« R.I.P | Main | Kaksi marjaa, osa 2 »

Rekku ja Irmeli

Puluflunssan neuvontapuhelimen langat ovat kuulemma hehkuneet kuumana, kun ihmiset soittelevat paniikissa kaikesta mahdollisesta sinne. Puhelintyttöjen tehtävänä on sitten vastata jokaiseen kysymykseen rauhoittavasti. Ei, untuvatakista ei saa tartuntaa. Juu ei, ei tarvitse lopettaa munien syöntiä. Eijei, tauti ei tartu muiden kotieläimien kautta. Kunhan muistatte pestä kätenne, niin kaikki on ihan hyvin.

Siis lemmikkieläimistä ei saa puluflunssaa? Oletetaan, että perheen kissa, olkoon nimi vaikka Rekku, lähtee päivittäiselle retkelleen lähiympäristöön valvomaan reviiriään. Vaikka Rekku onkin lähinnä laiskanpulskea sohvakissa, sillä on silti vielä tappajan vaistot jäljellä. Päivä ei ole täydellinen, jos ei yhtä pikkulintua saa pyydystettyä. Rekku väijyy ja hyökkää, saaden tietenkin kiinni sen kaikkein hitaimman linnun. Tipuparka kun on jonkun ilkeän pöpön vaivaamana kangistunut.

Rekku oikein rypee saaliissaan ja höyhentää sen perusteellisesti. Sen jälkeen katti hiipii tyytyväisenä röyhtäillen takaisin kotiin ja hyppää siellä sohvalle perheen pienen tyttären Irmelin syliin kehräämään. Irmeli paijaa ja rapsuttaa ihastuneena rypenyttä Rekkua. Päivä on muutenkin Irmelin lemppari, viikon karkkipäivä. Viimeinen irtokarkki tipahtaa vahingossa Irmelin suusta Rekun päälle. Irmeli kiirehtii ottamaan sen takaisin, ettei Rekku ehdi syödä melliä. Rekkua matkien Irmeli nuolee tahmeat kätensä puhtaiksi.

Mutta tästä ei tietenkään voi tarttua puluflunssaa?

Comments

Minä vähän ihmettelin kuultuani, että aika paljon kyseltiin, tarttuuko pululunssa kuolleita lintuja kosketellessa. Että mikä vimma ihmisellä on tonkia kuolleita lintuja.

Ei ihme, että joka päivä liikenteessä kuolee ihmisiä, kun ajaessa ei keskitytä liikenteeseen vaan mietitään, että mistä löytyisi kuollut lintu, jota pääsis koskettelemaan.

Urbaani kaupunkieläjä ei kovin usein kuollutta lintua näe. Ellei sillä sitten ole uskollista Rekkua, joka tuo saaliinsa kotiin. Ja sen voi sitten koko perheen voimin haudata takapihalle. Paljain käsin, kellä nyt niitä hanskoja kesällä olisi.

Minä näin viime kesänä kauapungilla kuolleem pulun. Heti ensimmäisenä ei tullut mieleen lähteä käpälöimään sitä.

Tuo "hotline" kuuluu tämän yhteiskunnan tapaan luoda turvallisuudentunnetta. Ja käsienpesuhan ei haittaa...

Eilen marketissa yksi mies meni munahyllylle, mutta vaimo huusi perään ja sanoi, ettei kananmunia voi nyt syödä. Sinne jäivät...

Voi meitä!

Tänne on kanakuume jo virallisesti rantautunut (kuten sinne curling kuume). Olen lähdössä viikonlopuksi pohjois saksaan meren rannalle lomailemaan. Ajattelin kävelyretkien varalle ottaa mukaan pitkän sateenvarjon, ihan jos kipeä joutsen yrittää ottaa kontaktia, voin sitten huitoa. Jalkojani taidan suojata ihan kunnon kontioilla. Raportoin sitten ensi viikolla, että kuinka selviydyin kriisialueella!
Mukavaa viikonloppua!

Idea varmasti on, että valistunut kansalainen pelkää vähemmän. Mitä jos siirrytäänkin käyttämään kumihanskoja koko ajan?

Ilmeisesti munia pelkäävän naisen perheessä ei syödä sitten mitään, jonka valmistukseen on käytetty kananmunia?

Raivotautisia joutsenia kannattaa varoa! Jääkiekkomailakin voisi olla hyvä hutkimista varten. Varpusetkin tuntevat itsensä kohta aika koviksi kavereiksi, kun isot äijät juoksevat pakoon kuullessaan sirkutuksen.

Puluflunssa, nauratti ainekin vartin eli vieläkin... Liekö syy mielikuvan jossa pulu vetelee finreksiä villasukat jalassa. :D

Jaa, enpä muista, mistä tuon "puluflunssa"-termin olen ensi kertaa kuullut.

Flunssahan räkä valuu, miten linnut niistävät nokkansa?

Hanskojen lisäksihän hyvä vara muuhun turvallisuuteen on koko ajan käytettävä kypärä... TMssä oli aiheesta pakina -81 kun mopokuskeille tuli kypäräpakko, eli ulkoilu- koti- ja juhlakypärät jne jne. :-)

Post a comment