Mikko Saari

Reggae-katsaus

Tänä kesänä olen kuunnellut reggaeta. Jotenkin vaan rytmit kolahtavat näin kesään. Minua miellyttää myös biisien sanoituksellinen sisältö, kuuntelen pääasiassa poliittisesti tai uskonnollisesti motivoitunutta osastoa, pienen ihmisen puolesta saarnataan antaumuksella, sellainen toimii aina.

Tässä valikoima viime aikojen suosikkeja. Spotify on kummasti auttanut lisäämään valikoimaa. Linkit ovatkin Spotifyyn, mutta Spotifyttömille on tarjolla myös Amazon-linkkejä, sieltäkin löytyy koekuuntelumahdollisuutta. Spotifystä voi tsekata vaikka reggaelistani.

The Congos: Fisherman

Tykkäsin The Congosista jo aikaisemmin. Voitin Creation Steppin -nettiradion kilpailusta joskus vuosia sitten Congosin Give Them the Rights -levyn, joka on osoittaunut kuuntelua kestäväksi laatulevyksi. Spotifystä löytyi kuitenkin vielä parempaa, eli Congosin kovin levytys, Heart of the Congos. Se on todellista klassikkokamaa. Levy alkaa parhaimmalla kappaleellaan, Fisherman taitaa olla Congosin ykkösbiisi. Loistava veto. La La Bam-Bam on toinen, joka soi jatkuvasti päässä.

Jos Fisherman miellyttää, pakkohankinta on Blood & Firen julkaiseman Fisherman Style, jossa on kaksi levyllistä biisejä, joissa Fisherman-riddimin päälle on laulettu jotain ihan muuta. En ole vieläkään saanut aikaiseksi kuunnella kaikkia, koska levy on sattuneesta syystä vähän puuduttava pitemmän päälle, olkoonkin, että Fisherman on briljantti veto. Tältä levyltä on kuitenkin helppo suositella ainakin Lucianon Going Homea, Lutan Fyahin Whitewash Wallsia ja Country Culturen Make Poverty Historya.

Amazonista löytyy myös näytteitä:
Heart of the Congos
Give Them the Rights
Fisherman Style

Bunny Wailer: Fighting Against Conviction

Lisää klassikkolevytyksiä. Bunny Wailerin Blackheart Man esiintyy kai aika monilla "parhaat roots-levyt"-listoilla. Kelpo levy, vaikken täysin kokonaisuuden hienoutta vielä osaakaan arvostaa. Levyltä löytyy kuitenkin muutama todella mainio veto, joista kaikista paras on Fighting Against Conviction, yksi ehdottomia reggae-suosikkejani.

On se kovaa, kun asfalttiviidakossa ei voi viljellä, vaan pitää rikollisin keinoin leipänsä ansaita ja taistella linnaan joutumista vastaan, jotta lapsille riittää ruokaa. Melkoinen vuodatus, mutta melkoisella antaumuksella Bunny Wailer pistää menemään.

Amazonista:
Blackheart Man

Steel Pulse: Babylon Makes the Rules

Britannian reggae-ylpeys Steel Pulse löytyi selailulla ja hyvä että löytyikin, aika tiukkaa tavaraa tämäkin. Olen kuunnellut bändiltä kolmea levyä. Debyytti Handsworth Revolution on kriitikoiden mieleen, mutta Tribute to the Martyrs ja True Democracy ovat varsin mainioita levyjä myös. Ensimmäiseltä levyltä maininnan saa huikea Prodigal Son, toiselta tämä tarttuva Babylon Makes the Rules ja kolmannelta A Who Responsible?

Loistavaa tavaraa. Brittibändeistä lähempää tutustumista vaatii vielä UB40, joka myöhemmästä maineestaan huolimatta oli joskus ilmeisen vakuuttava roots-ryhmä. Debyyttilevy Signing Off on kai aika tiukkaa tavaraa.

Amazonista:
Handsworth Revolution
Tribute To The Martyrs
True Democracy
Sound System: The Island Anthology (2CD) (kolme ekaa samassa paketissa)
Signing Off

Peter Tosh: Equal Rights

Bob Marleyn ja Bunny Wailerin kanssa The Wailersissa operoinut Peter Tosh jatkoi bändikavereidensa tapaan soolouralle. Toshin levyistä olen kuunnellut pääasiassa Equal Rightsia, jossa nimikin on jo oikealla asialla. Levyltä kohokohtina nousee nimibiisi, mutta myös Toshin versio Get Up, Stand Upista. Se on aika samantyylinen Marleyn soolovedon kanssa, mutta ehkä hitusen terävämpi. Joka tapauksessa Wailerseista Marley ja Tosh vetävät tämän biisin paremmin kuin Bunny Wailer, jonka varsin erityyliselle versiolle en lämmennyt sitten lainkaan. Myös Downpressor Man on siisti veto.

Amazonista:
Equal Rights

13.08.2009 klo 07:21 | Kommentoi | TrackBack (0)

Herra Heinämäen Lato-orkesteri

Lastenmusiikin suhteen viime aikojen ykköslöytö on ollut ehdottomasti Herra Heinämäen Lato-orkesteri, jonka bongasimme Pikkukakkosesta. Mikä ei kuulu joukkoon? -video ei tarvinnut nähdä kuin pari kertaa, niin jo tiesi olevansa asiakysymysten äärellä. Huisin hauska biisi. Lainasin kirjastosta koko Ilosofiaa!-levyn ja sieltähän niitä helmiä löytyi enemmän. Mainio plätty, suosittelen tutustumaan.

Uudempi Nyree näkkäri -levy piti myös lainata ja hyvähän sekin on, mutta ei kyllä yhtä nokkelanhauska kuin Ilosofia. Suosittelemme, mutta kevyellä varauksella. Ensikertalaisten kannattaa aloittaa Ilosofiasta, koska se nyt vaan on parempi.

Joka tapauksessa bändi on laadukkaan lastenmusiikin ystäville silkkaa namia. Heikki Salo on taitava sanoittaja ja osaa kyllä keksiä kaikenlaista juonikasta. Sanoituspuolella kauneinta Heinistä on ehdottomasti Ilosofialta löytyvä Kutituksen alkeet, joka toimii erittäin hyvin myös musiikillisena huumorina. Kutituksen perusteita opettava kappale tekee tutuiksi niin möhkötyksen, leukajoulun kuin satuläpän.

Sävellyksistä vastaa pääasiassa Janne Louhivuori, pitkän linjan ammattimuusikko, joka on soittanut yli 200 artistin levyillä. Kokemusta ja näkemystä siis löytyy ja se kuuluu, Heiniksen musiikki on monipuolista ja monesta kaivosta ammentavaa, oikeasti taidokasta ja tasokasta. Jaksaa siis aikuinenkin kuunnella ja lapset myös.

Nää sedät olisi kiva nähdä livenäkin, täytyypä syynätä keikkakalenteria.

29.03.2009 klo 13:38 | Kommentoi | TrackBack (0)

Spotify on näppärä

Sain sattumalta Spotify-kutsun (Spotivitestä, joka on valitettavasti jo suljettu) ja päätin testata tämän uutuuspalvelun. Valitettavasti Mac-versio vaatii OS X:n version 10.4, jota minulla ei edelleenkään ole, mutta onneksi on työjuttuja varten Windows-läppärikin.

Spotifyn idea on siis se, että kunhan on jäsen ilmaiseksi kutsuttuna tai maksamalla 10 euroa kuussa, saa kuunnella iTunesia muistuttavalla soitto-ohjelmalla musiikkia rajoituksetta. Tarjolla on varsin mittava kataloogi musiikkia, vaikka tarkkoja lukuja ei irtoakaan. Musiikki tulee striimattuna, eli sitä ei voi tallentaa kovalevylle tai kuunnella kannettavilla soittimilla.

Aika näppärä viritys, siis. Itse olen kokeillut nyt jonkun tovin ja hyvältähän tämä vaikuttaa. Valikoima on selvästi rajallinen, mutta sen verran tarjontaa on, että voisin itse harkita maksullista jäsenyyttäkin. Katsotaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Spotify toimii varsinaisessa koneessani (koneen päivitys on suunnitteilla) ja kun Spotify siirtyy betasta varsinaiseen toimintaan ja ilmaisasiakkaat joutuvat kuuntelemaan mainoksia - nyt mainoksia ei ole ainakaan vielä kuulunut.

Ei Spotify omaa musiikkikokoelmaa korvaa, mutta täydentää mukavasti. Sen avulla on kiva kuunnella biisejä, joita haluaa kuunnella toisinaan, eikä tarvitse omassa kokoelmassa tilaa viemässä. Myös koekuuntelu onnistuu kätevästi. Itse olen esimerkiksi saanut ratkaistua mieltäni vaivanneen kysymyksen Arcturuksen Sideshow Symphonies -levyn laadukkuudesta (ihan ok, mutta ei pärjää Garmin aikaisille levyille millään) ja tsekkaillut Candlemassin muita tuotoksia (King of the Grey Islands ja Candlemass ovat kelpo levyjä molemmat, varsinkin jälkimmäinen).

Tällaiset palvelut ovat tulossa vahvasti, Radio Rockillakin on Radio Rock Store. Se on kalliimpi (17,90 euroa kuussa) ja rajoittunut rokkipuolelle, mutta pahempi rajoitus on DRM-puolella. Käytetyn Windows Media -formaatin vuoksi Mac-käyttäjät ovat auttamatta ulkona ja Windows-käyttäjilläkään ei ole kivaa.

29.01.2009 klo 20:12 | Kommentoi | TrackBack (0)

Moottörin Jyrinä

Tampereella järjestettiin lasten itsenäisyyspäivän juhlat, joissa esiintyi Moottörin Jyrinä. Tämä heviklassikoita lapsellisilla sanoituksilla veivaava orkesteri on ollut kiinnostuksen kohteena jo tovin, mutta bändi ei ole levyttänyt ja pyörii lähinnä pääkaupunkiseudulla, joten tsekkaamatta on jäänyt -- tilaisuuteen piti siis tarttua oitis.

Olihan siellä juhlassa muutakin, josta olennaisin osa Nooalle oli varmaankin Pikku-Kakkosen viikonloppuaamujen Veera. Vaan kylläpä maistui hevi pojalle! Moottörin Jyrinä mainostaa olevansa Suomen hiljaisin hevibändi, mikä tarkoittaa siltikin esimerkiksi Orffeihin verrattuna aika lailla kovempaa äänenvoimakkuutta, mutta ei haitannut Nooaa. Herkemmille lapsukaisille Moottörin Jyrinä on kyllä luultavasti liikaa.

Biisit olivat minunkin makuuni. Keikka alkoi Manowarin Warrior's Prayer -väännöksellä, josta jatkettiin bändin esittelevällä versiolla Blood of the Kingsistä. Muita setin helmiä olivat Maanantai eli Helloweenin I Want Out, Erkki eli Ramonesin Pet Semetary ja Hej på dig eli Motörheadin Ace of Spades -- tämä viimeinen saikin Nooan täyteen vauhtiin, poikahan on ihan valmis nakattavaksi lavan eteen riehumaan.

Pistetääs loppuun vähän Youtube-katkelmia, niin saatte maistiaisia. Moottörin jyrinä, jonka Manowar on coveroinut Blood of the Kingsinä:

Kiipesimme puuhun korkeaan, jonka Iron Maiden on coveroinut nimellä The Evil That Men Do:

Erkki, Hej på dig, Siivouspäivä ja Pissahätä. Näiltä kun saisi levyn...

6.12.2008 klo 20:19 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ihmekolmoset vauhdissa

Tohtori Orff & Herra Dalcroze on julkaissut uuden levyn Ihmekolmoset vauhdissa ja on helppo sanoa jo nyt, että kyseessä on kirkkaasti vuoden levy. Ihmekolmoset ovat pistäneet parastaan ja tuloksena on levyllinen hauskaa, mutta vakavasti otettavaa lastenmusiikkia.

Biiseissä on taas kerran ainesta vaikka mihin. Enimmän osan kappaleista on väsännyt Hannu (omaa sukua Sepponen, tuttu Noitalinna Huraa!:n riveistä), jonka suvereniteetti biisintekijänä on melkoinen. Soittopuoli taas nojaa vahvasti Matin torviin, joilla taiotaan jos jonkunlaista tunnelmaa biiseihin. Kehutaan nyt laulaja-kitaristi-Kimmoakin vielä, ettei tule kenellekään paha mieli: hyvin on laulettukin!

Hyviä biisejä riittää. Yksi kirkkaimmista helmistä on Mariskan kanssa vedetty rap-veto Hiiri kissan säveltäjänä, joka on sävellyksenä levyn taiturimaisin ja biisinäkin kyllä tosi, tosi hyvä. Zen Cafén etäisesti mieleen tuova Naakkoja ja nokipoikia on toinen vahva suosikki, joka jää mieleen soimaan ja koskettaa sanoituksellisesti.

Tunnelma vaihtelee vakavasta (Unicefin hyväksi tehty Saman auringon alla) absurdiin (Älä soita harmonikkaa), mutta hupailuunkin kätkeytyy usein joku ajatus (kuten vaikkapa Oolannin rauha -kappaleessa) ja vakavakin viihdyttää. Tarkkuutta piisaa: Suklaa-kappale, esimerkiksi, sekä kärsii palavaa suklaanhimoa että oivaltaa, miten kaikki on oikeastaan ihan hyvin, jos puuttuu vain suklaata.

Lapsiperheisiin Orffit ovat pakollista kuunneltavaa (ja katseltavaa, Sumffaan paluu -DVD on loistava), mutta vinkki vinkki, tästä nauttimiseen ei tarvita lapsia.

1.11.2008 klo 20:33 | Kommentoi | TrackBack (0)

Orffien Tähti ilmaiseksi

Tohtori Orffin ja Herra Dalcrozen kesäsinkku Tähti on saatavilla ilmaiseksi Nokian Musiikkikaupasta, kuulemma. En voi tarkistaa, koska kauppa toimii vain Internet Explorerilla ja Firefoxille sanotaan vain ruma sana. Mac-käyttäjillekin haistatetaan pitkät. Mutta jos nyt sattumoisin kuulut etuoikeutettuun kansanosaan joka XP:llä tai Vistalla ja Internet Explorerilla selaa, niin sieltä saa erinomaista, erinomaista musiikkia lapsille ja aikuisille ilman varallisuuden kulumista vielä parin ainaskin tänään ja ehkä huomenna.

Ei sillä, etteikö Tähti olisi niin korea kappale, että siitä kannattaa jotain maksaakin. On meinaan hyvä, niinkuin Orffeilla yleensäkin. Odottelemme suhteellisen hurjalla innolla lokakuuta ja Orffien uutta levyä. Eli jos ilmaisuudella ei ole niin väliä, niin myös Musiikkilataamosta, MTV3:n musiikkikaupasta ja Netanttilasta löytyy. Tamperelaiset voivat suunnata FM-musiikkiin.

17.06.2008 klo 17:26 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Rokkia!

Nooa oli eilen ensimmäistä kertaa rokkikonsertissa - ja vieläpä kahdesti! Kaukajärven kirjaston 30-vuotisjuhlissa esiintyi Tohtori Orff ja Herra Dalcroze, joten pakkohan se oli nähdä. Konsertteja oli kolme, ja niihin oli ennakkoilmoittautuminen. Kun kävimme ilmoittautumassa, pääsimme juuri ja juuri viimeiseen, niin täyttä oli.

Ja pöh. Olimme luonnollisesti oven takana Orffeja vielä enemmän fanittavien puistotuttujen kanssa ja pääsimme heti ensimmäiselle keikalle eturivin paikoille. Eikä siinä vielä kaikki! Keikan jälkeen odottelimme sen puolisen tuntia ja kas, toisellakin keikalla olimme samoilla paikoilla katsomassa suosikkeja.

Hienot keikat oli, kertakaikkiaan, ja Nooakin tykkäsi. Innostus näkyi siitä, että Nooa viihtyi molempien keikkojen ajan kiltisti sylissä istumassa ja vain tuijotti soittajasetiä. Keikan jälkeen kävimme luonnollisesti jututtamassa bändiä, ja Orffit ihastelivat kovasti Nooan rock-uskottavaa kitarapaitaa. Nooa vähän ujosteli, vaikka onkin Orffeja telkkarista katsellut paljon.

Tätä lisää! Orffit ovat näemmä Hervannassa 25.4. ja Vanhalla Kirjastotalolla 4.5., näistä ainakin jälkimmäiseen iskemme, mikäli kellonajoissa vain on mitään tolkkua.

2.04.2008 klo 13:43 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Nettijakelulevyjä

Radioheadin vanavedessä pari muutakin bändiä kokeilee vapaaehtoismaksullista nettijakelua. Saul Williams, jolta tiedän tasan raivostuttavan tarttuvan List of Demands -biisin, on julkaissut uuden levyn The Inevitable Rise and Liberation of Niggy Tardust netissä. Saul Williamsin sivuilta levyn saa joko viidellä dollarilla tai ilmaiseksi. Tietääkseni Niggy Tardustia ei ainakaan toistaiseksi saa CD-muodossa.

