Niiden, jotka kitisevät, kuinka telkkarista ei tule kuin tylsää tosi-tv:tä, kannattaa vilkaista tiistaisin kolmoselle yhdeksän jälkeen. Eilen alkoivat nimittäin uudet jaksot Rimakauhua ja rakkautta. Siinäpä kerrassaan mainio ja viihdyttävä ohjelma! Erinomaiset näyttelijät, hyvä käsikirjoitus… Kaikkea sitä, mitä televisiossa ei pahimpien mörköjen mukaan pitäisi enää olla.

Sitten voisi joutessaan lainata Aamulehden Liekehtivä torni-arviota: Sen viihdyttävyyttä on kalvanut paitsi aika, myös WTC:n kaksoistornien terrorituho. Ei ole kivaa katsella leffaa, jossa ihmiset kituvat tuhoutuvan pilvenpiirtäjän kerroksissa. Kaksi tähteä. IMDB:ssä elokuvan keskiarvo on 6.4 ja olen aina elänyt käsityksessä, että kyseessä on katastrofielokuvien parhaimmistoon lukeutuva tekele.

WTC-iskujen jälkeen minulle ainakin on juurtunut tapa lausahtaa "nyt meni maku tästäkin&quoT; aina kun TV-ruudussa vilahtavat WTC-tornit. Iskujen jälkeen tuollaista päivittelyä kuuli nimittäin ihan tarpeeksi… Herranen aika, mikä ihmisiä vaivaa! Olivatko terrori-iskut todella niin paha juttu, että ei voi rauhassa katsoa elokuviakaan melkein kaksi vuotta iskujen jälkeen? Repiikö WTC-tornien näkeminen jo umpeutuneet haavat auki välittömästi? Mistä on kysymys?