Sorb-i-tol

Levyt

Piste

Linkit

Virallinen kotisivu
Plastic Passion

Takaisin arvosteluihin

Piste
Plastic Passion 2000

Jos käyn miettimään vertailukohtia Sorb-i-tolille, tulee ensimmäisenä mieleen Barry Adamson. Jukka Sillanpää, joka Sorb-i-tolin takana on, listaa vaikutteinaan mm. Ennio Morriconen ja Clint Eastwoodin. Tältä pohjalta voinee jo arvaillakin, mistä on kyse: Sorb-i-tolin musiikki on varsin soundtrack-henkistä, jotkut kohdat varsinkin luovat eläviä mielikuvia 70-lukulaisista toimintaelokuvista. Vaan ei siinä kaikki, muitakin sävyjä (kenties hieman synkempiäkin) levyltä löytyy, noin helpolla Sorb-i-tolia ei kuitata.

Aivan pelkkää yhden miehen showta tämä levy ei ole, vaan jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa, Operation Goatland sisältää viisi biisiä, vain ja ainoastaan Sillanpään käsialaa jokainen. Tämä on soundtrackimpaa, hieman hillitympää materiaalia. Toinen osa, Operation Beartown, on nauhoitettu livenä studiossa Porin Jazzien aikaan vuonna 1996, tuloksena kovin erilaista, psykedeelisempää menoa.

Itse en suuri puhtaan instrumentaalimusiikin ystävä ole, mutta Piste piti kyllä otteessaan kiitettävästi, huomattavasti paremmin kuin moni muu. Kiitos siitä musiikin vaihtuvuudelle, Sorb-i-tolia kuunnellessa ei pääse pitkästymään.

Alkuun

Cuba Libre
Muovi 111/Plastic Passion 2001

Kehitystä. Barry Adamson tulee mieleen edelleen, mutta paljon muutakin. Suurin muutos Sorb-i-tolin musiikissa aiempaan verrattuna on, toden totta, laulujen mukaantulo. Jukka Sillanpään seurana on Lotta Rytkönen, hyvin kaunisääninen nainen, jonka panos kohottaa Sorb-i-tolin aivan uudelle tasolle.

"Cuba Libre" on hyvin Barry Adamson -henkinen, vauhdikas biisi, joka sopisi täydellisesti vanhemmanpuoleisen toimintaleffan soundtrackille. "Outcry" taas osoittaa mitä parhaimmiten sen, että laulajan ottaminen mukaan oli loistava idea. Myöskään "Play It Again, Sam":n yökerhohämyilyyn laulut sopivat erinomaisesti. Pitäähän kunnon film noir -leffassa se kohtalokas nainen olla... "One Raga For Inspector" alkaa coolina kenties hieman triphopahtavana, mutta muuttuu loppua kohden toiminnallisemmaksi.

Kerrassaan erinomaista. On sääli, että näin erinomainen levy on rajoitettu 111 kappaleeseen; on suuri ilo omistaa yksi niistä. Piste jää selvästi toiseksi vertailussa seuraajaansa.

Alkuun