Levyn tuottaja Trent Reznor on ollut tyytymätön myyntilukuihin: vain joka viides maksoi viisi dollaria. En muuten minäkään maksanut, mutta jos tykkään ja säästän tiedostot, aion kyllä maksaa. Saul Williams on tyytyväisempi ja aikoo tarkastella levyn menestystä parin vuoden aikajänteellä.

Myös Reznorin oma Nine Inch Nails on julkaissut materiaalia samaan tapaan. Ghosts-kokoelman sivuilta saa ilmaiseksi ensimmäisen neljänneksen ja PDF-vihkosen, viidellä dollarilla koko setin, kympillä tupla-cd:n, 75 dollarilla deluxe-version ja 300 dollarilla ultra-deluxe-version. Materiaali on vieläpä julkaistu Creative Commons -lisenssillä, jotta sitä voi hyödyntää monin eri tavoin ilman sen kummempaa lupaa.

Ghosts I BitTorrenttina.

3.03.2008 klo 19:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tohtori Orff ja herra Dalcroze

Tohtori Orffia ja herra Dalcrozea ei voi kyllin kehua. Ostimme viime viikolla Sumffaan paluu -DVD:n, joka on viihdyttänyt Nooaa aivan loputtomasti. Puuha-Pete ja Teletapit ovat unohtuneet tyystin, kun Nooa haluaa vain katsoa Dalcrozeja. Eikä Nooa ole yksin fanittamisessaan, minäkin pidän bändistä aivan valtaisasti. Ovat kuulemma tulossa Kaukajärvelle esiintymään huhtikuun alussa: minä olen siellä, ja kai se Nooakin pitää mukaan ottaa..

18.02.2008 klo 12:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Nightwish ja Indica

Kävimme eilen Hakametsässä nauttimassa livemusiikkia, kun Nooa vietti ensimmäisen yönsä kodin ulkopuolella ilman vanhempia. Emme ole kuulleet vielä mitään hoitajista, joten ei voi kuin olettaa, että kaikki on mennyt hyvin...

Hakametsä on ruma, mutta ajoi asiansa. Meillä oli paikat yläkatsomosta, joka ei ollut itse asiassa ollenkaan hullumpi paikka: korkealta näki ihan hyvin, musiikki kuului, mutta äänenvoimakkuus ei ollut liian kova. Ryhmäkuri (ja tuopilla heittäminen) piti seisomista yrittäneet istumassa, joten lavalle näkikin jotain.

Indica toimi lämmittelijänä hyvin. Poistuessamme joku valitteli ja toivoi Diabloa tilalle, mutta eihän Diablo tuonne olisi sopinut: Nightwishin yleisö kun ei missään nimessä ole metallikansaa. Indica oli oikein oivallinen valinta, ja itse tykkäsin kyllä. Aikaisempi kokemukseni Indicasta rajoittuu satunnaiseen radiosta kuulemiseen; olen kyllä yleensä tykännyt, kun olen kuullut. Nyt täytynee lainailla levyjä kirjastosta. Kate Bushin Wuthering Heights versioitiin kertakaikkisen hienosti - ei sitä ihan kuka tahansa noin komeasti vetäisi.

Nightwish potki ja lujaa. Heti alun Bye Bye Beautifulista lähtien meno oli hurjaa. Liekit ja ilotulitteet räiskyivät ja bändillä näytti olevan lavalla erinomaisen hyvä meininki. Anette hoiti tonttinsa komeasti, vaikka lavaesiintyminen muuten olikin pykälää rauhallisempaa kuin muulla bändillä. Uuden levyn biisit vedettiin hienosti, mutta myös vanhat hitit sujuivat Anettelta tyylillä.

Isoimmat metelit nousivat luonnollisesti Nemosta ja varsinkin viimeisenä encorena vedetystä I Wish I Had an Angelista, mutta uuden levyn biisitkin saivat varsin innostunutta vastaanottoa. Poet and the Pendulum varsinkin tuntui kelpaavan yleisölle, samoin kuin Amaranth.

Hurjaa menoa ja komeasti jäähallin kokoinen show; menisin kyllä toistekin Nightwishiä katsomaan, vaikka bändi ei varsinaisesti ykkössuosikkeihini kuulukaan.

Aamulehden galleriassa on kuvia konsertista.

16.12.2007 klo 08:45 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Candlemass

Hurahdin taannoin Candlemassiin. Luin Imperiumista Epicus Doomicus Metallicuksen uusintajulkaisun arvostelun ja kiinnostuin. Tyhmästä nimestä huolimatta kyseessä on kuitenkin doom metalin klassikkoteos, ja olen viime aikoina lämmennyt doomille kovasti. Nappasin siis levyn iTunesista; sai vieläpä plus-muodossa, eli ilman kopiosuojauksia ja parempilaatuisena, eikä maksanut tavallista enempää. Iloista.

Onhan se, kaikin puolin, kehujen arvoinen tapaus. Jatkoa seurasi tänään, kun ostin bändin seuraavan levyn (Epicus oli siis debyytti, vuodelta 1986) Nightfallin, joka jatkaa komeaa sarjaa. Tällä levyllä äänessä on Messiah Marcolin, bändin pidetyin vokalisti, joka on kieltämättä ykköslevyn Johan Landqvistia astetta komeaäänisempi herrasmies. Molemmat toimivat kuitenkin erinomaisesti. Synkkä jynkytys kuulostaa harvoin näin hyvältä.

Jos mieli palaa tutustumaan - ja jos Black Sabbath maistuu yhtään, kannattaa, Candlemass kun ei doom metal -luokituksesta huolimatta ole kovin paljoa Sabbathin tylympää osastoa raskaampaa - suosittelen tsekkaamaan debyytiltä biisin Solitude, Nightfallilta kannattaa koettaa esimerkiksi Samarithan tai Bewitched.

Samarialaisen myötä piti kaivaa kaapista Niskalaukauksen sinkku, jonka b-puolelta löytyy Samarialainen, eli suomennettua Candlemassia. Tämähän toimi nyt erinomaisesti, kun alkuperäinen biisi oli tuttu. Hauskana kuriositeettina biisin tarina on kokenut Jarkko Martikaisen käsissä melkoisen käänteen. Alkuperäinen on uskollinen laupiaan samarialaisen tarinalle: samarialainen auttaa ja saa palkintonsa. Martikainen on kyynisempi:

Niin paikalta pakenin rakkaitten luo
En kerjäläisiä sentään kotiini tuo

Niinpä siinä missä Candlemassin samarialainen saa kuolemattomuuden, siivet selkäänsä ja kaiken maailman viisauden kuolinvuoteellaan, Niskalaukauksen samarialainen vaeltaa kuoltuaan pimeästä pimeään helvetissä.

25.11.2007 klo 15:55 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Iron Maiden!

Heinäkuussa Ratinaan! Iron Maidenia on tehnyt mieli katsomaan jo jonkun kerran, vaan ikinä en ole vaivautunut. Viime kerralla Tampereella oli jo lähellä, vaan hyvä etten mennyt, kun soittivat, mokomat, uusimman levyn kokonaan - en ole vieläkään kuullut mitään koko levyltä eikä hirveästi kiinnostakaan. Vaan nyt tuleekin nostalgiakiertue kultaisen 80-luvun hengessä. Kyllähän sinne pitää mennä... Johanna ystävällisesti vahtasi koneen äärellä ja osti lipun.

Luksusta, saa koti-isäkin vähän suuren musiikkijuhlan tuntua. Enpäs ole kunnon stadionkeikalla koskaan ollutkaan.

16.11.2007 klo 12:25 | Kommentoi | TrackBack (0)

Radioheadin In Rainbows

Ostin Radioheadin uuden In Rainbows -levyn. Eilen kauppoihin tullut levy on siitä erikoinen tapaus, että toistaiseksi sitä ei saa kuin netistä mp3-muodossa. Toinen erikoisuus on hinnoittelussa: levystä saa maksaa tasan sen verran kuin haluaa, minimihinta on 1 penny (päälle tulee luottokorttimaksusta noin puolen punnan lisämaksu). Muoks: ilmeisesti levyn saa myös ilmaiseksikin. Enpäs tajunnut edes kokeilla!

Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, paljonko ihmiset levystä keskimäärin maksavat. Se kertoo varsin hyvin musiikin arvon. Itse maksoin viitisen euroa eli 3,5 puntaa. Täysihintainen levy olisi jäänyt kauppaan, enkä olisi luultavasti ostanut levyä iTunesista kympillä, mutta tuon viitosen maksan mielelläni, jo kannatusmielessä. Kuvittelisin, että Radiohead tienaa tällä ihan hyvät rahat, eihän bändi saisi perinteisestä cd:stä suurtakaan siivua.

Aamulehdessä levy arvioitiin Radioheadin parhaaksi. Ihan niin korkealle en itse In Rainbowsia arvostaisi, ainakaan vielä, mutta kahden kuuntelun perusteella sanoisin, että kyllä tämä hyvä on - hyvinkin viiden euron arvoinen.

Tällainen hinnoittelu saisi mielestäni yleistyä, varsinkin elektronissa tuotteissa joissa yksittäisellä kappaleella ei ole minkäänlaisia valmistuskustannuksia. Esimerkiksi erilaiset nettisivujen jäsenmaksut sopivat vapaaehtoishinnoitteluun mainiosti: LibraryThingin tulot vain kasvoivat, kun jäsenmaksuihin annettiin käyttäjille liukumavaraa sekä ylös- että alaspäin.

11.10.2007 klo 12:17 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Jeffrey Luck Lucas

Magnatune lähestyi uutiskirjeellä ja suositteli uusia artistejaan. Jeffrey Luck Lucasin Hell Then Divine -albumin kuvaus nappasi:

Due to Antebellum Records' utter tininess in the vast music marketplace, Hell Then Divine was unfortunately one of the most overlooked albums of 2004. Now that Magnatune has it, we're hoping it will find a much wider and well deserved audience because dang, Jeffrey Luck Lucas can write the living bejeezus out of a song. Hell Then Divine features an obsidian mix of his album rock and alt-country infused with gorgeous, almost courtly cello arrangements. Jeff's appealingly weathered voice stands out against a big night sky of instrumentation provided by a veritable who's-who of the West Coast indie music scene. Too many standout tracks to mention, just listen.

Otin kuunteluun - Magnatunehan sallii levyn kuuntelemisen kokonaisuudessaan - ja kertakuuntelun perusteella olin sen verran myyty, että pitihän tuo ostaa. Dollarin heikkous auttoi asiaa: suositushinta kahdeksan taalaa on, mitä, alle kuusi euroa. Ei paha näin hyvästä levystä.

Alt-country lienee ihan hyvä kuvaus, slidekitara valittaa lännentyyliin. Lucasilla on komea ja möreä ääni, vähän Tom Waitsiin kallellaan kenties, vaikka ei ihan yhtä karhea sentään. Kauniita sellotaustoja ja hyvää tunnelmaa. Nick Caven rauhallisempien biisien ystäville, sanoisin, ja Nick Drake -fiiliksiäkin tuli toisinaan.

Maistiaisia löytyy Magnatunen albumisivulta. Jos jotakuta kiinnostaa, mutta kahdeksan euroa tuntuu liian kalliilta, pyytämällä saa minulta linkit, joiden kautta tuon saa imuroitua ilmaiseksikin (ja laillisesti, Magnatune kun antaa jokaisen levynostajan kopioida levyn kolmelle kaverille). Suosittelen!

29.09.2007 klo 13:56 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lastenmusiikkia

Aamulehdessä kirjoittivat lastenmusiikista. EMI ja Alex Nieminen ovat perustaneet Ipanapa Recordsin, joka tuottaa laatumusiikkia lapsille. Netissä asiasta uutisoi vaikkapa Hesari. Tulossa oleva kokoelmalevy kuulostaa ideatasolla aika hyvältä.

Mitä omiin lastenmusiikkimieltymyksiini tulee, toistaiseksi kaksi on ylitse muiden. Ensinnäkin on Paukkumaissi, omia biisejä ja lastenlauluklassikoita reggaevirityksellä. Taustajoukoissa on Soul Captain Bandista tuttua väkeä ja laulaja Tytti Metsällä on oivallista kansanmusiikkiosaamista, joka kuuluu levyllä myös. Sivuilta löytyy näytteitä. Tästä meillä tykkäävät kaikki ja kovasti, sanoisin että Paukkumaissi on Nooan ykkössuosikki. Bändiltä on ilmestynyt yksi levy, joka kantaa nimeä Paukkumaissi.

Toinen oiva on Pessi Levannon (joka soittaa Ipanapan kokoelmalevylläkin) Vuohi, joka perustuu Julia Vuoren luomaan vuohihahmoon. Toinen Vuohi-levy on vielä kirjastosta lainaamatta, mutta ensimmäinen, Vuohi kaipaa Kalahariin, on erinomainen. Vuohen maailmanmatkailusta kertova levy ottaa perusvireekseen pianojazzia, johon sekoitellaan erilaisia vaikutteita tarpeen mukaan. Nimibiisi on esimerkiksi silkkaa teknoa ja Stonehenge-aiheinen Jättiläisten hampaat on luonnollisesti heviä. Vuohestakin löytyy näytteitä nettisivuilta.

18.08.2007 klo 19:29 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Scorpions!

Ei ihan ensikuulemalta uskoisi, mutta Scorpions on ottanut ja tehnyt komean uuden levyn. Bändin kuudestoista pitkäsoitto Humanity - Hour 1 on varsin vakuuttavan ja modernin kuuloinen levy. Biisit ovat pääasiassa varsin hyviä, loppupuolella on muutaman biisin nuiva putki, mutta muuten materiaali on jotakuinkin niin hyvää kuin Scorpionsilta saattaa odottaa.

Levylle on rekrytoity tuottajaksi Desmond Child, jolla on aika lailla kokemusta hittibiisien väsäämisestä. Tässä vähän biisilistaa: Livin' on a Prayer, Bad Medicine, Keep the Faith, Livin da Vida Loca, She Bangs, Shake Your Bon-Bon, Poison, Thong Song, I Was Made For Lovin' You... Desmond Childiä lienee kiittäminen levyn raikkaudesta.

Luksusversion mukana on DVD, johon on jemmattu ihan hyvä biisi piiloon, ärsyttävää. DVD:llä on myös hilpeä haastatteludokumentti, jossa bändin jäsenet puhuvat syvällisiä - levyllä on olevinaan joku nokkela taustatarina, mutta ei kuulkaas, rokkiäijien kannattaisi kyllä jättää maailmanparannus väliin, väittäisin. Onneksi sanoituksia ei tarvitse kuunnella, kun biisit rokkaavat muutenkin.

8.06.2007 klo 17:19 | Kommentoi | TrackBack (0)

Euroviisut 2007

Euroviisuissa kävi minun nähdäkseni hyvin. Oikea kappale voitti, ja itse tapahtuma oli komea kuin mikä. Noin yleensä ottaen Euroviisut olivat paremmat kuin koskaan: show oli hieno ja esityksissä riitti vaihtelua ja laadukkaita esityksiä enemmän kuin yleensä. Lordi taisi potkaista liikkeelle jotain hyvää, kun kisoissa nähtiin noinkin paljon erityyppisiä esityksiä.

Itä-Euroopan jyräystähän tämä oli, mutta en murehtisi mokomaa. Paras kappale - jossain mielessä ainakin - voittaa, naapuriavusta viis. Nytkin Serbia keräsi ääniä pitkin Balkania, mutta parhaat pisteet menivät nimenomaan Serbialle, jolla oli paras kappale Balkanin maista. Kyllä länsieurooppalainenkin maa voisi voittaa, riittävän hyvällä biisillä - sehän nähtiin viime vuonna, perinteisestihän Suomi ei ole juuri klikkipisteitä saanut.

Sitä paitsi, Länsi-Euroopassa voitaisiin käyttää Itä-Euroopan strategiaa! Iso-Britannia voisi hajota Englanniksi, Skotlanniksi, Walesiksi ja Pohjois-Irlanniksi. Belgia jakautuu näppärästi kahtia, Espanjasta voisi irroittaa Baskimaan ja niin edelleen. Noh, sen vastapainoksi Bosnia-Herzegovina varmasti jakautuisi Bosniaksi ja Herzegovinaksi ja jostain Kaukasukselta kaivettaisiin muutama uusi jäsenvaltio EBU:un, mutta mikäs siinä.

Erinomaista viihdettä viisut kuitenkin olivat (Joulupukkia lukuunottamatta, tsiisus miten noloa!). Pidin erityisesti niistä postikorttivideoista, ne olivat ehdottomasti parhaita koskaan: kuvaavia, inhimillisiä, lämpimiä ja hauskoja.

13.05.2007 klo 08:54 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lisää levyjä myyntiin

Huuto.netissä on taas kaikkea jännää: harvinainen cd-äänilippu EasterMaster-festareille 2002 (Trio Niskalaukauksen ja Viikatteen faneille), Nu Sciencen Electronics for Scientists (lerpun sisään pakattua C-64-minimalismia), Kukan sinkku (Risto-bändistä tutun Riston aikaisempaa), Suruajan Todellisuus 666 -demot ja muitakin, Civilization IV, viiden euron metallilevyjä ja niin edelleen.

