Paleface

Levyt

The Pale Ontologist

Takaisin arvosteluihin

The Pale Ontologist
BMG 2001

Paleface on nostettu Suomi-räppäreistä jonkinlaiselle jalustalle. Paleface on ollut vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, joten miehellä on pohjaa, jolta kritisoida maan nykymenoa. Paleface ottaa kantaa kriittisesti, ollen huomattavasti fiksumpi kuin keskiverto kotimainen rap-artisti. Ja niin päin pois, tätähän on saanut lukea lehdestä jos toisestakin.

Eikä se aivan turhaa olekaan. Kyllä minuun ainakin Palefacen nykyisen maailmanmenon ongelmiin rehellisesti kantaa ottavat tekstit iskevät paljon paremmin kuin turhanpäiväinen itsekehu, joka tuntuu olevan varsin tyypillistä tällä hetkellä.

Aloitetaan silti musiikista. Taustoja ovat väsänneet niin Kalpeanaama itse kuin monet muutkin, mm. Jonny Bro, Aksim2000, Tiedemies ja kenties mielenkiintoisimpana mm. Tango for Four -kvartetissa vaikuttava Jaan Wessman. Biiseistä musiikillisesti selkeimmin joukosta erottuvat "Keep Hope a Lie" jousitaustoineen ja "Moloch (whose)", jota hallitsee mielenkiintoinen sample. Muutoin biitit nykivät taustalle varsin mukavasti.

Mitä tulee itse rytmikkääseen puhelauluun, sen Paleface todentotta taitaa. Vakuuttavan hyvällä kielitaidolla kirjoitetut tekstit virtaavat hyvin; riimit ovat paikoin hyvinkin kekseliäitä ja osuvia. Ainoastaan "Keep Hope a Lie":n hieman epätasaisesti putoilevat korostukset ottavat korvaan pahasti. Vierailevia tähtiä ei juuri nähdä, itse asiassa tasan yksi. Father Metro käy tekemässä tasaisen hyvän vierailun "All I Need Is Just a Lil' time"-biisissä.

Itse tekstit, sitten. Kuten sanottua, Palefacelta englanti soljuu ongelmitta. "Maximize the Prophet" aloittaa levyn tehokkaasti (tai aloittaisi, mutta alkuun on laitettu varsin tympeä introbiisi - tällä olisi ollut paljon parempi aloittaa) - I huff it and I puff it and I maximize the profit and I blow your house down. "The Iconoclast" kritisoi hiphop-skeneä, mutta kritiikki sopii kyllä lähes skeneen kuin skeneen: Why's an MC an immediate sell-out when he earns a mark? Kertokaapa se.

"Keep Hope a Lie" on levyn virallinen slovari, joka kärsii ärsyttävästä riimien korostamisesta. Jokunen mainio riimi sentään biisissä on. I trust written word 'cos books lie none, authors often do 'cos it looks like fun. "Dove on a Greasy Plate" lienee vähiten suosikkini. Raskassoundinen biisi toistaa kertosäettään turhan paljon.

"Sensory Deprivation" on Palefacen synkkää tyyliä parhaimmillaan. I know that Jesse Helms is really Oswald Pohl and Bob Dole leads Coal Control and Swiss banks are an ol' faithfull laundromat for the likes of Helmut Kohl. "Moloch (whose)" on vielä synkempi. Paleface is here to tell you why the Land of the Brave became the Land of the Slaves, a whole nation left to stand on the rails, a freight train's coming and the Illuminati's weighing sand on the scales

Sanomaa riittää myös "Emcees Say the Darndest Things":ssä. Is an MC far-sighted, far-off, far-fetched or far-reaching? Stop spitting that self-possessed shit and start teaching. Mitä jos kaikki MC't omakehun ja muiden haukkumisen sijaan saarnaisivat yhteiskunnallisia ongelmia? Niinpä.

Levyn lopettaa bonusbiisinomaisesti "The Ultimate Jedi Mind Trick - Episode IV", Palefacen ensimmäinen läpimurtohitti. Mikä se mystinen "Mind Trick" sitten on? No tietysti se, kuinka George Lucas onnistuu viemään kaikkien rahat omaan taskuunsa... Keep spendin' those dollars.

Paleface on ehdottomasti parasta antia kotimaisen rapin saralla. Rapin yleensäkin, itse asiassa. Minuun Palefacen tiedostavan synkkä tyyli uppoaa huomattavasti paremmin kuin turhanpäiväinen bailumeininki. Paleface on ollut vähän liikaakin esillä mediassa, mutta ihan ansaitusti. Jos suomiräp-ilmiö tuottaa lisää tällaisia vakavammin otettavia artisteja, voi kaikenmaailman petrinygårdit ym. sonnan kenties hyväksyä välttämättömänä lieveilmiönä...

Alkuun