Mikko Saari bloggaa toisinaan
Jos joku keksii, miksen pysty kirjautumaan sisään Movable Typeen kuin Internet Explorerilla, saa moisesta palkkioksi vähintäänkin kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Ei onnistu kirjautuminen Mozillalla, ei Operalla. Cookiekielto on kai varmin tapa estää sisäänkirjautuminen, mutta sellaistakaan ei pitäisi olla päällä. Kummallista.
Positiivisena huomiona todettakoon, että uusi Viivi & Wagner -albumi on tänään ilmestynyt kauppoihin. Suosittelen!
Pet Shop Boys ei ehtinyt pitkään pyöriä ennenkuin vaihtui postin (vihdoin) tuomaan Amorphiksen Tuonelaan. Odotan mielenkiinnolla. The Way, Tuonela ja Divinity ovat tiettävästi hyviä, toivottavasti muut biisit pärjäävät vertailussa.
Asiasta toiseen, miksiköhän Huuto.net toimii usein nihkeästi kaikilla muilla selaimilla paitsi Internet Explorerilla? Ihan kuin palvelin olisi tukkoinen ja IE-käyttäjät pääsisivät jonon ohi… Kahden sivun latautuessa Mozillalla ehdin käynnistää IE:n, ladata ne pari sivua ja vähän päälle, antaa palautetta huutokaupasta ja selailla vielä tovin palautteita, eikä sivu ollut edelleenkään latautunut Mozillalla. Kummallista.
Jes. Menin siis ja ostin herätteenomaisesti Queens of the Stone Agen kohutun Songs for the Deaf -levyn. Positiivisena puolena mainittakoon heti alkuun 15,95 euron hinta, mikä ei ole lainkaan paha. Sitten voidaankin esittää kysymys: onko se hypetyksen arvoinen? Kyllä ja ei. Eipä tuo mikään maailmanhistorian hienoin rock-levy ole – sellaiseen vaadittaisiin vähän enemmän vaihtelua.
Mutta ne hitit! No One Knows, Go With The Flow ja First It Giveth ovat ihan käsittämättömän hienoja biisejä, että jo miltei niiden vuoksi levy on hankkimisen arvoinen. Niistä pitävät saavat myös ihan mukavan annoksen samanlaista, joskaan ei aivan yhtä hyvää musiikkia. En kuitenkaan pidä Songs for the Deafia jokaiseen levyhyllyyn ehdottomasti kuuluvana mestariteoksena.
Viikonloppu vierähti Turussa Johannan kaverin syntymäpäivillä. Lähdin mukaan, koska Johanna arveli tuntevansa olonsa yksinäiseksi turkulaisten joukossa. Nyt saimme olla kahdestaan turkulaisten joukossa, mikä on huomattavasti parempi olotila. Viikonloppu oli siis varsin onnistunut, joskin itse olisin voinut jättää enimmät juhlimiset väliin.
Minulle kun ei tuo perisuomalainen juhlintamalli oikein sovi. Olin aivan tarpeeksi päissäni yhden (1) vahvan siiderin jäljiltä, eikä toinen parantanut tilannetta. Päädyimme juhlista, joissa oli jokseenkin tylsää, yökerho Moccaan, jossa oli niin ikään jokseenkin tylsää. Ei kiva. Huonoa musiikkia + tarpeetonta alkoholinkäyttöä + yleistä väsymystä != biletysfiilis.
Olen ehkä turhan nirso, mitä yökerhojen musiikkitarjontaan tulee, mutta siinä vaiheessa kun Aikuinen nainen kajahtaa soimaan ja salintäydeltä ihmisiä laulaa mukana – riippumatta iästä tahi sukupuolesta, kyseessä on kappale, joka näemmä vetoaa tasaisesti kaikkiin – on kaikki huonon maun rajat ylitetty. Parhaimmillaan musiikkitarjonta oli melkein kohtalaista (Barbie Girl oli kivaa kitschiä, esimerkiksi, varsinkin kun mielessä soi telkkarista mieleen jäänyt Punjabi Girl -versio).
