Warmaster
Earache 1991
Joskus vuosia sitten, aikana ennen goottia ja ennen kaikkea Joy Divisionia, tämä levy oli allekirjoittaneen virallinen angstaamislevy - eikä Warmasterissa ole edelleenkään mitään hauskaa. Kaikki biisit käsittelevät samantyyppisiä teemoja, vaihdellen ihmiskunnan tuhosta, joko ulkopuolisen tahon tai sitten ikuisen sodankäynnin vuoksi, yksilön kärsimyksiin.
Tyyliltään Bolt Thrower on silkkaa death metalia, ehkä hieman grindiin päin kallellaan. Kitarat sahaavat tukevalla säröllä joskin melko kesysti nykystandardeihin nähden (ja kitarasooloja ynnä muuta tiluttelua kuullaan aivan liikaa) ja Karl Willetts örisee varsin asianmukaisesti. Rummuissa ei kuulla järisyttävän nopeita tuplabasarijuoksutuksia, mutta paljon pellinkilinää.
Parhaat biisit, kuten "Profane Creation", "Unleashed (Upon Mankind)", "Warmaster" tai "Shreds of Sanity" nousevat selvästi keskivertodeathia korkeammalle tasolle pärjäten hyvin mille tahansa nyky-yrittäjille. Muutoin Bolt Thrower ei valtavasti inspiroi. Nostalgiasyistä se jaksaa kuitenkin silloin tällöin mieltä lämmittää ja toisaalta konkreettisemmin päätäni lämmittää yhä talvisin ylpeästi kantamani Bolt Thrower -pipo.