjoissa syödään paljon kurpitsaa, mm muhennoksena lihan kanssa.
Kurpitsamuhennos kuulostaa siltä samalat mössöltä, jonka kaavin kattilasta viemäriin.
Kurpitsapiiras kiinnostaisi, että mikä siinä on niin hyvää, kun sitä Halloweenina ameriikassa syödään kuin meillä lanttulaatikkoa jouluna. Onko se hyvää vai onko se niinkuin tapa, niin kuin joululanttis meillä.
Voihan kurpitsa. -sinulla on ongelma
Kehitä kurpitsa välipala (kirjoitetaan kurpizza), jota myyt toimistohenkilökunnalle.
Pullapohjaan kasattu ja alla tomaattipureeta.
Päälle paprikaviipaleita, kurpitsaviipaleita ja jotain sinistä.
Kauniissa asetelmassa kauneus on puoli ruokaa saat kaksinkertaisen katteen ja voit myydä sitä dieettiruokana.
Jos kyse on kesäkurpitsasta (muista en ymmärrä), niin ei muuta kuin 5 mm paksuiksi viipaleiksi ja kuumalle pannulle kunnes ovat pehmeitä ja päälle suolaa, pippuria ja persiljaa.
Muunlaisista kurpisoista voisi löytyä hyviä ohjeita italialaisista keittokirjoista.
Gurpizza kuulostaa kyllä kauniilta väritykseltään: punaista, keltaista, vihreää ja sinistä. Muttamutta; sininen väri ei kyllä minun makusilmääni luontevasti laskostu. Että ruuassa olisi enemmän sinistä kuin vaikka homejuustossa, joka on hyvää vaikka onkin osin sinistä. Vai sitäköhän sinä tarkoitit? Tuli se sininen lenkki ensimmäisenä kyllä mieleen. Mutta sehän ei ole sinistä eikä siis kaunista.
Mutta idea on hyvä. Sitä voisi myydä siinä sinun lukkoliikkeessä Tammerkosken sillalla.
Toisen Tommin vihje on tasan se toinen vaihtoehto, joka mielessäni oli. Olisi pitänyt sitä sittenkin kokeilla. Eikä siinäkään rasva ollenkaan. Siitä voisi tehdä myös sitä mussakkaa, ehkä. Siinä on ruoka, jolla on mukava nimi.
Niin.
Katsoin kuvaa tarkemmin ja outoa. Kesäkurpitsan muoto mutta ison kurpitsan väri. Lieneekö geenimuunneltu?
Oi niitä aikoja lapsena kun oli vain yhdenlaisia tomaatteja ja vain punaisia paprikoja.
Paprikoissakin on jo liiaksi värivaihtoehtoja, helpointa on valita aina halvinta.
Onkohan kukaan muu huijannut kaupan hedelmätiskillä koskaan? Kun on valikoimissa halpaa ulkomaista tomaattia tai sitten suomalaista luomua. -ja painanut pirulainen halvemman vihanneksen hinnan pussin kylkeen.
Kassalla tarkka harjoittelija tunnistanut heti luomun ja kutsunut poliisit paikalle. Kuulusteluissa kirkas valo paistaa silmiin ja oikeudenkäyntiä kuvataan TV:ssä ja niistä otteita näytetään uutisissa.
Oliko se vahinko vai tarkoituksellinen teko?
Siellä sitten viruu vankilassa kuin Papillon pirunsaarella, tuo yhteiskunnan mätämuna ja miettii tekosiaan kasvattessaan ikkunalaudalla pensasperunoitaan.
Ainoa hyvältä maistuva asia, jota tiedän kurpitsasta tehdyn, on äitini tekemä puolukka-kurpitsa-hillo. Mutta tuosta nyt ei varmaan paljon ole apua, jos ei ole puolukoita.
Varsinainen asiani kuitenkin liittyi näihin toisiin kurpitsoihin. Kiitoksia, kun näytit näitä uusia kurpitsantaimia, niitä ei aina muuten meinaa havaita täällä suurella kasvimaalla.
Ja tuo polkkakirvestäjä. En ollut häntä huomannutkaan, mutta nyt kun sanoit, niin aika omituiselta kyllä näyttää hänen touhunsa. Antaa hänen sohia omineen, eiköhän kaikki kurpitsat jätä hänet omaan arvoonsa ja rauha säily kasvimaalla. Kyllä tänne mahtuu monen väristä kurpitsaa.
Voi voi! Nyt kirjastoon lainaamaan uusi ja hyvä kurpitsakeittokirja viime vuodelta. Ihania ohjeita on vaikka KUINKA paljon. Kirjoittaja Marja Lindfors, teoksen nimi Kurpitsa. (Kuinka muutenkaan...;) )
Ja jos pullia leivot, niin kesäkurpitsanhan voi raakana soseuttaa ja käyttää pulliin nesteenä maidon sijaan.
Kyllä kurpitsapiiraita Suomessa leivotaan. Ainakin minä leivon. Monta joka vuosi. Meillähän niitä kasvimaalla on, tänäkin vuonna vissiin 15 kasvia. Niistä tulee ainakin viitisenkymmentä kurpitsaa. Nam.
Son sillä tavalla Murphy helpointa, että ottaa aina halvinta tomaattia ja paprikaa. Paitsi vihreätä paprikaa ja talvihailutomaattia, jotain rajaa. Ei varmaan, en usko, että kukaan tekee tuollaista epeliä vihanneshedelmävaakalla. Kun ei ne pensasperunatkaan ole kummoisiakaan. Ai ei keltaiset kurmitsat saa olla pitkiä vai? Jospa tuo yksilö on vielä nuori ja pullistumassa. Se minun kurmitsa oli kyllä vihreä.