20.03.2007 klo 09:28 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

CMX-harvinaisuuksia kaupan

Puuttuuko CMX-kokoelmistasi bändin varhaistuotantoa? Nyt olisi Huuto.net:ssä kaupan bändin kaikki neljä seiskatuumaista: Johannes Kastaja, Musiikin ystävälliset kasvot, Raivo ja Tanssitauti. Hintaan sisältyvät postikulut, joten siitä vain huutamaan!

17.03.2007 klo 09:09 | Kommentoi | TrackBack (0)

Grinderman

Kaikki ja kaikkien kaverit tietänevät jo, että Nick Cavelta on ilmestynyt uutta tuotantoa. Kokoonpanon, johon kuuluvat myös ihkuviulisti Warren Ellis, basisti Martyn P. Casey ja rumpali Jim Sclavunos, nimi on Grinderman, eli Bad Seedsistä ei ole kyse, vaikka kokoonpano Bad Seedsistä muistuttaakin.

Vertailua on toki vaikea välttää, eikä se täysin aiheetonta ole. Yhtymäkohtia on myös Caven aikaisempaan bändiin Birthday Partyyn ja Warren Ellisin Dirty Threehen. Ilmeisesti maanantaina ilmestynyt levy on ehtinyt jo iTunesin Music Storeen, josta sen itsellenikin nappasin. Kertakuuntelun perusteella sanoisin, että hyvältä kuulostaa, joukosta erottui heti parikin parempaa biisiä ja muihinkin olen niin tyytyväinen kuin kertakuuntelulla voi olla. Hyvä hyvä!

Lisätietoa Wikipediasta ja Amazonista.

7.03.2007 klo 14:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Huuto.netissä vinyyliä

Lykkäsin myyntiin nipun seiskatuumaisia. Valikoimista löytyy yhtä jos toista. Echo Is Your Loven ja Kiilan faneille tarjoutuu varsinkin oiva tilaisuus täydentää kokoelmiaan. Onpa myynnissä Office Buildingin City Square -ep, Aavikon Aavikko -ep ja Viikatteen Odotus. Todellisuus 666:n Pauliina palvoo Saatanaa -sinkkukin miellyttänee jotakuta.

Listoilla on myös jokunen PS2-peli sellaisesta kiinnostuneille.

5.03.2007 klo 09:27 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vieläkin enemmän levyjä kaupan

Tämä on nyt tätä, mutta listoille on lisätty sen verran paljon myytävää, että jos et sitten viime mainostuksen ole käynyt vilkaisemassa, niin katsastapa Huuto.net:ssä olevat levyni: M.A. Nummista, Einstürzende Neubautenia, Die Kruppsia, Stereolabia, Plastic People of the Universea, Warloghea, Sisters of Mercyä, Depeche Modea, DAFia, Nine Inch Nailsia, Velvet Undergroundia, goottia, black metalia, industrialia...

Joitakuita saattaa tosiaan kiinnostaa Warloghen ilmeisesti suhtkoht harvinainen Womb of Pestilence -kiekko, ja Maj Karma -fanit voivat paikata tilanteen, jos kokoelmista puuttuu bändin varhaistuotannosta Iskelmä-EP. Halvalla lähtee!

14.02.2007 klo 12:41 | Kommentoi | TrackBack (0)

Levyjä kaupan!

Valtavaa levyhyllyntyhjennystä on tekeillä! 50 levyä kaupan Huuto.netissä! Listoilta löytyy mm. Birthday Partya, Suicidea, Johnny Cashia, Musea, Sentencediä, Kraftwerkiä, Mayhemia, Old Man's Childia, Suomen Talvisotaa, Miles Davisia, Iron Maidenia, Black Sabbathia, Barathrumia, Diabloa, Stereolabia, Godspeed You Black Emperoria... Ei postikuluja, ei hintavarauksia, lähtöhinnat pääasiassa kahdeksan euroa mutta vaihtelua on sekä ylös että alas.

Toiveissa on tienata tällä projektilla käteistä, parhaassa tapauksessa aika paljonkin, mutta ei se nyt ihan tyhjästä tullutta rahaa ole: levyjen listaamiseen meni hyvinkin pari tuntia aikaa, ja siihen päälle vielä postittamiseen kuluva aika ja vaiva. Jos pitäisi aikaansa kovastikin arvossa, olisi varmaan pakko todeta, että eipä kannata. Vaan koti-isällä ja vapaalla kirjailijalla onkin joutilasta...

4.02.2007 klo 10:34 | Kommentoi | TrackBack (0)

50 hyvää levyä

Tässä on iTunesin tilastoista koottu listaus levyistä, jotka ovat soineet eniten viimeisen noin puolentoista vuoden ajalta. Lista antaa tarkan kuvan siitä, mitä on tullut kuunneltua, aika hyvän käsityksen siitä, mistä pidän (tiettyjä puutteita on, esimerkiksi Placebon voimasoitto ajoittui hivenen ennen iTunesiin siirtymistä) ja kertoopa lista vielä melko hyvin sen, mitkä ovat mielestäni listalla mainittujen bändien parhaat levyt.

Ennen kuin kukaan ehtii sanoa, että ei kiinnosta, niin totean, että tämäpä onkin ns. aikakapselibloggausta puhtaimmillaan. Talletan siis tiedon tänne tulevaisuuden itseni tarkasteltavaksi.

Jos jotakuta kiinnostaa saada vastaavia lukuja ulos omasta iTunesistaan, minulla on PHP-skripti, joka tämän rykäyksen tuottaa, iTunes kun ei itse osaa.

1. Nick Cave & The Bad Seeds: B-Sides And Rarities (18 h 34 min)
2. Katatonia: Last Fair Deal Gone Down (16 h 46 min)
3. Pet Shop Boys: PopArt (16 h 4 min)
4. Nouvelle Vague: Bande a Part (14 h 56 min)
5. Nouvelle Vague: Nouvelle Vague (Limited French Version) (14 h 47 min)
6. Joy Division: Heart and soul (13 h 9 min)
7. Fall of the Leafe: Vantage (12 h 54 min)
8. New Model Army: History: The Best of New Model Army (12 h 36 min)
9. Grand Magus: Wolf's Return (12 h 31 min)
10. Arcturus: The Sham Mirrors (12 h 19 min)
11. Spiritual Beggars: Demons (12 h 4 min)
12. Simon & Garfunkel: Collected Works (11 h 41 min)
13. Opeth: Ghost Reveries (11 h 29 min)
14. Paradise Lost: One Second (11 h 15 min)
15. Belle & Sebastian: Dear Catastrophe Waitress (10 h 53 min)
16. Amorphis: Eclipse (10 h 39 min)
17. The Sisters of Mercy: First And Last And Always (9 h 49 min)
18. Depeche Mode: Singles 86-98 (9 h 14 min)
19. The Sisters of Mercy: Floodland (8 h 32 min)
20. The Sisters of Mercy: Some Girls Wander By Mistake (8 h 24 min)
21. Borknagar: Origin (8 h 17 min)
22. The Wounded: Atlantic (8 h 2 min)
23. Arcturus: Aspera Hiems Symfonia (7 h 57 min)
24. Franz Ferdinand: You Could Have It So Much Better (7 h 51 min)
25. The Congos: Give Them The Rights (7 h 42 min)
26. Paul Simon: The Paul Simon Collection: On My Way Don't Know Where I'm Going (7 h 29 min)
27. Viikate: Unholan urut (7 h 10 min)
28. Iron Maiden: The Number Of The Beast (7 h 5 min)
29. Eternal: Sleep Of Reason (6 h 58 min)
30. Einstürzende Neubauten: Silence is Sexy (6 h 56 min)
31. Emperor: Prometheus: The Discipline Of Fire & Demise (6 h 49 min)
32. Fall of the Leafe: Volvere (6 h 46 min)
33. Einstürzende Neubauten: Perpetuum Mobile (6 h 38 min)
34. Grand Magus: Monument (6 h 37 min)
35. Nick Cave & The Bad Seeds: Abattoir Blues (6 h 37 min)
36. Amorphis: Tuonela (6 h 20 min)
37. Das Ich: Cabaret (6 h 12 min)
38. The Cure: Pornography (6 h 10 min)
39. Bob Marley: Legend Remastered (6 h 6 min)
40. Mörk Gryning: Mörk Gryning (6 h 4 min)
41. The Cure: Faith (6 h 0 min)
42. New Order: Best Of New Order (5 h 58 min)
43. Belle & Sebastian: Fold Your Hands Child, You Walk Like A Peasant (5 h 53 min)
44. Amorphis: AM Universum (5 h 53 min)
45. Viikate: Surut pois ja kukka rintaan (5 h 53 min)
46. Opeth: Blackwater Park (5 h 51 min)
47. Dozer: Call It Conspiracy (5 h 50 min)
48. Emperor: Anthems To The Welkin At Dusk (5 h 47 min)
49. Placebo: Without You I'm Nothing (5 h 39 min)
50. Depeche Mode: Singles 81-85 (5 h 35 min)

11.01.2007 klo 12:55 | 5 kommentti(a) | TrackBack (0)

Musiikillisia hajahuomioita

Jos olisin tekemässä rocklevyä, veisin tuottajalle Morrisseyn Ringleader of the Tormentors -levyn ja sanoisin, että lopputuloksen pitää kuulostaa jotakuinkin tuolta. On nimittäin verrattain hyvin äänitetty levy.

Goottirockpuristit ovat huutaneet veristä murhaa Theatre of Tragedyn Musique-levyn johdosta. Ymmärrän; Aégis-levyllään goottirokkia määritellyt orkesteri heitti tuolloin konepoppivaihteen päälle. Minusta Musique on oikeastaan varsin mainio levy, mutta: miksi Raymond Rohonyi laulaa levyllä miten laulaa, eli ikävästi känisten? Siihen kaatuu minun osaltani Musiquesta pitäminen, pelkään.

28.11.2006 klo 11:22 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Viikon jännä fakta

On se jännää, kun iTunes pitää tilastoa soitetusta musiikista. Se saattaa paljastaa hyvinkin jotain kuuntelutottumuksista. Vai mitä sanotte tästä: minun eniten soitetuimmista biiseistäni peräti kolmen kärki mahtuisi Johannan sadan soitetuimman listalle. Johannalla on useampi biisi saanut yli sata soittokertaa, ja useammille on yli 50 - minulla eniten soitetuilla on soittokertoja melkein 30.

Silti jos lasketaan kaikkien biisien soittokerrat yhteen, yhteissummat eivät välttämättä hirveästi eroa... No, Johannalla voi olla vähän enemmän, kun molempien ollessa kotona soivat lähinnä Johannan biisit, mutta ei se tätä yksin selitä.

24.10.2006 klo 11:26 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Metallirockin ytimessä

Clamour on vänkä bändi. En mitenkään ihan hirveästi fanita, enkä ole hirveästi perehtynyt, mutta Rangaistus-ep on kyllä aika hyvä. Tai ainakin sen eka biisi Vieraat. Muuten kyseessä olisi vähän perustylsä suomirokki, mutta heti alusta päälle potkaiseva metallisen raskas ja rouhea kitarariffi tekee biisistä jotenkin ihan tosi hyvän. Kivasti rullaa. Kannattaa kuunnella, jos vastaan tulee.

7.09.2006 klo 13:24 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lordi voitti!

Liitytään kuoroon! Nyt se on nähty, helvetti on jäässä, Lordi voitti Suomelle Euroviisut ja vieläpä kaikkien aikojen piste-ennätyksellä! Itse veikkasin viidettä sijaa, mutta niin vain Lordi pisti paremmaksi! Suurta! Kaunista! Siitäs saitte, mokomat epäilijät!

21.05.2006 klo 01:12 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Metallivaihto

Mainostamani metallivaihto toimi komeasti. Ekalla kierroksella mukaan saatiin 219 levyä, joista syntyi neljä vaihtoketjua. Ketjuista pari oli pienempiä, kahden ja kolmen hengen väliset vaihdot, mutta kaksi muuta ketjua oli pidempiä, pisin jopa 15 vaihtoa!

Päädyin itse vaihtamaan neljä levyä. Lähetin ne kolmelle eri vaihtajalle, ja paluupostissa pitäisi tulla samoin kolme pakettia. Yksikään ei kuitenkaan tule samoilta ihmisiltä, joille levyni lähetin! Ketjuvaihdon periaate siis toimi omalla kohdallani hyvin: kahdenkeskiset vaihdot eivät olisi tuottaneet yhtä hyvää tulosta, jos olisivat tuottaneet tuloksia ollenkaan.

Toinen kierros ketjuvaihtoa suljettiin tänään. Levyjä on 369, osallistujia vissiin kolmetoista. Näyttäisi siis menestyksekkäältä tämäkin. Jos mielii mukaan vaihtamaan levyjään, kannattaa seurata Imperiumin kauppapalstaa, siellä näitä mainostellaan. Listat vain täyttyvät nopeasti, joten valppaus on tarpeen!

14.05.2006 klo 12:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Euroviisut 2006

Kuuntelimme eilen tämän vuoden euroviisubiisit läpi. Kovin on vaisua valikoima kotoisan Lordimme lisäksi. Muutama parempi veto joukosta löytyy, sekä vakavasti otettavalla että camp-puolella. Ei sentään mitään viime vuotisen Sveitsin edustajan, Vanilla Ninjan Cool Vibesin veroista - biisi soi iPodissani edelleen.

Lordille toivomme menestystä. Finaalipaikan pitäisi olla ihan satavarma juttu, ja sijoitus kymmenen parhaan joukossa ihan mahdollisuus. Voitto taitaa olla toiveajattelua, sen verran valtavirrasta poikkeavaa Lordin musiikki ja etenkin show on. Muista ehdokkaista täytyy ehdottomasti mainita Slovenian Anzej Dezanin biisi Mr. Nobody, jolle toivomme kovasti menestystä. Hyvää draamaa.

Ruotsin kohdalla karsinnan kakkonen, Bodies Without Organsin Temple of Love olisi ollut voittajaa parempi valinta, mutta Carolan Invinciblen kuultuaan ei ihmettele, miksi ruotsalaiset tähän päätyivät: biisihän on ihan suoraa Abba-pastissia. Kyllä Abba ruotsalaisiin vetoaa, vuosi toisensa perään. BWO:n veto olisi kuitenkin ollut koukuttavampi ja parempi biisi, tarjonnut vähän muutakin kuin nostalgiaa. (BWO:han muuten on Army of Loversin Alexander Bardin nykyinen bändi; Bard on todellinen pop-nero, ja sikäli oikea mies euroviisua tekemään.)

13.05.2006 klo 08:13 | Kommentoi | TrackBack (0)

Metallia vaihdossa

Pyöriikö nurkissasi metallilevyjä, joista et enää välitä? Haluaisitko parempia tilalle? Osallistu ketjuvaihtoon! Siinä osallistujien tarjoamat levyt ja haluamat vaihdot sumplitaan koneellisesti siten, että mahdollisimman moni osallistuja saa jotakin vaihdettua. Vaihdot eivät siis mene päittäin vaan siten, että lähetät levysi henkilölle A ja saat vaihtolevyn henkilöltä B (joka saa vaihtolevynsä henkilöltä A tai jonkun vielä pidemmän mutkan kautta).

Kokeilen viritystä ensimmäistä kertaa, BoardGameGeekissä tällä menetelmällä on vaihdettu pelejä jo pitkään ja erittäin hyvällä menestyksellä. Vaihto pyörii Imperiumissa, eli jos osallistuminen kiinnostaa, tsekkaa ketju Ketjuvaihto, osallistujia haetaan. Osallistumiseen on aikaa kaksi viikkoa, deadline on perjantaina 12.5.

Koska osallistujien määrä on kriittinen vaihdon onnistumiselle ja tulosten messevyydelle, kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti levittää sanaa ja mainostaa asiaa vaikkapa blogeissaan.

29.04.2006 klo 17:41 | Kommentoi | TrackBack (0)

Musiikkipäivitys

Eilen taloutemme soittolistalle lävähti kaksi uutta ja odotettua julkaisua. Morrisseyn Ringleader of the Tormenters sännättiin ostamaan kaupasta julkaisupäivänä, Placebon Medsiä jaksettiin sen sijaan odotella Play-tilauksen verran (ja odotella saatiinkin, kesti kaksi viikkoa ennen kuin tuo tuli - ja tietysti heti seuraavana päivänä kun olin ilmoittanut Playlle, että tilausta ei ole tullut).

Kummatkin ovat kyllä varmasti hyviä levyjä. Morrisseyn levyllä on kenties hieman vähemmän ilmeiset hitit kuin edeltäjällä, mutta kokonaisuus on tasapainoisempi. You Have Killed Me on se ilmeisin loistobiisi. Sinkun kansi (toisen version) on muuten loistava: Morrissey lojumassa kiskoilla katselemassa kelloonsa. Hurmaavaa. Levy on kyllä muutenkin tosi hyvä, kaikin puolin. Kyllä se Morrissey vaan osaa, ja taitavat ovat muusikot taustallakin.

