Istun täydessä ravintolavaunussa heiluva muovinen tuoppi edessäni. Vapaata tilaa on jäljellä enää kahdessa pöydässä, omani on niistä toinen. Pöytäni paikat täyttää pian nousukiitoinen kaksikko. Viereisessä pöydässä istuu tyttö matkatavaroineen, selvästi liikkeellä ilman oikeaa istumapaikkaa junassa. Hänen viereensä saapuu kaksi naista, tyttö raivaa tavaroitaan pois tieltä.

Tyttö juo kahviaan ja syö kälyistä sämpylää. Naiset ovat olleet laivalla jollain yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla, ja muistelevat railakasta yötä sivistyneesti viinilasit edessään. Kohta paikalle saapuu mies, johon naiset olivat tutustuneet laivassa. Mies istahtaa viimeiselle vapaalle paikalle. Tyttö puhelee kännykkään puolet omaisuudestaan sylissään.

Vartin päästä paikalle saapuu kolmaskin nainen samasta seurueesta. Tilaa ei ole, joten nainen jää siidereineen notkumaan pöydän viereen. Kaikki kolme naista mulkoilevat aina välillä tytön suuntaan. Tyttö juo edelleen kahviaan. Lopulta yksi naisista puhuttelee tyttöä.

- Kuule, etkö sä voisi vaihtaa paikkaa ja lähteä siitä johonkin muualle niin me saadaan Sirpakin tähän pöytään?

Tyttö katsoo hämmästyneenä naisia, sitten umpitäyttä ravintolavaunua. Hän jää paikalleen sanomatta sanaakaan. Hyvä tyttö!

Minä olenkin aina ihmetellyt kuinka paljon paremmiksi ja kohteliaammiksi ihmisiksi keski-ikäiset naiset aikoinaan kasvatettiinkaan. Nykynuoriso voisi ottaa niistä mallia.