Mikko Saari bloggaa toisinaan
Tällainen ratkaisu nyt. Ei siis blogia ja sivupalkkia, vaan kaksi demokraattisen tasa-arvoista osastoa. Olen melko tyytyväinen. Väriä haluaisin punaisemmaksi, mutta haaleat punaiset eivät vain näytä hyvältä. Pysyttäköön siis haaleassa violetissa. Onhan se hempeä, mutta niin olen minäkin…
Tätä täytyy kuitenkin vielä pohtia.
Ensimmäiset kommenttipyynnöt uudesta etusivusta on lähetetty, saapa nähdä, millaista on vastaanotto. Itse olen vähän kahden vaiheilla, vanhallakin on puolensa…
Koska dynaamisuus on hienoa ja blogit mukavia, virittelin etusivun uusiksi Nucleusta käyttäen. Toivon mukaan päivityksiä sivun sisällön uudistuksista ja mahdollisesti allekirjoittaneen henkilökohtaisesta elämästä on luvassa runsain mitoin.
Tänään ruokalistalla oli uudentyyppisiä makuelämyksiä. Tortilloita olemme syöneet useamminkin, mutta tänään kokeilimme niiden lähisukulaisia, pitaleipiä. Leipien täytteeksi meillä oli sipulilla ja paprikalla jatkettua jauhelihaa, suolakurkkua, salaattia ja valkosipulikastiketta. Hyvää oli!
Pitaleivät ovat minulle vanhempi tuttavuus, joskus lapsena niitä syötiin välipaloina. Meni ihan hyvin täydestä ateriastakin nyt, kun kolme leipää söi… Johanna, jolle leivät olivat uusi tuttavuus, tuntui myös pitävän. Perinteisten Sam-merkkisten leipien sijasta oli eri merkkiä olevia leipiä, mutta nepä olivatkin parempia. Pienempiä, jolloin pakettiin mahtui viiden sijasta kahdelle paremmin sopivat kuusi leipää ja lisäksi niissä oli kätevä rei’itys, jonka avulla leivän sai repäistyä auki näppärästi.
Hyvää ja täyttävää!
Pitkään metsästimme, mutta viimein löytyi. Valion uusia Fanny-vanukkaita, nimittäin. Omena-karamelli kuulosti makuna sen verran herkulliselta, että pakko oli testata. Valitettavasti kun sitä lopulta löysimme (kummallinen lanseeraus: mainoksia on, mutta tuotetta ei kaupoista löydy!), oli se melkoinen pettymys. Karamelli ei ollut tarpeeksi makeaa ja omena tuntui lähinnä esanssisena sivumakuna. Pah. Syön tavallista karamellivanukasta mieluummin kuin tuota ihan koska tahansa.