Placebo taas... no, kyseessä ei ole Placebon paras levy, luulisin, eikä mukana ole Every You Every Men tai Nancy Boyn tasoisia biisejä, mutta kokonaisuus on sittenkin aika hyvä. Perusturvallista Placeboa, mikä tietysti kuulostaa aika tylsältä, mutta kyllä minulle uusi Placebo-matsku kelpaa, vaikka se ei rajoja rikkoisikaan. Placeboon tutustumista ei kuitenkaan kannata aloittaa tästä uusimmasta, Without You I'm Nothing on esimerkiksi parempi valinta.

Muista uutisista todettakoon, että Johanna kävelee jo! Ensiaskeleet nähtiin eilen ja nyt liikkuminen alkaa jo olla lähestulkoon vauhdikasta. Luottamus on vakaa, että kepit hylätään jo ennen kuin ne täytyy viimeistään palauttaa.

1.04.2006 klo 12:07 | Kommentoi | TrackBack (0)

Raiding the 20th Century

Kuuntelin tuossa kovalevyn kätköistä löytyneen Raiding the 20th Century -koosteen. Alkuperäistä kotisivua ei tälle DJ Foodin tuotokselle ole, mutta tietoa ja kyseinen kooste löytyy vaikkapa Ubuwebistä. Kyseessä on siis hulppea sekoitus 1900-luvun populaarikulttuuria, 60-minuuttinen miksaus leikeltyä musiikkia. Kaikille mash-up-biisien ystäville siis nannaa.

Miksattujen biisien koostamisen lisäksi paketti iskee syvälle juurille, elektroakustisen musiikin alkulähteille. Mielenkiintoinen löytö oli esimerkiksi Alvin Lucierin (Alvin Lucier Wikipediassa) teos I am Sitting in a Room, jossa nauhoitettua puhetta toistetaan ja nauhoitetaan uudestaan ja uudestaan huoneessa, jolloin ääni muuttuu huoneen akustiikan vaikutuksesta. Kosmista. Alkuperäisen äänitteen löytää Ubuwebistä.

Jos olisin DJ riittävän viileällä klubilla, soittaisin koko paketin joskus yhteen putkeen. Historiallisesta ulottuvuudestaan huolimatta se on nimittäin ehdottoman tyylikästä tavaraa noin musiikillisesti, jatkuvaa oivallusten ja iskevien biittien virtaa. Vähän ehkä sarjaa "musiikkia keskittymishäiriöisille", mutta sittenkin, kannattaa ehdottomasti tutustua.

20.03.2006 klo 15:02 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tuuliviiri vallaton...

Taisin joskus sanoa, että "MP3-soittimeni ei tule vaihtumaan Ipodiin!" Arvatkaas, mitä sain synttärilahjaksi Johannalta? On se kuulkaa sanottava, että onhan se nyt ihan eri juttu, kun mukana kulkee vajaa 800 biisiä kuin sen nelisen levyä, mitä aikaisempi soitin söi.

Lupaan kuitenkin olla kiltisti ja vajoamatta Mac-kultismiin, edelleenkään. MP3-soittimen vaihto houkutteli muutenkin, ja on helppo huomata, että iPodille on aika vähän järkeviä vaihtoehtoja - erityisesti, jos musiikkikokoelma on iTunesissa. Varsinkin Sonyn isommat soittimet ovat susirumia, eivätkä taida hinnankaan suhteen olla iPodia parempia. Minulla on siis iPod järkisyistä, niin järkisyistä kuin tällainen laite ylipäätään voi olla.

Viime aikoina vanha soitin alkoi kyllä tökkimään. Ensinnäkään se ei soittanut kiltisti Macilta kopioituja biisejä, toisekseen PC:ltäkin kopioidut biisit tulivat vähän missä järjestyksessä laitetta huvitti. Jos pyysi konetta soittamaan kaikki biisit järjestyksessä, se soitteli niitä vähän miten sattui, yhden levyn biisitkin saattoivat tulla moneen kertaan ennen seuraavaan levyyn siirtymistä - tai sitten eivät.

Minun kuuntelutottumuksillani 256 megaa on muutenkin liian vähän - ehdin kyllästyä biiseihin aika äkkiä, ja sitten saa taas olla vaihtamassa. Vähän laajemmalla valikoimalla pärjää toivottavasti pidempään. Vähän vaihtelunvaraa jäi, kun yli 10 gigan musiikkikokoelmasta ei iPodiin mahdu kuin se vajaa neljä. Aika helppoa oli kuitenkin valita sopiva kokoelma.

Nyt vain laatumusiikin tahdissa töiden pariin ja matkakuumetta kehittelemään, huomenna on lähtö Esseniin!

11.10.2005 klo 08:49 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tekijänoikeusasiaa

Suomalaiset musiikintekijät ovat innostuneet joukkohysteriaan ja sankkaan idiotismiin. Näin kuluttajan asemassa tyydyn toteamaan, että saatana, minuahan ette rikollista! Tässä on nyt boikotin paikka. Ei tekijänoikeuslakeja kiristämällä piratismia estetä, kaikki se on kotimaisia kuluttajia vastaan suunnattu.

Miksi minun, jonkun 500 cd:tä omilla rahoillani ostaneen ahkeran musiikinkuluttajan tulisi hyväksyä se, että oikeuksiani nauttia musiikista rajataan laeilla, joiden ainoa tarkoitus on kasvattaa levy-yhtiöiden oikeuksia hallita kuluttajia? En myöskään hyväksy sitä, että huolestuneiden kansalaisten yrityksiä vaikuttaa kansaa edustaviin kansanedustajiin leimataan spämmiksi, terrorismiksi tai muuten vain epäilyttäväksi kampanjoinniksi. Kyllä siinä on kuulkaa ihan oikea huoli ja kiinnostus asioiden hoidosta takana.

Mertenin Lyhyt hiljainen hetki suomalaisen musiikkiteollisuuden edesmenon johdosta on kerrassaan hyvä kirjoitus aiheesta. Muusikon ylpeys ja ennakkoluulo on samoin hyvin sanottu.

Omalla kohdallani boikotti koskettaa seuraavia artisteja:

CMX. Hyllystä löytyy bändin koko tähänastinen tuotanto, olen käynyt useilla keikoilla ja ostanut paitoja. Jatkossa en osta, enkä käy keikoilla. Päivitys: CMX:n kysymyspalstalla Yrjänä väittää, että nimi on listassa väärin perustein (nimi on luvattu listaan JOS vetoomus on hyvä, listattu näyttämättä koko adressia). Uskotaan. Ei siis aihetta boikottiin tälläkään kohdalla. Päivitys: CMX on kääntänyt kelkkansa ja itse asiassa kannattaakin tekijänoikeuslakia. Ups.

M.A. Numminen. Omistan joitakin levyjä, olen käynyt joskus keikalla. Ei enää.

Tuomari Nurmio. Aloin juuri kiinnostua, mutta pärjään näköjään ilmankin.

PMMP. Tarkoitus oli mennä keikalle marraskuussa; se täytynee pistää harkintaan. Päivitys: lähetin PMMP:n Paulalle sähköpostitse tiedustelua aiheesta (kuten CMX:lle ja Maija Vilkkumaalle), ja sain nopean vastauksen, jossa Paula kertoi näkemyksistään. Vastaus oli sen verran järkevän kuuloista tekstiä, että PMMP:n kohdalla boikottia voidaan vielä harkita. Bändi on kuulemma erityisesti vaatinut, ettei heidän seuraavalla levyllään ole kopiosuojausta.

Maija Vilkkumaa. Yksi levy jäi jo kaupan hyllylle "CD-levynä", mutta jatkossa ei näemmä tarvitse miettiä sen enempää: ei osteta.

Levy-yhtiöiden kanssa tilanne on astetta mutkikkaampi, mutta täytyypä jatkossa tuumia pari kertaa, ennenkuin sijoittaa rahojaan EMIn, Universalin, Spinefarmin, Playgroundin ja SonyBMG:n julkaisemiin levyihin.

Lista on omalta kohdaltani aika lyhyt, koska en kuuntele valtavasti kotimaista musiikkia. Tämä tietysti vähentää mielenkiintoa tukea kotimaisia taiteilijoita entisestään. Kaikki kunnia kuitenkin pienjulkaisijoille, jotka ovat yhä ahkeran musiikinkuluttajan ystäviä.

Koska - kopiosuojauksista huolimatta - kaikki musiikki löytyy kuitenkin verkosta ennenpitkää, saatan jopa silkkaa ilkeyttäni hankkia kiinnostavimmat levyt netistä, maksamatta artistille penniäkään, sen sijaan, että ostaisin levyn kuten aikaisemmin. Tätäkö julistuksella haluttiin?

Seuraavaksi voisin puhua siitä, kuinka elokuvissa ja DVD-levyillä näytetään piratismi on rikos -syyllistämistä ihmisille, jotka ovat maksaneet kalliin lipun tai vuokranneet DVD:n täysin legitiimisti, mutta annetaanpa sen nyt olla.

22.09.2005 klo 08:29 | 11 kommentti(a) | TrackBack (0)

Upgrade the Irons!

No niin! Nyt on Iron Maidenit päivitetty! Anttilan kaksi levyä 15 eurolla -kampanja johti lopulta viiden Iron Maiden -levyn ostamiseen. Nyt löytyy koko sarja The Number of the Beastista Fear of the Darkiin (eli aikaisemman Dickinson-kauden studiolevyt ja Live After Death) remasteroituina versioina. Real Dead Onen jätän yhä päivittämättä, koska sitä en juuri kuuntele, enkä Paul Di'Annon laulamaan Killersiin tartu edelleenkään.

Remasteroidut versiot ovat hankkimisen arvoisia. Live After Death etenkin, sillä se lisää toisen levyn ja uusia biisejä. Muilla levyillä lisäbiisejä ei ole, mutta paremmat soundit. Hintakaan ei nyt huimaa, kun huomioi, että vanhat levyt saa kuitenkin myytyä jollain viidellä-kuudella eurolla alta pois. Päivitykselle tulee siis hintaa pari euroa. Kyllä kannattaa!

13.07.2005 klo 11:51 | Kommentoi | TrackBack (0)

Musiikkitilastoja

Olen tilastohullu. Esimerkiksi lautapelien kohdalla merkittävä osa harraastuksesta saamastani ilosta muodostuu pelattujen pelien tilastoimisesta ja tilastojen tuijottamisesta. Se on outoa, mutta en voi sille mitään.

Myös musiikin tilastoiminen on kiinnostavaa. Pidin joskus tietokantaa omistamistani levyistä; se jäi, kun Access lakkasi toimimasta. Aloitin joskus myös kunnianhimoisen soitettujen levyjen tilastoinnin, mutta siitä ei tullut mitään: liikaa vaivaa, liian epämääräistä.

Nyt tietokoneaika on muuttanut kaiken. Kuuntelen nykyään oikeastaan kaiken musiikin iTunesilla, mikä helpottaa tilastointia merkittävästi. iTunes itsessään osaa laskeskella sitä, kuinka monta kertaa kutakin kappaletta on soitettu, mutta sen kummempaa yhteenvetoa se ei osaa tehdä.

Onneksi on Audioscrobbler. Sen toimintaidea perustuu soitinohjelman pluginiin, joka ilmoittaa kaikki soitetut biisit Audioscrobblerille. Plugineita on tarjolla useille eri soittimille, myös muille kuin iTunesille.

Soitettujen biisien perusteella Audioscrobbler laatii jokaiselle käyttäjälle viikottaiset artisti- ja kappalelistat soitetuimmista ja lisäksi kaikkien aikojen top-50-listat artisteista ja kappaleista. Sen lisäksi järjestelmä kokoaa erilaisia listoja soitetuimmista biiseistä esimerkiksi käyttäjien kotimaan mukaan järjestettynä.

Audioscrobbler laatii käyttäjistä profiilit soitetun musiikin perusteella ja etsii muita käyttäjiä, joilla on samanlainen musiikkimaku. 50 samankaltaisinta käyttäjää käytetään sitten ryhmänä, jonka perusteella käyttäjille annetaan suosituksia siitä, mitä musiikkia kannattaisi ehkä kuunnella.

Omat suositukseni ovat pääasiassa turhanpäiväisiä, sillä tunnen suurimman osan artisteista, en vain ole vielä kuunnellut niitä iTunesilla. Se tietysti osoittaa, että järjestelmä toimii ainakin jossain määrin: lista on täynnä sen tyylistä musiikkia, jota kuuntelen.

Audioscrobblerin haittapuoliin kuuluu se, että se toimii vähän miten sattuu. Päivityksiä listoihin ei kannata odottaa tiuhaan; olen saanut sen kuvan, että konekapasiteettia ei ole käytössä tarpeeksi. Jotain iloa systeemistä silti saa, joten tilastofriikkien kannattaa kokeilla.

Toinen mielenkiintoinen palvelu on Internet iTunes Registry, joka syö käyttäjän iTunesin musiikkikirjaston sisällön (iTunes pitää listaa kirjastosta XML-muotoisena tiedostona) ja analysoi sitä.

Tällaista ominaisuutta kaipasinkin iTunesiin: haluan nähdä tilastoja siitä, paljonko minulla on musiikkia eri artisteilta ja genreiltä. Saahan sen kaivettua iTunesista itsestäänkin, mutta iTunes Registryllä tiedot saa siisteinä graafeina yhdellä kertaa.

Tämäkin palvelu tuntuu olevan vähän vaiheessa, mutta ehkä sekin siitä kehittyy. Ainakin se toimii, siinä määrin kuin minä oikeastaan kaipaan.

10.07.2005 klo 10:18 | Kommentoi | TrackBack (0)

Yksi sana

Kelly Osbornen uusi hitti One Word on suorastaan häkellyttävän hyvä kappale lähtökohtiinsa nähden, artistilta, jolta ei odottaisi oikeastaan mitään. One Word kierrättää vahvasti Visagen Fade to Greytä ja tuoreemmasta tavarasta Ladytronia, joten ei kai ole ihmekään, että lopputulos miellyttää.

Biisin taustalta löytyy Osbornen uuden levyn tehnyt Linda Perry. 4 Non Blondes ei ole ehkä vakuuttavin krediitti, mutta Perry on tehnyt paljon töitä mm. Pinkin, Christina Aguileran ja Gwen Stefanin taustalla. Monimuotoisuutta siis riittää, ja näemmä taitoa väsätä kasaripastisseja. Ei paha.

22.06.2005 klo 08:32 | Kommentoi | TrackBack (0)

Parannusta halvalla

Cure-faneille huomautettakoon, että hienoja remasteroituja tuplaversioita Faithista, Seventeen Secondsista ja Pornographystä saa Playsta 12 punnalla eli noin 18 eurolla. Suomen levykaupoissa nuo maksavat helposti päälle 25 euroa, joten hintaero on huomattava.

Uuden materiaalin ja remasteroinnin laadusta en sitten tiedä - tilaan omiani juuri parhaillaan.

21.06.2005 klo 15:56 | Kommentoi | TrackBack (0)

Nettiradio

Olen löytänyt nettiradiot! Tietoinen olin, tietysti, ja jotain kuunnellutkin, mutta nyt taisi tulla ratkaiseva tönäys radionkuunteluun. Se on tietysti iTunes, ja sen valmiit nettiradiovalikoimat. Kynnys ryhtyä kuuntelemaan on riittävän matala.

Hyvä kanavakin löytyi heti kertaosumalla. Creation Steppin' Radio soittaa roots-reggaeta nonstoppina, ilman mainoksia. Kanavan pyörittäjä höpisee ehkä pari kertaa tunnissa lyhyen mainosspiikin väliin, muuten soi musiikki. Soittolista on pitkä ja monipuolinen.

Reggaeradio on hyvä valinta. Vaikka en mikään rastaman olekaan, tulee Creation Steppin':ltä tasaisen hyvää musiikkia. Huippuhyviä biisejä ei juuri tule, mutta toisaalta kolmen tunnin kuuntelun aikana ei ole vielä tullut yhtään biisiä, jonka olisin halunnut skipata.

Parhaillaan soi Typical Hawaiiansin "Don't Cry", joka vaihtui juuri Wailing Soulsin "Sweetie Come Brush Me":ksi. Perusletkeää reggaeta molemmat, ja siten kerrassaan hyvää taustamusiikkia.

10.05.2005 klo 11:26 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Nick Cave ja toverit

Aloittamalla Nick Cavesta ja Bad Seedseistä ja laajentamalla siitä joskus Bad Seedseissä soittaneiden muusikoiden omiin bändeihin saa aika laajan valikoiman hyvin mielenkiintoista musiikkia. Tällä metodilla ovat löytyneet esimerkiksi Barry Adamson, Anita Lane, Einstürzende Neubauten ja tavallaan myös PJ Harvey.

Uusin lisäys tähän joukkioon on nykyisin Bad Seedsien vakiokokoonpanoon kuuluvan Warren Ellisin bändi Dirty Three. Ihastelin Ellisiä jo taannoisella keikalla, mutta Dirty Three -levyjen myötä arvostus on vain noussut.

Dirty Threen levyjä saa valitettavan kehnosti Suomesta, joten tilasin itse kolmen levyn setin Amazonista. Tähänastisella kuuntelulla kaikki kolme (Dirty Three, Whatever You Love, You Are ja She Has No Strings Apollo) ovat hyviä ja eniten kuuntelemani eli Dirty Three suorastaan erinomainen.

