« Viisuilua | Main | Jaa kuka ne viisut voitti? »

Kirjoja ja elokuvia

Olen kai Euroopan ainoa kaksijalkainen, joka ei ole lukenut Da Vinci -koodia. Toki puolet juonesta on lehtien palstoilta käynyt ilmi lukemattakin, ehkä joskus plärään kirjan läpi. Tai sitten en. Pikavaihtoehtona olisi tietenkin katsoa nyt teattereihin saapunut elokuva. En tosin muista pitäneeni yhdestäkään Ron Howardin ohjaamasta elokuvasta, mielestäni mies painii intohimottomasti Hollywoodin tylsimmän jätkän tittelistä. Kaunis mieli tosin tekee sen pakollisen poikkeuksen Richie Cunninghamin tuotannossa.

Aloin miettiä, onko paljoakaan hyviä elokuvia, jotka olisivat syntyneet hittikirjan perusteella. Kummisetä tulee tietenkin ensimmäisenä mieleen. Coppolan parempi mestariteos Ilmestyskirja Nyt perustuu toki myös kirjaan, mutta tulkinta on hyvin väljä. Sitten on tietenkin Tolkienin trilogia, ja Yksi lensi yli käenpesän.

Mikäköhän olisi kaikkein paras kirjan sovitus elokuvaksi?

Comments

Ron Howardin Parenthood oli hyvä! Diarrhoea! Diarrhoea!

Jos novellit (?) lasketaan mukaan niin Stephen Kingin Shawshank Redemption on aika potentiaalinen voittaja. Hieno elokuva.

Varmaannii Astrid Lindgrenin Melukylän lapset. Tai melkeinpä mikä tahansa muu vanhemmista lastenkirjoista tehty elokuva.

Ensimmäisenä tuli mieleen tuli Hohto (tosin kirjailija King ei kai ilmeisesti tykännyt ohajaaja Kubrickin näkemyksestä?)

Äänestän yllä mainittuja Kingin teoksiin pohjaavia klassikkoja, hienoja leffoja molemmat.

Mieleen tulee lisäksi erinäisiä elämäkertateoksiin pohjaavia elokuvia kuten Polanskin Pianisti, joita ei voi haukkua huonoiksi.

Ja sitten on tietysti Peltirumpu!

Ennoo mäkään lukenu. Meit on siis kaks.

Enkä minä eikä mun mies. Se on neljä.

Tuollaista en varmaan ole koskaan nähnyt, en ainakaan muista. Howardin uran huippusaavutukset ovat tietenkin Roger Cormanin tuottamat taideleffat Eat My Dust ja Grand Theft Auto. Mikä meno, mikä meininki!

Veljeni Leijonamieli on myös aika hyvä.

Totta, Shawshank Redemption on loistava elokuva. Yksi niistä harvoista täyden kympin arvoisista. Hohdon juliste löytyy jostain komerostani, toimiva raina sekin. Suurin osa Kingin teelmysten perusteella tehdyistä sadasta elokuvasta on täyttä tuubaa, mutta ainakin Carrie ja Pet Sematary ovat hyviä leffoja.

Minä en Pianistiin lämmennyt, mutta Peltirumpu on erinomainen. Pitäisi hankkia se DVD-kokoelmiin.

Jumangega, meitä on jo neljä! Perustetaan kerho!

Hohto tuli minullekin mieleen. Kirjassa ja elokuvassa ei sinällään ole paljoa samaa, mutta mitäpä sen väliä; kaksi loistavaa teosta yhden sijasta.

Taannoinen Sormus-trilogia oli kyllä mielestäni hirmuinen kirjan Hollywood-vesitys. Tai siis ensimmäinen osa. En ole suostunut katsomaan niitä jälkimmäisiä.

DaVinci-koodi on niin heppoinen kirja että sen luki päivässä. "Viisikko kohtaa salaliittoteoriat", tosin Blytonia kömpelömmin kirjoitettuna.

Minä pelkäsin Sormus-trilogian filmatisoinnin olevan paljon huonompi, kyllä ne leffat kärsimättä katsoi.

Olin muuten kokonaan unohtanut Aki Kaurismäen version kirjasta Rikos ja rangaistus.

Se on kyllä ihan helmi!

No ensimmäisenä tuli mieleen S. Coppolan The Virgin Suicides sekä olemisen sietämätön keveys.

Minäkään en ole lukenut Da Vinci Codea, en tosin aio katsoa elokuvaakaan. Ei vaan kiinnostaa yhtään.

