Kurun loma-asuntomessut on nyt ihmetelty. Olihan siellä jos jonkinlaista loma-asuntoa, jopa varsin hienojakin. Vähän tietysti vaatimattomampiin mökkeihin tottuneelle turhan prameita virityksiä… Huikeimpana tietysti miljoonan euron edustushuvila. Vaan tuntui, että niistä halvemmistakin löytyi kaikista kaikki mukavuudet, suihkut ja pyykinpesukoneet. Mutta se kai on ajan henki ja tietysti loma-asuntomessuilla esitellään erityisen hienoja loma-asuntoja. Siihen hintaan (puhun nyt sekä ko. asunnoista että messuista) tietysti luksusta pitääkin riittää.

Loma-asuntomessut olivat kuitenkin vain tekosyy päivän varsinaiselle ohjelmanumerolle eli isäni ja Johannan vanhempien tapaamiselle. Äitini (vanhempani ovat siis eronneet) tapasi Johannan vanhemmat jo viime vuonna muuton yhteydessä, nyt oli tämän tapaamisen vuoro. Hieman jännitti, mutta visiitti meni kerrassaan mainiosti. Mutta sen kyllä totean, ettei anoppivitseille ole mitään todellisuuspohjaa, jahka Johannan kanssa naimisiin ehditään, sen verran mukavat vanhemmat Johannalla on.

Toissapäivänä jäivät mansikat ostamatta, mutta eilen sitten syötiin kesän ensimmäiset mansikat. Päädyin ruotsalaisiin. Neljä euroa litralta, kotimaiset olisivat maksaneet kaksi euroa enemmän. Uskon kuitenkin ruotsalaisten mansikoiden laatuun, enkä suotta – hyviä olivat.

Tammelantorilla tunnelmaa piristi vielä jatsiryhmä, joka esitti varsin menevää taustamusiikkia toriostostelulle. Kyllä kesällä kelpaa!