Dirty Three on nimensä mukaisesti trio. Etualalla on Warren Ellis viuluineen, arvokasta taustatukea antavat kitaristi Mick Turner ja rumpali Jim White. Bändin instrumentaalirock vaihtelee haikean balladinomaisesta tunnelmoinnista kakofoniseen postrock-jumitukseen. Godspeed You Black Emperorin ja Circlen kaltaisten bändien ystävät ovat kuin kotonaan Dirty Threen levyjen parissa.

28.04.2005 klo 12:19 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Hyvää musiikkia

Viime aikoina on vastaan uinut vähintäänkin kohtalaisen mukava määrä hyvää musiikkia. Nick Caven B-Sides & Rarities -laatikko on yksinkertaisesti huikea: laatikko on täynnä hyviä biisejä. Cavella kun on riittänyt hyviä kappaleita sinkkujen b-puolille asti. Joukossa on muutenkin ihan kiinnostavaa tavaraa. Suositellaan muillekin, kuin kovimmille faneille.

PMMP:n uusi levy Kovemmat kädet on merkittävästi parempi kuin mitä Rusketusraitojen perusteella voisi päätellä. Kuriositeettina mainittakoon vaikkapa kappale Maria Magdalena, jolla ei voi olla olematta jotain yhteyttä Mana Manan samannimiseen klassikkoon. Ettei vain olisi laulun kertojaminä nimenomaan se mielisairaalaan joutunut tyttö? Jännä levy, joka tapauksessa.

Morriseyn Live at Earls Court on hyvä live. Uudet suosikit ja hyviä Smiths-hittejä, eipä sitä muuta kaipaa. Mies on elämänsä kunnossa. Johnny Marrilla ei taida mennä ihan yhtä vauhdikkaasti?

Liekin uusin, Rajan piirsin taa, on jälleen kerran edellistä parempi. Nimibiisi on huikea, ja muutenkin levy on erinomainen.

Mainitaan nyt vielä Tori Amosin The Beekeeper, joka on oivallinen, ja Placebon kaikki levyt, jotka ovat ihania.

Tulevista levyistä mainittakoon Garbagen uusi (Bleed Like Me), joka kuulostaa siinä määrin hyvältä, että se on pakko-ostos. Maija Vilkkumaan ensi keskiviikkona ilmestyvä löytää sekin tiensä kokoelmiimme melkoisella varmuudella.

9.04.2005 klo 16:45 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ihastus

En olekaan ihan vähään aikaan hullaantunut johonkin bändiin oikein perusteellisesti. Tässä kohtaa Miikka Ryytty saa sanoa "told you so", olen nimittäin ihastunut Placeboon. Ensin viattomasti yksi biisi, The Bitter End, sitten Johannan ostama Once More With Feeling -sinkkukokoelma... Placebon hittibiiseille ei vain voinut mitään, joten pakkohan sitä oli hankkia kaikki levytkin, ihan pakko. Perhana.

24.03.2005 klo 08:55 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Euroviisuilua

Saimme eilen yllätysliput euroviisukarsintojen finaaliin. Johannan täti on TV2:lla maskeeraajana ja oli nytkin töissä, joten tarpeettomat liput päätyivät meille. Lähdimme tietysti paikalle, kun kerran ilmaiseksi pääsee. Enpä ollut minäkään Tampere-talon isossa salissa koskaan käynytkään, ja suuret suorat TV-lähetyksetkin ovat olleet harvassa tähän asti. On se hyvä, että Johannalla on vaikutusvaltaisia sukulaisia!

Ihan hienoahan siellä oli. Euroviisuehdokkaiden taso oli yllättävänkin hyvä, joukkoon mahtui vain pari nolompaa viritystä (Teddy vs MC Chriss oli aika karseaa kuultavaa ja Kimmo Kouri vähän ... erikoinen). Kuusi yleisöäänestykseen päässyttä olivat niinikään aika hyvät, harmittaa vain aivan erinomaisen Firevisionin jääminen nolosti nollille. Christian Forssin olisi koska tahansa voinut heivata joukosta pois.

Voittaja oli hienoinen pettymys, Rönningin biisi oli ihan ok, mutta jotenkin kuitenkin vähän vaisu. Itse olisin suonut voiton mieluummin vaikkapa Jennielle (realistista ehdokkaista). Elena Mady oli meidän ylivoimainen suosikkimme, mutta noin mielenkiintoisen ja erikoisen biisin mahdollisuudet menestyä olivat tietysti alunperinkin kehnot. Hieno veto, joka tapauksessa, ja onneksi Mady pääsi edes jatkoon.

Kannatti kuitenkin käydä, olihan se ihan elämyksellinen tilaisuus. Menisin toistekin, jos ilmaisliput saisin, vaikka ihan ehkä sen 54 euron arvoinen tilaisuus tuo ei ollut...

20.02.2005 klo 15:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kleptones sekoittaa

Nappasin talteen Kleptonesin levyn A Night At The Hip-Hopera, joka on melkoinen sekoitus Queenin musiikkia ja hip hop -hittejä. Levyä ei kaupoista löydy, mutta Kleptonesin sivuilla on useampikin linkki, joista levyn saa.

Waxyn kokoama lista samplatuista levyistä kertoo, mistä on kyse. "Bicycle Riden" ja Eminemin "Slim Shadyn" naittaminen toimii esimerkiksi hämmentävän hyvin. Vähemmän puritaanisten Queen-fanien ja hauskannokkelan musiikin ystävien kannattaa tutustua.

5.02.2005 klo 13:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Dimebag Darrell kuollut?

Viikon järkyttävä uutinen: tuntematon huppupäinen mies oli eilen marssinut lavalle Damageplanin keikalla Columbuksessa, Ohiossa ja alkanut ampua. Ensimmäinen kohde oli bändin kitaristi, Panterasta tuttu Dimebag Darrell. Sen jälkeen mies tappoi hätistelemään tulleen portsarin ja alkoi ammuskella yleisöön, tappaen ilmeisesti ainakin kolme katsojaa ennenkuin lähistöllä ollut poliisi ampui murhamiehen. Jos poliisi ei olisi ollut lähettyvillä, jälki olisi voinut olla rumaa.

The witness, 22-year-old Chris Couch, said he was standing about 10 metres away from the stage when he noticed a man wearing a hooded sweatshirt and hockey jersey walk up to the stage, followed by a bouncer and another club employee.

The man in the jersey climbed onto the stage, started yelling and shot the guitarist five or six times at close range, Couch said. He said the gunman also shot a bouncer who pulled him off the musician.

Lähde: MetalUK.com.

9.12.2004 klo 17:07 | Kommentoi | TrackBack (0)

Bändisivuista

Olen lukenut 43 Folders -blogia jo pidempään, mutta nyt sattui ensimmäistä kertaa todella hyvä juttu kohdalle. Five Mistakes Band & Label Sites Make kertoo, mitkä ovat tyypillisimpiä virheitä bändien nettisivuilla.

Levyarvosteluja kirjoittaessa tulee toisinaan tarve hakea lisätietoja bändistä ja silloin joutuu usein surkean ulkonäkölähtöisen suunnittelun uhriksi. Erilaisia Flash-härdellejä ei yksinkertaisesti huvita katsella silloin, kun haluaa päästä käsiksi olennaiseen tietoon. Sen kriittisen tiedon löytäminen ei ole aina muutenkaan helppoa. Luonnollisesti faneille halutaan tarjota elämys, mutta ehkä kannattaisi palvella myös tiedonhakijoita.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, 43 Foldersin kommenteista löytyi linkki D. Keith Robinsonin Designing the Band-projektiin. Se käsittelee samaa aihetta konkreettisemmin tekemällä nettisivut kuvitteelliselle bändille.

7.12.2004 klo 07:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hieno biisi

Kuuntelin työmatkalla Morrisseytä. How Could Anybody Possibly Know How I Feel? on huikean hieno biisi, erityisesti sanoitustensa ansiosta. Kappale on Morrisseylle varsin tyypillistä itseinhoa ja halveksuntaa. They said they respect me, which means, their judgement is crazy. Kaiken tämän kritiikin jälkeen kappaleen loppuhuipennus on sitten sitäkin komeampi ja vaikuttavampi:

But even I, as sick as I am, I would never be you
Even I, as sick as I am, I would never be you
Even I, sick and depraved, a traveller to the grave
I would never be you, I would never be you

20.11.2004 klo 10:23 | Kommentoi | TrackBack (0)

Marianne Faithfull

Maanantaina suuntasimme Helsinkiin, päivän kohokohtana Marianne Faithfullin konsertti, jota hehkutin aiemmin. Päivään mahtui muutakin kivaa, kuten kalliiksi koitunut visiitti Kukunoriin. Joku saa jotain kivaa joululahjaksi...

Marianne Faithfull oli erittäin hyvässä vauhdissa. Keikkaa oli ilo katsella, varsinkin kun paikkamme olivat aivan eturivin keskeltä. Kunpa Nick Caveakin olisi saanut ihastella näin hyviltä paikoilta! Keikan avasi Mariannen taustabändin basistina toimiva Fernando Saunders, joka veti muutaman biisin lämmittelyosion. Ihan kiva, mutta lopun bassosoolo oli vähän tarpeetonta ja pitkä roudaustauko esityksen jälkeen pahasti ärsyttävä.

Noh, se siitä ärsytyksestä, kun Marianne astui lavalle ja keikka alkoi. Johanna tykkäsi kovasti, kun kerrankin sai kuulla harvoinesitettyjä suosikkejaan. Sister Morphine, File It Under Fun From the Past, Incarceration of a Flower Child, Times Square, vanhat suosikit, uuden levyn parhaat... Itse pidin suuresti Damon Albarn -kaksikosta Kissing Time ja Last Song, joista jälkimmäinen on ehkäpä uuden Before the Poison -levyn parasta antia, niin Nick Cave -fani kuin olenkin. Cavenkin sävellyksiä kuultiin, samoin PJ Harveyn - pari Harveyn sävellystä erottuikin joukosta helposti.

Kyllä kelpasi, siis. Keikka nousi heti Johannan suosikiksi koskaan (ja Johanna on sentään nähnyt Mariannenkin jo kahdesti aiemmin) ja minullakin parhaimpien joukkoon. Cave vie kuitenkin omalla kohdallani voiton. Iltapäivälehtien kritiikit tarjosivat muuten huikeassa typeryydessään huumoria seuraavana aamuna - jos keikan luvataan alkavan 21.00 ja se alkaa 21.40, se ei ala lähes kaksi tuntia myöhässä. Toisessa arviossa jäätiin kaipaamaan laajempaa katsausta Faithfullin pitkään uraan - vaan sitähän juuri saatiin!

Kaikinpuolin siis hieno keikka ja muutenkin erittäin hauska ilta Helsingissä. Kalliiksi vain kävi, kun hotellissa yövyimme. Syksyn keikkaputki onkin toisaalta jo ohi, joten ehkäpä tämä tästä.

17.11.2004 klo 13:27 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Nick Cave Kulttuuritalolla 29.9.

Nick Caven konsertti oli huikea kokemus. Esitys alkoi vahvalla ja intensiivisellä tulkinnalla "West Country Girlistä" ja jatkui samaa rataa. Monia kappaleita ei tunnistanut ennenkuin sanoista, niin vapaasti Cave tuotantoaan tulkitsi. Tuloksena oli hienoja versioita. "Henry Lee", aivan uudenlainen "Stagger Lee", herkkä ja voimakas "The Mercy Seat"... Kerrassaan upeaa. Liveversiot olivat niin erilaisia levytettyihin verrattuna, että konserttiin meneminen kannatti jo sen takia. "The Mercy Seat" esimerkiksi esitettiin pääasiassa Nick Caven soolona, pääosassa mies ja piano. Tunnelma oli lähes harras. "Stagger Lee" oli saanut uudet sanat ja musiikin, "Henry Lee" taas oli sävyltään vähemmän seesteinen.

Kokoonpano pakotti osaltaan tulkitsemaan. Lavalla nähtiin varsin hyvässä vireessä oleva Nick Cave flyygelinsä takana, Warren Ellis viuluineen, Martyn Casey bassossa ja Abattoir Bluesilla takova Jim Sclavunos rummuissa. Voisi kuvitella, että kitaristin puute rajoittaisi rockia, mutta ei: Warren Ellis toki nappasi tarvittaessa kitaran käteensä, mutta suurimman osan ajasta viulu sai paikata. Kyllähän sitäkin voi kitaratyyliin rämpyttää. Kuulostikin hyvältä. Warren Ellis viekin suvereenisti paikan suosikki- Bad Seedinäni nyt kun Blixa on jättänyt bändin.

Gospelkuoron puuttuminen taisi olla yksi syy uuden levykaksikon biisien vähyyteen. Mistään tyypillisestä uuden levyn puffauksesta ei siis ollut kyse: The Lyre of Orpheukselta kuultiin vain "Easy Money" ja "Babe, You Turn Me On" eikä Abattoir Bluesilta ensimmäistäkään kappaletta. No More Shall We Partilta kuultiin sen sijaan useampikin mainio veto, kuten "Darker with the Day". Vanhempaa Bad Seeds -räimettä saivat edustaa erittäin aggressiivinen "Jack the Ripper" ja Birthday Party -biisi "Wild World".

Julkkiksiakin bongailtiin. Laura sanoi nähneensä Ville Leinosen Valumoineen, minä taas näin ihan omakohtaisesti Rasmuksen Laurin, Jone Nikulan ja parhaana bongauksena Tampereen oman Two Witches -Jyrkin.

Keikka oli siis todellinen elämys, vaikka paikkamme olivatkin aika kaukana lavasta. Musiikki kuului ja hyvä meininki välittyi, vaikka etäisyyttä olikin. Warren Ellisin ja Nick Caven lavaliikehdintä on lisäksi sen verran reipasta, ettei sen nähdäkseen tarvitse olla lähellä. Kylläpä tuo vain parhaisiin koskaan näkemiini keikkoihin menee helposti. Odotukset ovat tosin korkealla myös marraskuisen Marianne Faithfullin suhteen. Se on samoin Kulttuuritalolla, mutta sinne saimme paikat aivan eturivin keskelle. Kelpaa katsella!

30.09.2004 klo 14:38 | Kommentoi | TrackBack (0)

Nick Cave ja Marianne Faithfull

Nick Caven keikka on jo ylihuomenna. Sitä odotellessa olen kuunnellut uutta Abattoir Blues / Lyre of Orpheus -tuplaa. Hyvähän se on, mutta kuinka kestävä, jää nähtäväksi. Potentiaalia ainakin riittää ja hyviä biisejä. Abattoir Bluesin parasta antia ovat gospelpop-hitit There She Goes, My Beautiful World ja Nature Boy, Lyre of Orpheuksella taas Easy Money ja Supernaturally sointuvat korvaan mukavasti.

Odotamme siis mielenkiinnolla, mitä saamme kuulla. Oli luvassa sitten vanhoja hittejä tai uuden levyn kappaleita, keikka lienee päätähuimaava.

Syksyn toinen keskeinen artistivieras on tietysti Marianne Faithfull (Kulttuuritalo, 15. marraskuuta). Mariannen uusi levy Before the Poison on hyvä hankinta myös PJ Harveyn ja Nick Caven faneille, sillä kaksikko vastaa pääasiassa levyn biiseistä. Helsingissäkin vieraileva joukkio Cave, Ellis, Casey ja Sclavunos myös esiintyy levyllä. PJ Harveynkin laulua kuullaan. Marianne Faithfull ei ehkä itse osaa säveltää, mutta osaa hän ainakin hyviä taustajoukkoja valita. Se, mitä levystä olen tähän mennessä kuullut kuulostaa erittäin hyvältä ja miellyttää kyllä varmasti sekä Caven että Harveyn faneja.

27.09.2004 klo 11:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Scorpions Miljoonarokissa

Nyt menee loputkin katu-uskottavuudesta, mutta on se Scorpions vaan hieno bändi. Niinku ihan oikeesti. Bändillä kun on muitakin biisejä kuin puhkisoitetut Still Loving You, Winds of Change ja Rock You Like a Hurricane.

Teimme eilen nimittäin ekskursion Tuuriin Miljoonarokkiin ihmettelemään Johannan nostalgiasuosikki Scorpionsia. Muitakin esiintyjiä oli: Pizza Enricon missasimme (tarkoituksella), Maija Vilkkumaa oli oma reipas itsensä ja esitti ihan hyvältä kuulostavia uusia biisejä, Jani Wickholm taas oli jotenkin vähän vaisu.

Scorpions sen sijaan oli erinomaisessa vireessä. Kiertueen voisi kuitata köyhtyneiden vanhojen äijien rahankeruutouriksi, mutta eipä mitä: uuden levyn myötä bändi vaikutti hyvinkin innostuneelta ja esiintyi sellaisella tarmolla ettei vanhoista sedistä uskoisi.