En olo Virgin Suicides- leffaa koskaan katsonut, jotenkin on jäänyt väliin. Olemisen sietämättömän keveyden huonoin puoli oli, että sen jälkeen tuli miljoona variaatiota siitä. Sanasta sietämätön alkoi tulla sietämätön. Kommentoimisen sietämätön keveys.

Tervetuloa ulkosuomalaisena jäsenenä kerhoomme!

Minäkään en ole lukenut, enkä aio. Sama koskee myös elokuvaa. Perustetaan kerho!

Coppolan ohjaama Bram Stokerin Dracula. Kirjaa en jaksanut lukea, elokuvan pystyisin vielä muutamaan kertaan käymään läpi.

Minäkin haluan kerhoon. Salaseura, jooko, jooko!?

Vieläkö kerhoon mahtuu? Ajattelin päästä helpolla ja katsoa leffana kunhan se joskus vuokraamoon tulee. :)

Meillehän alkaa kertyä väkeä kerhoon! Onneksi on iso kerhohuone. Mikäs kerholle nimeksi? Salainen käsimerkki on myös kehitettävä.

Alan tekemään jäsenkortteja! Kuka huolehtii murkinasta? Missä koristelutiimi?

Jäseneksi voi ilmoittautua vaikka täällä.

Kata on juuri valittu sihteeriksi.

Nimiehdotus: WASTED IN DA VINCI CODA - Kerho

Lähdenpä kohta kauppaan ostamaan sihteerille sopivia sukkahousuja. Kääk, tarvitsenko myös nutturaverkon?

Stay upit sopivat paremmin kerhomme imagoon!

Laskin olevani yhdeksäs. Ennen jäsenhakukaavakkeen täyttämistä tahdon tiedustella, että eihän täällä (vaan) ole mitään seitsemän lukijan -sääntöä? Nykyään pitää olla melko tarkka, mihin nimensä laittaa.

Erehdyin ostamaan Da Vinci -koodin ja niin ollen piti se myös lukea. Useamman viikon kärsimys. Elokuvaa en aio mennä katsomaan. Tuskin niin surkeasta kirjasta on parempaa elokuvaversiota tehty.

Talo palaa, sinä nukut talossa, tullaan herättämään sua, pakene heti, sä sanot, mee pois, mä haluun nukkua, älä häiritse.

Mutta hei sun talo palaa. Miten niin, eikä pala, mee jo, mä vaan haluun nukkua.

Talo palaa, sinä nukut talossa, tullaan herättämään sua, pakene heti, sä sanot, mee pois, mä haluun nukkua, älä häiritse.

Mutta hei sun talo palaa. Miten niin, eikä pala, mee jo, mä vaan haluun nukkua.

A hole lotta love jesus and a lot less of rock'n'roll!

Minä olen mukana, jos steiuppeja pidetään kerhoasuina. Ja jos ne on ne, kun saa pelastusrenkaan heittäjän liikkeelle, niin sitten pusapit vielä lisäksi. Täytyyhän b. pelastaa.

Kymppi. Laskujeni mukaan.

Huomaatko B, alat saamaan religiöösiä spämmiä. Liittyneekö jotenkin Da Vinci -koodiin? Tuo nimim. Katan slogan on kyllä kaikin puolin pätevä.

Liittyisin tuohon Koodittomuuden sietämätön keveys -kerhoon, mutta olen kyllä ajatellut tutustua ilmiöön, koska teos, joka saa paavillisen mysteerikirkon noin varpailleen ei voi olla läpeensä paha.

Kas, en tajunnutkaan da vinci-koodin olevan mahdollisesti noiden hihhulien heräämisen taustalla.

Leewille sanoisin Raamattua siteeraten:
"Minä lakkautan laulujesi helinän, eikä kuulu enää kanneltesi soitto."
Hesekiel 26:13

Suomennettuna, seuraavasta hihhuloinnista iskee ip-banni päälle.

En ole nähnyt juuri muita Howardin elokuvia kuin Kauniin mielen. Siksi oli koomista, kuinka Kauniin mielen tyylinen jo pelkästään Da Vincin traileri oli. Vaikken olisi tiennyt tekijää, olisin arvannut.

Kaunis mieli on tavallaan toimiva elokuva, mutta sen tapa kuvata skitsofreniaa on mitä naiivein ja tasapäistävin - ei sillä, ettäkö olisin kokenut itse, miltä psykoosi voi tuntua, mutta olen tutustunut aiheeseen paljon. Harva pääsee halluistaan eroon vain käskemällä niiden painua hiiteen.

Vaikka Howard kohtuullisesti Kauniissa Mielessä onnistuikin, pidän miestä tasapaksuuden ruumiillistumana.

Runaway jury. (John Grisham)
leffa ja kirja molemmat hyviä.

Post a comment