Vai oli Piparminttulassa puolukka kaverina? Alkukotona leijaili taivaallisen pehmeä tuoksu, jonka sylttytehdas oli kattilassa porisevassa kurpitsa-ananas-omena-aprikoosi-hillossa. Se oli juustokakun päällä kyllä parempaa kuin mikään aiemmin maistamani.
Mutta se amerikkalainen kurmitsapiirakka minua edelleen kiehtoo. Onko se hyvää, no on kai, jos monta kerran Veloenassa leivotaan. Ihme epeli on kurpitsa. Miksei sitä saa mistään torttukakkumyymälästä niinkuin mutakakkua tai omenapaita.
No nyt mun tuli älytön nälkä.
(Tämä teksti ei päässyt äsken läpi..sensuuri iski?)
Hmm. Joo - o. Varsin "freudilainen" kurpitsa...
Juttusi on sitäpaitsi eräänlainen "kasvukertomus."
Viittaan tässä Saaran kommentoimaan Npk-wikin "penismonologiin".
Kesäkurpitsastahan saa loistavia täytettyjä kesäkurpitsoja. Puoliksi vaan, koverra sisukset pois, mössää sisukset esimerkiksi jonkun muun mössön (lihansyöjälle sopinee jauheliha?) kanssa sekasin, sit fetaa ja sieniä ja ja ja... Mitä nyt keksiikään. Ja sitten lopuksi juustoraastetta päälle oikein iso keko ja uuniin, kunnes juustoraaste on rusahtavaa (eli hieman ruskeaa).
Niin ja jos haluaa varmistaa, että kurpitsa on tarpeeksi pehmosta, niin kannattaa käyttää niitä koverrettuja puoliskoja uunissa siinä vaiheessa, kun valmistelee niitä täytteitä.
Ja kyllä, kesäkurpitsat tulevat sekä vihrulaisina, että keltaisina. Tiedä häntä mikä geenimuunnelma, mutta molempia minä olen kokeillut. Pikkuruisia kesäkurpitsoja voi vaikka pilkkoa ihan sellaisenaan salaattiin. Reisimalliset eivät sovi siihen ihan niin hyvin, mutta käyvät kyllä nekin paremman puutteessa...
Vai on se Raunon mielestä freudilainen kasvukertomus. Ootappa, kun kerron avomaan kurkuista.
Mitenkäs ne Mervi ne koristekurpitsat oikein mahtavat syntyä. Ne on niin roppulaisia ja söpöjä mutta ei niitä kuulemma syödä voi. Miten voidaan katso atarpeelliseksi kehitellä sellainen epähedelmä. Kun eikös hedelmän perimmäinen tarkoitus ole olla hedelmä, syötävän hyvää eikä mikään olohuoneen sohvapöydän koriste.
Olisipa minulla tuo tsehovilainen naisen ajatuksellinen kepeys (ei keveys) ja persoonakohtainen (ei-reflektoitu) tunne elämän oikullisuudesta/arvaamattomuudesta.
Sinulla mea se on...
Miehet eivät tätä yleensä tajua. Nainen - häilyväinen "värkki" - vaatii varmimmat takeet ja mies, joka ne hänelle voi antaa ei tajua, että elämä on...Oikku!
Noin hienosti ei ole minulle sanottu sen jälkeen, kun taannoin eräs arvostamani mies, joka ei turhia puhele, sanoi minulle, että "Sinä olet kiva".
Sykeryttävän tunteen tuollaisissa aiheuttaa juuri se, että joku huomaa sen, minkä tietää puseronsa alla olevan mutta sitä ei tohdi huutomerkiten esiin tuoda vaan antaa sen olla ihossa kuin huomaamattoman tatuoinnin olkavarressa niin, että se pilkahtaa vain vähän ja näkyy sellaisille, jotka osaavat katsoa. Oikullisuuttaan senkin on ottanut. Nainen, niin häilyväinen.
Gnochejapa pitäisi ainakin kurpitsasta saada, vaikken ole koskaan kokeillut. Keittoon olen pistellyt, soseena ja kappaleina, plus sitten wokkaillut.
Lienee ihan yleiskasvis kelpo.
Ei tainnut kukaan rohjeta vielä mainita suklaakakkua? Olen pariin otteeseen tehnyt amerikkalaisten ohjeiden (www.allrecipes.com) mukaan ja tulee tosi mehevä! Myös muffineissa hyvää. Täältä käyn vaklailemassa, tosin täytyy muistaa, että "bread" on usein kakkua ja muutenkin nuo amerikaanot käyttelevät kieltä hassusti. Kivaa noissa resepteissä on se, että käyttäjät ovat niitä arvioineet http://search.allrecipes.com/recipe/quick.asp?q1=zucchini&lnkid=65&image1.x=5&image1.y=4
hah, tein kerran jostain ameriikan ohjeesta omena-leipää. tai siis luulin tekeväni, kun pyydettyä vuokaa myöden se leipää muistutti. Hiukan tietenkin ihmettelin imelän määrää mutta ajattalein, että onhan nmeilläkin setsuuria. No. kakkuahan siitä tuli mutta voi taivas, miten hyvää. Osaan vallan mainiosti kuvitella kurmitsasuklaakakun. Oikeastaan ihan liian hyvin osaan kuvitella.
Slurps.