Show oli vauhdikas ja näyttävä ja ainakin Johanna vaikutti tyytyväiseltä bändin kappalevalintoihin. Ne pakolliset kuultiin ihan lopuksi, mutta sitä ennen kuulimme uuden levyn materiaalia ja vanhoja suosikkeja. Joukossa oli Johannan mukaan yllättäviäkin valintoja. Menomatkalla saamani pikaperehdytys ainakin osui hyvin kohdalleen ja biisit kuulostivat edes jossain määrin tutuilta.

Ei siis valittamista. Scorpionsien keikka oli täynnä julkeaa rockposeeraamista, huumoria, hyvää soittamista (sisältäen hienot ja pitkät rumpu- ja kitarasoolot) ja viihdettä. Sitä myös riitti pitkään, lähes kaksi tuntia. Kyllä kelpaa.

Tapahtumapaikka oli muuten ihan mielenkiintoinen tapaus myös. Mainostivat katettua aluetta ja toden totta - esiintymislavat, niiden edusta ja anniskelualue olivat katettuja. Missään ei vain kerrottu, että katos oli keskeneräinen rakennustyömää. Paikalle tulee joku uusi laajennus kaupalle. Betonirakenne oli pystyssä, muu vielä puuttui.

Valittamista puitteissa ei ollut - pysäköinti toimi, katettu alue oli hyvä ja seinien puuttuminenkin toimi vain luonnollisena (ja tehokkaana) ilmanvaihtona. Istumapaikkoja olisi saanut olla enemmän, samoin roskiksia, mutta kokonaisuutena homma toimi ihan kivasti. Kannatti käydä.

5.09.2004 klo 13:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Black metal hallitsee

Skitso-Jannelta taas vaihteeksi elämää suurempia linkkejä: Top 10 noloimmat black metal -kuvat ikinä. Muuten hyvä lista, paitsi Satyriconin Nemesis Divinan kansista napattu kuva on (Frostin jättinauloja lukuunottamatta) listan tasokkain, vaikka ykköseksi onkin päätynyt.

20.08.2004 klo 08:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Työväenmusiikkia

Kuuntelen taas vaihteeksi työväenlauluja. Valitettavasti kokoelmani on äkkiä kuunneltu. En laske itseäni mitenkään erityisen aatteelliseksi, vaikka vasemmisto onkin poliittisesti paljon oikeastoa lähempänä omia ajatuksiani. Kyllä näitä jo musiikillisista syistä kuuntelee, sen verran menevää musiikkia KOM-teatterit ja muut ovat.

Sanoituspuolella on tietysti paljon ajan kuluessa hieman huvittaviakin sävyjä saaneita kappaleita, mutta myös paljon ihan pätevääkin asiaa. Oppimisen ylistys on ikuinen suosikkini, jonka viesti ei vanhene koskaan. Se on aina relevantti, kaikille. En keksi tähän hätään toista kappaletta, jonka sanat olisivat yhtä hyvät. Älä usko sananparsiin ja Tartu hetkeesi ovat myös tärkeitä.

OPPIMISEN YLISTYS (säv. Eero Ojanen, san. Bertolt Brecht, suom. H-P. Lappalainen)

Opi perusasiat!
Niille, joiden aika on tullut,
se ei koskaan ole liian myöhäistä.
Opi kaikki aakkoset,
se ei riitä, mutta opi ne!
Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo!
Sinun täytyy tietää kaikki,
sinun täytyy astua johtoon!

Opi, mies yömajassa,
opi, mies vankilassa,
opi, vaimo keittiössä,
opi, kuusikymmenvuotias.
Sinun täytyy astua johtoon!
Mene kouluun, koditon.
Hanki tietoja, vaikka palelet.
Nälkäinen, tartu kirjaan,
se on hyvä ase.
Sinun täytyy astua johtoon!

Älä pelkää kysyä, toveri.
Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää.
Mitä itse et tiedä, sitä et tiedä.
Tarkista lasku;
sinun täytyy se maksaa.
Laske sormesi joka erälle ja kysy:
miksi tämä on näin?
Sinun täytyy astua johtoon!

Opi perusasiat!
Niille, joiden aika on tullut,
se ei koskaan ole liian myöhäistä.
Opi kaikki aakkoset,
se ei riitä, mutta opi ne!
Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo!
Sinun täytyy tietää kaikki,
sinun täytyy astua johtoon!

Lainataan loppuun vielä Brechtiltä pari osuvasti sanottua:

Se joka viimeksi nauraa, ei ole vielä kuullut huonoja uutisia.

Mikä rikos on ryöstää pankki verrattuna sen perustamiseen?

13.08.2004 klo 14:32 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Nick Cave -liput

Päivän jännittävä seikkailu oli Nick Cave -lippujen hankkiminen. Nick Cave esiintyy vajaan Bad Seedsin kanssa Kulttuuritalolla 29.9., lipunmyynti alkoi tänään. Lippujen hankkimisella oli selvästi kiire, sillä Velvet Revolver oli myynyt Kulttuuritalon loppuun viidessä minuutissa.

Niinpä olinkin Lauran kanssa Stockmannin ovella ennen yhdeksää odottamassa. Huikea kilpajuoksu toiseen kerrokseen Lippupalvelun tiskille tuotti tulosta: sain viidennen jonotusnumeron.

Pääsin siis muutamassa minuutissa tiskille, kello oli noin 9.05. Kuinka ollakaan, Nick Cavet oli jo myyty loppuun! Onneksi tilanne ei ollut aivan niin paha: Johanna oli onnistunut varaamaan kolme lippua netistä. Paikat eivät ole kummoiset, yläkatsomosta sivummalta, mutta ainakin meillä on paikat. Monella muulla ei ole edes huonoja paikkoja.

Ostin samalla liput Marianne Faithfullin marraskuiselle keikalle samaiselle Kulttuuritalolle. Marianne-fanit olivat huomattavasti hitaammin liikkeellä, sillä sain paikat eturiviin keskelle. Johanna näkee nyt Mariannen kolmatta kertaa ja jokaisella kerralla paikka on ollut eturivissä. Ei paha.

Mitä tästä opimme: Stockmannille voi juosta, mutta paikalla on syytä olla hyvissä ajoin, vähän etumatkaa saa kun menee Deli-kahvilan kautta (sen ovi aukeaa jo seitsemältä), juokseminen kannattaa ja netistä saa ehkä kuitenkin paremmin. Johannalle siis pisteet erinomaisesta lippujen varaamisesta!

Edit: Lippujen loppuminen herätti näemmä keskustelua. Toinen keikkakin on jo järjestetty ja liput tulevat myyntiin huomenna. Onnea tänään epäonnisille!

9.08.2004 klo 12:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Creep

Boing Boing linkitti todella hienoon animaatioon. Radioheadin klassikko Creep on saanut tyylikkään Flash-tulkinnan.

6.08.2004 klo 12:34 | Kommentoi | TrackBack (0)

Levykauppa pyörii

Myyntilistalla on tapahtunut paljon vaihtoa, joten kannattaa käydä välillä tsekkaamassa tilanne. Tällä hetkellä tarjolla olisi muun muassa noiselegenda Nurse With Woundin levyjä, Circlen Raunio ja paljon muuta mielenkiintoista.

3.08.2004 klo 13:54 | Kommentoi | TrackBack (0)

CD-WOW

CD-WOW on ollut mainio vaihtoehto Playlle, mutta jatkossa täytyy harkita, tilataanko sieltä mitään. Olemme odotelleet Scissor Sistersin levyä jo kuukauden verran - suosittu levy on, joo, mutta on se kumma kun eivät saa edes kuukaudessa toimitettua. Varsinkaan, kun sivuilla ei mainita mitään levyn saatavuudesta, jolloin viaton ostajaparka odottaa luonnollisesti saavansa levyn heti. Play kertoo levyä olevan varastossa, joten sieltä sen olisi saanut jo aikaa sitten. On se niin väärin...

2.08.2004 klo 15:11 | Kommentoi | TrackBack (0)

Huutokauppa kannattaa

Tätä en olisi ikinä uskonut! Huutokauppaamani levyt ovat käyneet melko mukavasti kaupaksi, mutta ylivoimaisesti parhaiten on menestynyt Maj Karman Kauniiden Kuvien "Kaukana puhelimista" -debyytti. Lähtöhinta oli sama kahdeksan euroa kuin muillakin, mutta tällä hetkellä levyn hinta on noussut jo 30 euroon. Rockmusica.net tosin luonnehti levyä tavallisten ihmisten ulottumattomissa olevaksi. Ihmeellistä. Nyt vain harmittaa, etten aikoinani ostanut levyä useampaakin kappaletta (ostin omani aikoinaan - ehkä viisi-kuusi vuotta sitten - suoraan bändiltä), se kun on melkoisen tympeää tavaraa myöhempiin Karma-levyihin verrattuna mutta arvoltaan näemmä moninkertainen.

Vaan perhana, onkohan menossa alihintaan - Karman kysymyspalstalla joku kertoo myyneensä kaksi kappaletta yhteishintaan 214 euroa. Tsiisus. Noh, huutokauppa määritellee hinnan suhtkoht kohdalleen. Jos levy on tosiaan yli sadan euron arvoinen, hinta kivunnee ylös. Onhan se ennenkin nähty, että hinnat nousevat vasta, kun huutokauppa on sulkeutumassa - amatöörit huutavat kesken matkan. Perjantaina sulkeutuu, kello 9.54, jos huutaminen kiinnostaa...

13.07.2004 klo 12:14 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Levyjä kaupan...

En aio laittaa näitä joka päivä, mutta nyt on pakko: Johanna antoi myytäväksi ihan oikeasti hyviä levyjä. Valikoimista löytyy Mansonia, Curea, Depeche Modea, Nick Cavea ja Belle & Sebastiania.

Minun valikoimissani on yhä kaikkea jännää: DAFia, Die Kruppsia, Laibachia (300000 V.K.:ta, jos tarkkoja ollaan), Discoa, Mister Kiteä, Sissy Spacekia, Garden of Delightiä ja niin edelleen.

Samaisesta Huuto.netistä löytyvät, yhä.

7.07.2004 klo 17:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Levyjä kaupan

Raivasin levyhyllystä viitisenkymmentä levyä, jotka lähtevät myyntiin ja löytävät toivottavasti uuden kodin. Ensimmäinen erä on laitettu myyntiin. Lista löytyy levymyyntisivulta tai suoraan Huuto.netistä. Hinnat ovat pääasiassa kahdeksan euron luokkaa tai alle. Valikoimaa riittää, varsinkin vaihtoehtoisemman musiikin ystäville.

6.07.2004 klo 13:26 | Kommentoi | TrackBack (0)

Suruaika, Coph Nia ja Killing Miranda

Eilinen Dusk-ilta oli varsin mainio elämys. Ensimmäisenä esiintynyt Suruaika oli todella vakuuttava. En ole bändiä nähnyt livenä ennen eilistä, mutta olin todella tyytyväinen keikkaan. Uusi Nekropoli-levy on edeltäjäänsä parempi ja homma toimi livenäkin erittäin hyvin.

Coph Nia oli parempi kuin odotin, mutta sekään ei vielä ole paljon. Synkkää oli ambientti ja liverumpali piristi kyllä menoa hieman, mutta lopputulos oli sittenkin tylsä. Laulajan lavaolemus oli hyvin vakuuttava ja välillä musiikki kuulosti miellyttävällä tavalla vanhalta Laibachilta, mutta ei - ei jaksa kiinnostaa.

Illan pääesiintyjä oli kuitenkin Killing Miranda. Bändi soitti kovimpia hittejään (mutta jätti väliin ehkä sen ilmeisimmän, eli Touched by Jesusin) ja uusia biisejä. Koska uusi levy on tulossa muutaman kuukauden sisällä, saimme kuulla minun mielestäni vähän liikaakin uusia biisejä, joista monet eivät valtavasti vakuuttaneet... Mutta keikka ei ole paras tapa tutustua uusiin biiseihin. Metallisempaan ja industrialimpaan suuntaan Killing Miranda on selvästi menossa, vähemmän oli goottivaikutteita jäljellä. Meno oli kuitenkin reipasta ja raskasta, joten mikäpä tuossa.

Jos bändi on jäänyt vieraammaksi, kannattaa hakea sinkkuja netistä. Vitaminic-palvelusta löytyy uusin single Enter the Dagon ja eilisen keikan aloittanut yleisönvillitsijä Angelfly. Niillä pääsee alkuun ja jos alkaa kiinnostamaan enemmänkin, levy Transgression by Numbers on seuraava ostos.

4.07.2004 klo 10:57 | Kommentoi | TrackBack (0)

Battlelorea kaupan

Laitoin myyntiin kotimaisen Tolkien-metallibändi Battleloren The Journey -DVD:n. Paketti on bändin faneille varsinkin todella hieno, sillä se sisältää bändin keikan sekä DVD:nä että CD:nä, musiikkivideoita, haastatteluja ja muuta kivaa. Levy on PALia, englanniksi puhuttu ja aluekoodia nolla. Saalis löytyy Huuto.netistä. Lähtöhinta on 10 euroa, korotus euron ja hintavarausta ei ole. Postikulut lisätään hintaan, paitsi jos hinta nousee yli 20 euron jolloin minä maksan ne.

1.06.2004 klo 12:09 | Kommentoi | TrackBack (0)

Bang Bang!

Kill Bill -soundtrackilla on Nancy Sinatran aivan upea tulkinta Sonny Bonon Bang Bang (My Baby Shot Me Down) -biisistä. Ennen soundtrackin ostamista hain biisin netistä ja ihmettelin, kun siitä oli saatavilla vain instrumentaaliversioita. Kaikki versiot olivat olevinaan soundtrack-levyltä peräisin, ja levyllä piti olla täydellinen versio.

Asia palasi kummittelemaan tänään, kun kuuntelin MP3-versiota biisistä koneella. Taaskaan ei kuulunut kuin kitaraa, vaikka biisin piti olla tallennettu suoraan cd:ltä. Olin vieläpä kuunnellut biisiä hyvillä mielin kannettavalla MP3-soittimellani. Arvelin, että biisi oli jotenkin jäänyt kovalevylle kummittelemaan ja rippasin sen uudestaan cd:ltä. Ei auttanut, edelleenkin Nancy Sinatra jäi uupumaan.

Nettisurffailu tuotti tulosta. Gorezonen foorumilta löytyi vastaus: vanha äänite on nauhoitettu stereoksi siten, että kitara on toisella kanavalla ja Nancy Sinatran laulu toisella. Koska tietokoneessamme on kiinni vain yksi kaiutin (stereoissa on toinen kanava rikki), jäivät laulut kuulumatta.

Ihmeellinen mysteeri, mutta niin vain sekin selvisi.

31.05.2004 klo 17:57 | Kommentoi | TrackBack (0)

Killing Miranda

Kesän ohjelmaani kuuluvat näemmä Lumous-festarit. Ovat nimittäin siinä määrin mainion pääesiintyjän hankkineet, että lauantain klubikeikalle on pakko mennä. Suruaika livenä on ihan mielenkiintoinen tapaus, mutta brittigootin uudemman aallon ylväs edustaja Killing Miranda on pakko nähdä, kun vallan Tampereelle asti tulevat.

Touched by Jesus, Teenage Vampire, Discotheque Necronomicon, Salome, Angelfly... Hiphei, siitä tulee vielä hieno keikka, hittibiisejä ainakin pitäisi riittää. Bändi ei ole vielä julkaissut uutta levyäkään vanhojen soittamista sotkemaan!

24.05.2004 klo 09:01 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Viikatteesta saatte

Vein uusimman Viikate-ostokseni, Kuolleen miehen kupletti -EP:n hyllyyn ja hämmästyin. Laskutoimitustahan tässä jo tarvittiin: minulla on 13 Viikate-levyä (plus yksi seiskatuumainen siihen päälle). Hämmentävää. Onpas niitä kertynyt vaivihkaa paljon.

Musiikkiin kun päästin, suositan suuntaamaan Kuusumun profeetan kotisivuille sanoitusten pariin. Varsinkin uusimman Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu -levyn sanoitukset ovat melkoisen eeppistä luettavaa. Hih.

23.04.2004 klo 09:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Negatiivinen palaute

Sain tänään negatiivista palautetta Hamaraan kirjoittamastani arvostelusta. Kirjoittamani arvio Pain of Salvationin 12:5-levystä oli palautteenantajan mielestä täysin vääränlainen. Myöskään viittaukseni Jethro Tulliin ei ollut miestä miellyttänyt.

Sellaista sattuu ja oikeastaan yllättävääkin kyllä minua ei asia ärsytä millään tapaa. Tiedän, että en tiedä aiheesta mitään. On melkeinpä yllättävää, että näinkin kauan kesti, ennen kuin joku keksi kommentoida. Totuushan on se, että suurin osa arvosteltavista levyistä on kaikenmaailman kummallisilta bändeiltä, joista ei ole koskaan kuullutkaan. Jos arvioita kirjoitettaisiin vain tutuista ja perusteellisista tunnetuista bändeistä, jäisi suurin osa levyistä arvioimatta. Muutenkin arvosteluja tulee toisinaan kirjoiteltua aika fiilispohjalta. Harvemmin arviotaan kuitenkaan joutuu katumaan; osun yleensä parillakin kuuntelulla aika hyvin oikeaan, siinä vaiheessa kehkeytyvät mielipiteet levystä osoittautuvat usein kestäviksi.