Onneksi pääsimme Johannan kanssa livistämään takaisin kämpille jo vähän ennen kolmea. Odottelin kuitenkin hereillä avaimettomia kotiintulijoita puoli viiteen asti, joten saavutettu etu oli hieman kyseenalainen.
Tuo oli kuitenkin viikonlopun ainoa huono osuus. Aurajoen ranta oli aurinkoisena kaunista, Föri oli mukava, Johannan kaverien kämpät hienoja ja niin edelleen. Turku ei ole täysin paha kaupunki. Keskiaikamarkkinoihin tutustumista esti valitettavasti rankkasateeksi äitynyt tihku; sainpahan todistaa eräänkin sivukadun muuttuvan Aurajoen sivuhaaraksi (lainataanpa taas Nick Cavea: Ya can say these streets are rivers, ya can call these rivers streets…
). Viemärikaivo, josta pulppusi vettä valtoimenaan oli niin ikään aika hieno. Sade on komea luonnonvoima, kunhan sitä saa seurata katetuista tiloista. Vuotava sateenvarjo ei vain valitettavasti täytä katetun tilan vaatimuksia.
Tampereella saattoi todeta, mitä tarkoittaa jatkuu niinkuin sade
. Kotona kurjuutta lievitti Johannan oivallus, eli herkullinen pika-ateria: pinaattituorepastaa herkkusienikastikkeella. Great.
Tänään Aamulehden viikkoliite Allakassa joku kolumnisti näki taas asiakseen ihmetellä Big Brotherin tylsyyttä. Big Brother on puuduttavan tylsää katsottavaa.
Rohkenen olla eri mieltä. Kolumnisti toki saa pitää ohjelmaa kuinka tylsänä tahansa, mutta formaatti ei voi olla huono, jos se kerää miljoonayleisöjä joka puolella maailmaa. Televisio on joukkotiedotusväline, jonka kuuluukin vedota suuriin massoihin eikä snobeihin kolumnisteihin.
Big Brother on kyllä tolkuttoman hölmö ohjelma, jos sitä katselee jakson-pari. Alku oli tylsä, totta. Olen kuitenkin kesän mittaan katsellut kai yhtä lukuunottamatta joka jakson ja uskokaa pois, sarja on sitä kiinnostavampaa katsottavaa, mitä enemmän sitä katsoo. Jos sitä ei seuraaa päivittäin, ei henkilöitä opi tuntemaan eivätkä tapahtumat kiinnosta. En usko, että sarja toimii vain kolmosen viikonloppukoosteet katsoen. Big Brother vaatii aktiivista seuraamista. Mikä on tietysti tv-kanavan kannalta aika iloinen asia.
Kuka televisiopäättäjä enää palkkaa päteviä käsikirjoittajia ja ohjaajia, jos television menestystuotteeksi riittää joukko tympeitä brittejä makailemassa sohvalla?
Ei Big Brotherin ja tosi-tv:n suurmenestys ole hyviä tv-sarjoja maailmasta hävittänyt! Muistelen edelleen ilolla taannoin tullutta laatusarjaa Mullan alla. Taistelutoverit on toinen äkkiä mieleen tuleva esimerkki pätevien käsikirjoittajien ja ohjaajien käytöstä. Ei ollut ihan halvinta mahdollista tuotantoa se sarja… Kyllä laadullekin löytyy edelleenkin tilausta ja tekijöitä.
Joten, suru tulee puseroon kun Big Brother viikon päästä loppuu. Onneksi kolmonen aloittaa ensi lauantaina uuden kauden Selviytyjiä! Harmi vain, että pitkä viive ohjelman esittämissä tarkoittaa sitä, että lopputulosta ei voi enää jännittää. Onneksi ohjelma on kiinnostavaa katsottavaa, vaikka tietääkin kuka voittaa. Selviytyjätkin on ohjelma, jota täytyy katsoa tiuhaan. Henkilökemia ja liittolaisuussuhteiden muodostuminen on ohjelman mielenkiintoisinta antia; toivottavasti kilpailijat ovat hyviä ja tarjoavat paljon värikkäitä vaiheita!