Niinpä sitä vain kansanedustajat saivat palkkaansa vajaan kymmenen prosentin korotuksen. Korotusta perusteltiin palkansaajien ansiotason nousulla. Selitys näyttää itse asiassa jopa pitävän paikkansa. Ainakin Tilastokeskuksen StatFin-palvelusta löytyy palkansaajien ansiotasoindeksi -taulukko, josta näkyy indeksin nousseen vuodesta 2000 suunnilleen tuon vajaan kymmenen prosentin verran.
Opintotuen kehityksestä en löytänyt yhtä tarkkaa tilastoa. Viime vuonna juhlittiin kuitenkin opintotuen kymmenen vuoden ikää – kymmenen vuoden aikana opintotukea ei ole korotettu kertaakaan. Kyseisen kymmenen vuoden aikana asuntojen vuokrataso on noussut viidestä eurosta neliötä kohden 7,10 euroon. Elinkustannusindeksi on noussut vuoden 1992 arvosta 1333 vuoden 2002 arvoon 1563 (missä vuoden 1953 lokakuun arvo on 100) eli sellaiset 17%.
Opintotuki ei riitä, varsinkaan kun kaikille opiskelijoille ei riitä edullisia opiskelija-asuntoja. Ei ole myöskään kohtuullista olettaa ihmisten ostavan itselleen ruokaa lainarahalla. Opintotuen on riitettävä elämiseen paremmin.
On vaikea uskoa, että ihminen, jonka palkankorotus on suurempi kuin minun kuukausituloni voisi ymmärtää paljoakaan minua koskettavista taloudellisista ongelmista.