Joillekin asia voi kieltämättä tulla yllätyksenä, joten toistetaan nyt vielä: ei, minäkään en ole erehtymätön.

5.04.2004 klo 18:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Solitary Man

Otin ja kirjoitin arvion Johnny Cashin American III -levystä. Se on soinut viime päivinä aika lailla. Loistava levy onkin, Cash on ehdottomasti coverien esittäjien aatelia (Laibachin ja Bad Seedsien ohella). Tälläkin levyllä loistavat Neil Diamondin "Solitary Man", U2:n "One", Bad Seedsien "The Mercy Seat" ja Will Oldhamin "I See A Darkness".

31.03.2004 klo 09:04 | Kommentoi | TrackBack (0)

Cans

Kirjoitinpa pitkästä aikaa levyarvostelunkin. Se puoli sivuista on jäänyt vähän huonolle hoidolle, mutta lautapeliasia vain tuntuu keskeisemmältä. On vähemmän kilpailua, näet. Arvion kohteeksi päätyi kuitenkin tällä kertaa Joacim Cansin Beyond the Gate. Canshan on tuttu Hammerfallin laulajana.

28.03.2004 klo 17:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Levyjen arvosteleminen

Levyarvostelujen kirjoittaminen käy työstä. Varsinkin, kun arvosteltavia levyjä on iso pino eli noin kymmenen ja aikaa viikko. Onneksi minulla on niin vahvat mielipiteet asiasta kuin asiasta, että jokaisesta levystä keksii kertakuuntelemisella sanottavaa.

Mutta joo, myönnetään, että silloin tällöin voi tulla vähän hutiarvioita. Mieleeni ei tule kuitenkaan arvosteluja, jotka olisivat täysin pieleen menneet, minua ei kaduta mikään. Toisinaan olisi ehkä tehnyt mieli säätää arviota yhdellä tähdellä suuntaan jos toiseen myöhemmin, mutta minkäs teet.

Pahimpia arvosteltavia ovat jotenkin täysin yhdentekevät levyt, joista on vaikea keksiä yhtään mitään negatiivista tai positiivista. Kirjoitan arvioita Hamaraan, eli tarjonta on lähes pelkästään erilaista metallia. Metallimusiikin ystävänä pidän käytännössä joka levystä ainakin jonkin verran, eli perushyviä levyjä kyllä riittää. Olisikin virkistävää kohdata todella huonoja levyjä.

16.03.2004 klo 16:08 | Kommentoi | TrackBack (0)

Puola-tietoutta

Tänään olen oppinut seuraavia kiinnostavia asioita Puolasta ja puolalaisesta kulttuurista:

- Puolasta voi tulla paljonkin hyvää death metalia, mutta se ei tarkoita, että Puola olisi edes melkein kelvollinen kotimaa goottimusiikille.

- Puolalaisella goottibändillä pitää olla naislaulaja. Useimmilla onkin.

- Puolalaisten käsitys goottimusiikista on aika metallinen. Jos puolalaisella goottibändillä ei ole naislaulajaa, tyyli on erityisen metallista. Siksikin puolalaisella goottibändillä tulee olla naislaulaja.

- Puolalaisen goottibändi Delightin naislaulaja olisi aika seksikäs ilmestys, mutta en ole aivan vakuuttunut hammasrautojen goottiuskottavuudesta - uusi trendi kenties?

- Puolalaisilla goottibändeillä ei ole valtavia rahamääriä sijoittaa musiikkivideoihinsa. Onneksi rahapulaa paikataan usein, heh, luovilla ideoilla.

Voi kun tämän kaiken olisinkin tiennyt, kun tein peruskoulussa esitelmää Puolasta.

10.03.2004 klo 13:12 | Kommentoi | TrackBack (0)

Metallinkalketta

Einstürzende Neubauten ei petä. Perpetuum Mobile on juuri niin erinomainen levy kuin saattaa kuvitella. Tyylillisesti levy ei ole kaukana edeltäjästään (Silence Is Sexy), joten jos siitä pitää, on tämäkin erinomainen ostos. Muutaman kuuntelun jälkeen ykkösbiisiksi on noussut Ein seltener Vogel. Levy on kaikinpuolin kiitettävä suoritus.

Bonus-dvd osoittautui kuitenkin kohtuullisen turhaksi. Neljä levyltäkin löytyvää kappaletta 5.1-kanavaäänin ei minua hirveästi lämmitä. Olisi kyllä mukava kuulla nuo joskus kunnon laitteilla...

11.02.2004 klo 16:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Digitaalinen oikeuksienhallinta

Boing Boing valaisee DRM- eli digitaalinen oikeuksienhallinta -maailman älyttömyyksiä. Applen iTunes myy muun muassa Ciccone Youthin The Whitey Albuminen toista biisiä, joka sisältää 63 sekuntia hiljaisuutta. Biisi maksaa sen 99 senttiä, mitä muutkin. Tiedosto sisältää luonnollisesti kaikki DRM-koodit, ettei sitä saa vahingossakaan soitettua sopimattomilla järjestelmillä. Biisistä saa kätevästi myös puolen minuutin katkelman esikuunteluun!

(via The Shifted Librarian)

6.02.2004 klo 14:17 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Metakkaa Puolassa

Norjalainen black metal -legenda Gorgoroth on herättänyt pahaa mieltä Puolassa, uutisoi Aftenposten. Katolilaisiin black metalistien riena uponneekin täysillä. Aika tiukkaa menoa Gorgorothin veijareiden rockshowssa vaikutti olleenkin, verta ja eläimenraatoja. Rankka musiikki vaatii rankan lavashown...

(via Raapusteluja)

6.02.2004 klo 14:09 | Kommentoi | TrackBack (0)

Teollisuuskolinaa

Kannattipa vaihteeksi lukaista huolellisemmin Cyberwaren tiedote. Listoilta löytyi teollisuuslegenda Einstürzende Neubautenin uusi Perpetuum Mobile -albumi rajoitettuna painoksena bonus-DVD:n kera. Koko paketin saa kaiken lisäksi alle kahdellakympillä! Ihan hienoa, laitoin omani varaukseen välittömästi.

Einstürzende Neubauten on ehdottomasti suurimpia suosikkejani koskaan. Bändin tyyli on vaihdellut metallinkirskunasta ystävällisempään ilmaisuun, mutta kaikkea varhaisimmista levyistä aina uusimpiin asti on sävyttänyt sama kokeileva asenne ja luova suhtautuminen soittimiin. Kokeellisuus ei ole kuitenkaan ainoa ulottuvuus, vaan biiseihinkin on nähty vaivaa. Industrialimmat voivat aloittaa tutustumisen vaikkapa Halber Mensch -levyltä, kevyemmästä ilmaisusta pitävien valinta taas on Ende Neu tai Silence Is Sexy. Väliltä löytyy vaikkapa Tabula Rasa. Yhtä ylintä suosikkia en osaisi valita, kaikki nuo ovat eri lailla mutta yhtä paljon rakkaita.

2.02.2004 klo 18:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

HIM-arvio

Kirjoittelen levyarvioita aika harvakseltaan nykyään, mutta innostuin nyt kirjoittelemaan jotain HIMin Love Metalista.

11.01.2004 klo 15:50 | Kommentoi | TrackBack (0)

Rrrrock

Sain nipun levyn arvosteltavaksi Hamaraan. En ole ehtinyt kuunnella kuin yhden kolmesta, vaan se jo toi hyvän mielen. On aina saavutus, jos yksikin arvostelulevyistä on ihan oikeasti hyvä. Tällä kertaa kriteerit täytti ruotsalaisen Grand Maguksen tymäkkä stoner-läjäys Monument. Saapa nähdä mihin muista levyistä on. Ostin myös, kun halvalla sai, Diablon Read My Scars -sinkun. Kertakuuntelulla toimii kyllä, Rainer Nygårdin kerrassaan erinomaisen lauluäänen ansiosta.

Lainasin kirjastosta Atte Oksasen pro gradun Murheen laakso. Mies ja kuolema raskaassa suomenkielisessä rockissa. Oksanen analysoi siinä Trio Niskalaukauksen, Lyijykomppanian, Mana Manan, Viikatteen ja Kotiteollisuuden sanoituksia mies ja kuolema -näkökulmasta. Suosittelen tutustumaan, jos aihe kiinnostaa, varsinkin kun työn löytää PDF-muodossa Tampereen yliopiston tutkielmatietokannasta.

13.12.2003 klo 14:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

New Orderia kaupan

Lykkäsin myyntiin pari New Order -kiekkoa - minusta bändi on vain paljon parempi single- kuin levybändi. Movementista tai Brotherhoodista kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin suunnata myyntisivulleni.

11.12.2003 klo 23:21 | Kommentoi | TrackBack (0)

Raskasmetallia

Hamaran lukeminen herätti taas ostohaluja. Kaupasta piti - ihan väkisin, aivan niin, pakko oli, en voinut sille mitään - kantaa kotiin sekä englantilaisen Akercocken ärjy ja uskonnollinen Choronzon ja entisen kotikaupunkini Jyväskylän edustajan Swallow the Sunin synkkä The Morning Never Came. Molemmat ovat keränneet varsin kelvollisia arvosteluja ja kumpaakin rohkenen kertakuuntelun jälkeen suositella laatumetallin ystäville. Akercocke kallistuu enemmän black metalin puolelle uskonnollisella symboliikallaan, laulupuolikin on äärimmäisempää - Cradle of Filth -kirkumisesta puhtaaseen lauluun ja matalaan korinaan. Swallow the Sun on hidastempoisempaa doom-sävytteistä surujyräystä.

Metallimusiikin ystäville suositellaan myös osallistumista SirkkeliRock-vuosiäänestykseen.

6.12.2003 klo 13:18 | Kommentoi | TrackBack (0)

Najponk

Posti toi tänään tsekkiläisen Najponk Trion levyn Autumn in New York. Tämä oli vähintäänkin yllätys. Se, miksi levyn sain, juontaa juurensa parin vuoden taakse.

Olimme Johannan kanssa kaksi ja puoli vuotta sitten toukokuussa Prahassa. Se on hieno kaupunki ja tunnettu hyvästä jazzista. Näin ainakin matkaoppaiden mukaan. Siksipä ajattelin tsekkijazz-levyn olevan hyvä tuliainen. Pyysin levykaupassa suosituksia, sain kolme levyä kuunneltavaksi ja päädyin Robert Balzar Trioon. Kirjoitin arvostelun, jonka levyn julkaisseen Cube-Metierin Pavel Vlcek sattui lukemaan. Tämän johdosta Vlcek lähetti minulle elokuussa Yvonne Sanchezin Invitation-levyn.

Sittemmin en ole Vlcekista kuullut tahi Prahassa käynyt, vaan tänään sain tosiaan yllätyspaketin Tsekistä. Paketista löytyi Najponk Trion uutuuslevy, joka on täynnään letkeää pianojazzia. Aiheesta kiinnostuneiden kannattanee tutustua. Toivottavasti saan jatkossakin kuultavaa Tsekistä!

2.12.2003 klo 13:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Iron Maiden

Heitetään nyt toinen levyarvostelu vielä perään: Iron Maidenin Dance of Death.

25.11.2003 klo 11:47 | Kommentoi | TrackBack (0)

Aion

Kirjoitin arvostelun CMX:n Aionista. Jo oli aikakin, edellisestä levyarviosta on jo pari kuukautta. Noh, nyt saitte uutta luettavaa sillekin osastolle.

25.11.2003 klo 10:24 | Kommentoi | TrackBack (0)

CMX:n keikka

Eilinen keikka alkoi sitten varsin hyvissä ajoin - soitto alkoi noin puoli yksitoista kuten luvattiin ja loppui joskus ehkä vartin yli puolen yön, kahden encoren jälkeen.

Keikka oli hieno; eräs parhaista CMX-keikoista, joilla olen ollut. Biisivalikoima oli hyvä. Olennaisimmat bilehitit (Rautakantele, Antroposentrifugi, Vallat ja väet, Ei yksikään, Pyörivät sähkökoneet, Surunmurhaaja ja niin edelleen) soitettiin, väsyneimpiä ei (Ainomieli lähinnä, Kirosäkeet tuli vasta bonusencorena). Uudelta levyltä soitettiin kiinnostavia biisejä (aivan upea Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen, Nahkasiipi, Melankolia ja Fysiikka ei kestä, vain Palvelemaan konetta jäi uupumaan), vanhoiltakin samoin.

Orkesterilla tuntui olevan hauskaa. Keikan humoristisia kohokohtia olivat hulppea rumpusoolo-osuus ja Peipon yleisönvalokuvaussessio. Kiertueen tyyliin Rymyhenkilö-patsaitakin jaettiin. Mukava yllätys oli bonusencore, siinä vaiheessa kun suurin osa väestä oli jo poistumassa paikalta.

Pakkahuoneen laadukkuus keikkapaikkana vahvistui minun mielessäni entisestään. Laaja tila, hyvä näkyvyys lavalle, salamannopea narikka, kaikki tekijät tekivät kokemuksesta kerrassaan miellyttävän. Keikalla oli erinomaisen kivaa.

22.11.2003 klo 15:07 | Kommentoi | TrackBack (0)

CMX

CMX:n uusi levy on erinomainen. Suosikeikseni ovat nousseet muunmuassa Hautalinnut ja Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen. Syvää ja kaunista. Biisien tenho ja orkesterin livekunto testataan tänään Pakkahuoneella, toivottavasti soittavat hyvin ja ajoissa (nimim. herätys lauantaiaamuna vähän viiden jälkeen).

21.11.2003 klo 08:17 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Levyjä!

Palasin Hamaran avustajakaartiin parin lehden tauon jälkeen ja kävin tänään hakemassa pitkästä aikaa arvosteltavaa. Laatulevyjäpä hyvinkin... Lista, mistä valita oli täynnä ilahduttavan tuntemattomia bändejä, joten annoin päätoimittaja Riekin valita vapaasti, mitä minulle tyrkkää.

Riekki valikoi sitten ne, joiden nimet sanoin kuulleeni. Paketista löytyi Jag Panzerin Decade of the Nail-Spiked Bat -kokoelma, The Forsakenin Traces of the Past ja Invocatorin Through the Flesh to the Soul. Tarkempi muistelu paljasti Invocatorin tutuksi bändiksi - olen jopa omistanut bändin Dying to Live -levyn joskus vajaat kymmenen vuotta sitten. Oli muistaakseni melko keskinkertaista mäiskettä.

Jag Panzeria luulin nimen perusteella skandinaaveiksi, bläkkistä odotin. Vaan tämäpä onkin kasariheviä USAsta! Ilmeisesti aika klassikkoakin vielä. Ei paha, joskin kansikuvan voisi tarjota rumimmat levynkannet -kisaan, ellei se olisi niin tyypillinen hevilevynkansi. Iron Maidenia on kuitenkin Jag Panzer -leirissä kuunneltu. Laulaja kiekuu "kivasti", muutenkin musiikista kyllä paistaa ikä läpi. Vaan mikäpä siinä, jos kasarihevistä pitää...

Nojoo, valmiin arvostelun voitte lukea seuraavasta Hamarasta.

12.11.2003 klo 13:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

White Stripes

Kirjoitin arvostelun White Stripesin Elephant-levystä. Suosittelen, levy on paljon muutakin kuin vain Seven Nation Army (joka tosin on noin suunnilleen vuoden biisi).

30.09.2003 klo 12:57 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tietoutta Maiden-faneille

Siltä varalta, että joku muukin Dance of Deathia kuunnellut on näitä miettinyt:

Montségur oli kataarien linnoitus eteläisessä Ranskassa. Kataarit taas olivat gnostilainen harhaoppinen ryhmittymä, jonka inkvisitio murskasi 1300-luvun loppuun mennessä. Montségur vallattiin 1245, siinä rytäkässä kaksisataa kataaria menetti henkensä inkvisition liekkeihin. Lautapelaajia kiinnostanee, että kataarit vaikuttivat myös Carcassonnen kaupungissa. Lisää asiasta voi lukea Wikipedian kataariartikkelista.

Passchendaele taas tunnetaan myös nimellä Ypresin kolmas taistelu. Taistelu kuuluu ensimmäisen maailmansodan merkittävimpiin. Vastakkain olivat Brittiläisen kansainyhteisön sotilaat ja saksalaiset. Ensimmäiselle maailmansodalle tyypilliseen tapaan taistelussa kuoli sellaiset reilut satatuhatta sotilasta puolin ja toisin. Tulostenkin kanssa oli vähän niin ja näin: liittoutuneet valtasivat kyllä aluetta saksalaisilta, mutta menettivät lähes kaiken valtaamansa Ypresin neljännessä taistelussa. Tästäkin asiasta löytyy lisätietoa Wikipediasta.

25.09.2003 klo 17:51 | Kommentoi | TrackBack (0)

Iron Maiden

Iron Maidenin Dance of Death kolahti postiluukusta tänään. Kuulostaa hyvältä, näin ensimmäiset kolme biisiä. Saapa nähdä, kumpi voittaa: levyn kopiosuojaus vai minun tahtoni kuunnella levyä MP3-soittimellani. Vinkkejä EMIn käyttämän kopiointisuojauksen ohittamiseen Win98-softalla otetaan vastaan...

Edit: CDEx ei ainakaan kopiosuojauksesta selvinnyt.

18.09.2003 klo 12:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Johnny Cash on kuollut

Päivän soundtrack voisi olla vaikkapa Hurt. Johnny Cash on kuollut.

(via Roklintu)

12.09.2003 klo 15:27 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kalmantanssi

Eipä se auta, kylläpä Iron Maidenin uusi levy Dance of Death on vain tilattava, vaikka se kopiosuojattu onkin. Sen verran täytyy kuitenkin vastustaa, että laitoin sen tilaukseen Playstä. Sen kolmisentoista euroa vielä kestää maksaa, mutta pariakymppiä en kyllä rikkinäisestä levystä maksa. Edelleen on Ajattaran ja Amorphiksen uudet levyt hankkimatta kopiosuojausten vuoksi... Levyjä kun ei noin yleensä ottaen ole mitenkään pakko hankkia, niin periaate kestää.

11.09.2003 klo 11:33 | Kommentoi | TrackBack (0)

Iron Maiden

Ei ole aivan turhaa touhua albumien uudelleenmasterointi. Kannettavassa soittimessani olevasta Iron Maiden -kokoelmasta sen huomaa, kun remasteroidut levyt (ja Brave New World) soivat voimakkaammin ja kuulostavat paremmalta kuin vanhemmat.

Iron Maidenin parhaiksi levyiksi monet katsovat bändin vanhemman tuotannon. Taivun kyllä samaan tuon 50 parhaan biisin keräämisen pohjalta. Powerslaven ja Number of the Beastin kohdalla oli kyllä suurin kiusaus vetää mukaan koko levy. Saapa nähdä, millainen tuo uusi levy sitten on. Toivottavasti ei sorru samaan kuin Brave New World, jossa biisit ovat liian pitkiä sisällön monimuotoisuuteen nähden - kertosäkeitä toistellaan vähän turhankin monta kertaa.

4.09.2003 klo 12:49 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kulkutauti

Osallistutaanpa vaihteeksi leikkiin. Eli vastattavana on kysymyssatsi ja vastausten on oltava biisien nimiä - kaikki samalta artistilta.

1. Are you male or female?
- More
- Long Time Man

2. Describe yourself
- Some Kind of Stranger
- Loverman

3. How do some people feel about you?
- Possession
- The Good Son

4. How do you feel about yourself
- No Time To Cry
- Dead Man in My Bed

5. Describe your boy/girlfriend
- Torch
- Sugar Sugar Sugar, Lovely Creature

6. Where would you rather be?
- Temple of Love
- Where the Wild Roses Grow, O'Malley's Bar

7. Describe what you want to be
- First And Last And Always
- Wanted Man

8. Describe how you live
- Under the Gun, Home of the Hit-Men
- In the Ghetto

9. Describe how you love
- Body Electric, Something Fast
- Slowly Goes the Night

10. Share a few words of wisdom
- Kiss the Carpet, I Was Wrong
- Death Is Not the End, People Ain't No Good

Ensinnä siis Sistersiä, sitten Nick Cavea.

4.09.2003 klo 12:37 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Levyjä kaupan

Laitoin pinkan levyjä myyntiin Huuto.netiin. Ensimmäiset tarjoukset yleensä ottaen viisi euroa tai alle, eikä hintavarauksia ole. Nyt on siis oiva tilaisuus saada hyviä levyjä halvalla ja auttaa minua raivaamaan levyhyllyäni.

25.08.2003 klo 15:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Levyjen vero alas

ÄKT:n Arto Alaspäältä en ole tottunut kuulemaan fiksuja kannanottoja, mutta nyt: ÄKT ja useat muut tahot vaativat levyjen arvonlisäveron pudottamista 22 prosentista kahdeksaan. Onkin hyvä kysyä mikä erottaa levyt muista kulttuurituotteista (kirjat, pääsyliput, elokuvat...), joiden alv on järjestään kahdeksan prosenttia.

20 euron hintaisen levyn hinta laskisi jonnekin 17-18 euroon, jos arvonlisävero putoaisi tuon 14 prosenttia. Minusta levyjen hinnat olisivat tuolloin huomattavasti houkuttelevampia. Ero ei ole valtava, mutta kuitenkin ratkaiseva.

22.08.2003 klo 08:11 | Kommentoi | TrackBack (0)

Outoa ja mielenkiintoista

Laitoin tilaukseen vähintäänkin oudon nipun levyjä V/VM Test Recordsilta. Nipusta kolme neljästä menee tosin muualle eli Manulle, jonka idea kyseinen tilaus oli. Itselleni poimin mielenkiintoisen Shostakovits-levyn. Levylle on luotu uusi Shostakovits-sinfonia soittamalla kaikki säveltäjän oikeasti tekemät sinfoniat päällekkäin siten, että ne on joko venytetty tai kutistettu keskimittaan. Lopputulos on vähintäänkin kiinnostava.

Aiheesta enemmän, jahka tilaus saapuu. Siihen asti tyydyn kehumaan PayPalin kätevyyttä. Kannatti liittyä!

15.08.2003 klo 16:23 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jazz happens

Tampere Jazz Happeningiä ennakoitiin tänään Aamulehdessä. Viime vuonna jo harkitsin menemistä, mutta tänä vuonna voisi mennä ihan oikeasti. Ainakin The Bad Plus kuulostaisi aika houkuttelevalta. Muuten esiintyjäjoukko on aika vierasta, kun en nykyjazzia varsinkaan juuri tunne.

15.08.2003 klo 08:22 | Kommentoi | TrackBack (0)

Reipasta heviä

Vanha juttu, mutta suosittelen tutustumaan Heavy Metal Perseen netistäkin osittain löytyvään tuotantoon. Sankariheviä suomeksi! Toimii kuin taikamiekka silmään!

7.08.2003 klo 12:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Amorphis

Arvioinnin kohteena tällä kertaa viime aikoina levysoittimessa varsin tiuhaan pyörinyt Amorphiksen Tuonela.

4.08.2003 klo 11:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

Iron Maiden

Katselin eilen loppuun Iron Maidenin Visions of the Beastin ja ajattelin kommentoida joutessani. Kokoelma on ehdottoman kattava ja sellaisenaan arvokas historiallinen dokumentti. Siitä kiitosta. Miinusta tulee sinänsä hienosta, mutta hyvin epäkäytännöllisestä käyttöliittymästä. Milloinkohan DVD-käyttöliittymien suunnittelijat oppivat edes käytettävyyden perusteet? Arvailuvalikoita, hitaita reaktioaikoja, ärsyttäviä animaatioita ja musiikkipätkiä...

Levyn ekstrat eivät vakuuttaneet, typerät animaatioversiot videoista eivät olleet sitten lainkaan hauskoja. Futurealin jalkapalloversio sentään viihdytti. No, pääpaino on tietysti oikealla sisällöllä ja se on täyttä rautaa - paitsi että Iron Maiden ei ole koskaan ollut kummoinen videobändi. Noh, kömpelyys on hauskaa ja varsinkin pahimmat kasarivaatteet (suosittelen The Trooperia ja Dickinsonin kirjavia salmiakkikuviotrikoita, psykedeelistä!) jaksavat kyllä viihdyttää. Musiikkihan on itsestään selvästi hyvää.

Näin muuten Iron Maideniin liittyen, LetsMakeSomeNoise.comista löytyy ennakkoarvio Iron Maidenin uudesta levystä, joka ilmestyy syyskuussa. Pakkohankinta, ei epäilystäkään! Esimakua, eli ihan hyvältä kuulostavan Wildest Dreams -biisin voi käydä kuuntelemassa Iron Maidenin kotisivuilla.

1.08.2003 klo 13:32 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pharaoh Overlord

Kirjoitin näin heti aamutuimaan arvostelun Pharaoh Overlordin #1-levystä. Olkaat hyvät.

Samalla remonttia koki blogin etusivu. Poistin karmaäänet turhina ja viittajalistan käyttäjien yksityisyyttä loukkaavana.

1.08.2003 klo 09:31 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tuonela

Pet Shop Boys ei ehtinyt pitkään pyöriä ennenkuin vaihtui postin (vihdoin) tuomaan Amorphiksen Tuonelaan. Odotan mielenkiinnolla. The Way, Tuonela ja Divinity ovat tiettävästi hyviä, toivottavasti muut biisit pärjäävät vertailussa.

Asiasta toiseen, miksiköhän Huuto.net toimii usein nihkeästi kaikilla muilla selaimilla paitsi Internet Explorerilla? Ihan kuin palvelin olisi tukkoinen ja IE-käyttäjät pääsisivät jonon ohi... Kahden sivun latautuessa Mozillalla ehdin käynnistää IE:n, ladata ne pari sivua ja vähän päälle, antaa palautetta huutokaupasta ja selailla vielä tovin palautteita, eikä sivu ollut edelleenkään latautunut Mozillalla. Kummallista.

28.07.2003 klo 14:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

Musiikkia kuuroille

Jes. Menin siis ja ostin herätteenomaisesti Queens of the Stone Agen kohutun Songs for the Deaf -levyn. Positiivisena puolena mainittakoon heti alkuun 15,95 euron hinta, mikä ei ole lainkaan paha. Sitten voidaankin esittää kysymys: onko se hypetyksen arvoinen? Kyllä ja ei. Eipä tuo mikään maailmanhistorian hienoin rock-levy ole - sellaiseen vaadittaisiin vähän enemmän vaihtelua.

Mutta ne hitit! No One Knows, Go With The Flow ja First It Giveth ovat ihan käsittämättömän hienoja biisejä, että jo miltei niiden vuoksi levy on hankkimisen arvoinen. Niistä pitävät saavat myös ihan mukavan annoksen samanlaista, joskaan ei aivan yhtä hyvää musiikkia. En kuitenkaan pidä Songs for the Deafia jokaiseen levyhyllyyn ehdottomasti kuuluvana mestariteoksena.

28.07.2003 klo 13:47 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lisää valaistumista

Black Leaguen Ichor-levyltä sattui korvaan katkelma biisistä Ozymandias. Nimittäin tämä: The lone and level sands stretch far away. - biisit sanat ovat suoraan Shelleyn runosta Ozymandias of Egypt. Kyseinen rivi on vain tuttu myös muualta, Sisters of Mercyn kappaleesta Dominion. Ei siis liene yllättävää, että kyseisestä kappaleesta on olemassa Ozymandias-niminen versio. Ohhoo, kun sitä elämänsä mysteerien suhteen valaistuu.

15.07.2003 klo 15:10 | Kommentoi | TrackBack (0)

Levyarvostelu: The Black League

Edellisen levyarvion Sentencedistä on hyvä jatkaa alkuperäisen Sentenced-laulajan Taneli Jarvan uudemman bändin The Black Leaguen parissa. Arvio bändin Ichor-levystä on siis saatavilla.

15.07.2003 klo 15:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

Nick Cave mielessä

Kovasti soi Nick Cave mielessä, kun pyöräilin kotia kohden. And the rain pissed down upon me and washed me all away, satuin nimittäin kevyttä vihmontaa pahemman kesäsateen uhriksi. Nyt on onneksi kuivaa vaatetta yllä ja parempi mieli.

Ny soi: Die Kruppsin Final Remixes, jonka huusin netistä edulliseen kolmen euron hintaan. Kyllä sen verran maksaa jo yksin Andrew Eldritchin loistavasta Fatherland-remiksistä.

11.07.2003 klo 11:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Syöttöteho

Syöttötehoa ilmestyi jonkun muun julkaisemalla levyllä! 267 lattajjaa julkaisemalta 160 minuuttia Suomi-undergroundia sisältävältä levyltä Tididii Tididii Tididiididii löytyy Syöttötehon biisi Kateus. Vähänkö hienoa. Levy on tosin CD-R-julkaisu, jonka painos on vain 150 kappaletta, mutta silti. Syöttötehon nettisivuille on tämä tieto päivitetty.

10.07.2003 klo 14:02 | Kommentoi | TrackBack (0)

Heavy metal ja postilaatikko täynnä tavaraa

Aamuani luonnehti raskasmetalli. Päivä alkoi Marilyn Mansonilla, josta jazztauon jälkeen siirryin Blood Red Thronen ja Dark Funeralin tarjonnan pariin. Nyt kauppareissun jälkeen linjaa jatkaa The Black Leaguen Ichor, jonka huusin Huuto.netistä ja sain tänään. Kuulostaa asianmukaiselta. Iron Maiden -DVD saapui niin ikään tänään, joten sitäkin pääsen silmäilemään. Odotan mielenkiinnolla. Sattuipa postilaatikosta löytymään vielä pelisuunnittelija Reiner Knizian Dice Games Properly Explained, johon täytyy myös tutustua tarkemmin. Sen satoa niitettäneen vielä kesän keskiviikkopeleissä.

Päivää koristivat näiden iloisten tapahtumien lisäksi vierailu Attilassa Johannaa moikkaamassa ja kaksi sivua tekstiä esseeseen. Kyllä nyt on hyvä mieli.

7.07.2003 klo 13:10 | Kommentoi | TrackBack (0)

Maksullista kamaa

Muutama päivä sitten Plastic Passionilta tilaamani levyt saapuivat tänään. Ostoksille minut innosti inboxiin tullut tiedote, jossa mainostettiin Suruajan Todellisuus 666 -demoja. Pakkohan ne oli saada. Seuraksi tilasin hyväksi havaitun Sorb-i-tolin uusimman, Suruajan kokoelmistani puuttuneen sinkun ja Nillyn levyn, lähinnä siksi, että niitä oli enää kahdeksan jäljellä. Ettei harmita, kun loppuvat...

Plastic Passionin alalabel Muovi 111, jonka julkaisuja kaikki neljä ovat, on kyllä mainio laadun tae. Omistan kaikki Muovi 111 -julkaisut, joista yksi on ollut huono (NYXin Siberian) ja yksi jotenkin keskinkertainen (In My Rosaryn First Exit), muut sen sijaan ovat olleet vähintään hyviä.

Amazonista tilatut Potterit saapuivat niinikään tänään, mutta niitä en kyllä pääse lukemaan ennen kuin myöhään syksyllä, epäilen...

4.07.2003 klo 14:29 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ja tulkoon valkeus

Kuuntelen parhaillaan päivän Iron Maiden -putken päättävää Real DEAD Onea ja ensimmäistä kertaa sen vajaan kymmenen vuoden aikana kun levyn olen omistanut, tajusin, mitä Bruce Dickinson sanoo Nickon kohdalla esitellessään bändin jäseniä. Bruce tokaisee tietysti että he also plays Paiste cymbals, for which they don't pay him enough money". Vähänkö hieno pieni valaistumisen hetki!

3.07.2003 klo 14:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Uusi levyarvostelu: Sentenced

Levyarvosteluista löytyy arvio Sentencedin The Cold White Light -levystä.

3.07.2003 klo 08:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ostosvimma

Kävin näyttämässä ihottumaani terveydenhoitajalle, joka ohjasi minut välittömästi lääkärin syynättäväksi. Ei sillä, että ihottumani olisi jotenkin vakava...

Poikkesin tutkailemassa Ravintola Pellavan juhlatilallisia ominaisuuksia ja napsin joutessani jonkun kuvan koskimaisemista, jotka ovat Tampereen kenties idyllisintä aluetta.

Sitten Anttilaan! Johanna passitti minut nimittäin noutamaan itselleen tarjouksessa olleen Zen Cafén Vuokralaisen. Itselleni minun ei pitänyt ostaa mitään, mutta kun ne Iron Maidenin levyt nyt kerran olivat samaisessa 8,95 euroa/kpl tarjouksessa, täydensin kokoelmani ostamalla Number of the Beastin ja No Prayer for the Dyingin. Nyt on kaikki olennainen Iron Maiden -tuotanto (siis Dickinsonin laulamat studiolevyt) CD-levyinä hyllyssä. Jos rahaa olisi liikaa, olisin varmaan päivittänyt Fear of the Darkin ja Somewhere in Timen uusiksi Enhanced CD -versioiksi...

Depeche Mode -faneille huomautettakoon vielä, että Tampereen Anttilassa on nippu bändin 12-tuumaisia sinkkuja myynnissä.

2.07.2003 klo 12:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Levyjä kaupan

Joku myi Huuto.Netissä Goth Witch Project -levyä hyvällä menestyksellä, joten innostuin itsekin laittamaan kaikki neljä goottiboksiani myyntiin. Jos siis jännittävä ja mielenkiintoinen vanha gootti kiinnostaa, siitä vain tarjoamaan. Myymäni tuotteet löytyvät kätevästi yhdeltä sivulta.

1.07.2003 klo 09:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Iron Maiden

Unohtui edellisestä: Playn Suomen hintaa 10 euroa edullisempi hinta innosti sitten tilaamaan Iron Maidenin Visions of the Beast -DVD:n. Sen verran Maiden-fani olen, että kiusaus oli ylitsepääsemätön. Laatuaikaa 80-luvun hevivideoiden parissa on siis luvassa! Hiphei ja Up the Irons!

28.06.2003 klo 19:37 | Kommentoi | TrackBack (0)