Kategoria: Sekalaista

Onkohan kukaan tullut ajatelleeksi, millaisen loven ilotulituksista kieltäytyminen tekee suomalaisten ilotulitusyrittäjien kukkaroon? Kuntien harjoittama kieltäytymispolitiikka ei taida kauheasti heitä lämmittää. Onhan se hyvä, että katastrofin uhreja tuetaan, mutta kyllä suomalaisia yrittäjiäkin saa ajatella. Varsinkin, kun asiassa voisi toimia kuten Punkalaidun: maakunnanvaihdoksen vuoksi ilotulitusta ei peruta, mutta vastaava summa sijoitetaan myös hyväntekeväisyyteen. Kunnan budjetissa ilotulituksen maksamisen kahteen kertaan ei luulisi kirpaisevan valtavasti.

Maanjäristysuutisten seuraaminen on ollut karmivaa puuhaa. Wikipedian 2004 Indian Ocean earthquake on kattava tiedonlähde, jos haluaa jutusta muutakin kuin human interest -puolta. Valtava maanjäristys aiheutui, kun 15 metriä Intian mannerlaattaa liukui Burman laatan alle noin 1200 kilometrin matkalla. Kuulostaa hurjalta, joten ei kai ole ihme, että tapahtuma teki pinnallakin melkoisen vaikutuksen.

Onneksi näin joulunaikaan oli tarjolla hyviäkin uutisia: se isompi uhka meni ohi – millaisenkohan tsunamin 400-metrinen kivenmurikka saisi aikaan pudotessaan mereen? Sillä välin muualla: Darfur, Kongo, Irak, Israel… Nykyään tapahtuu vähänlaisesti mitään mukavaa.

Älä osta mitään -päivä meni ohi vähän puolihuomaamatta. Ostimme ruokaa ja kahvilapalveluja. Ei ole syyllinen olo, ei sitten yhtään.

Sain kuitenkin nokkelan kulutusvinkin. Chris Farrellin blogista löytyi kirjoitus New Essen Games, jossa mies ruotii Essen-ostoksiaan. Farrell arvioi ostoksiaan radiosta kuulemansa kolmen syyn periaatteen mukaan.

[O]ne of the guests mentioned that in order to keep her collection under control and keep from buying everything, she had to have three reasons to buy a random record that she came across (they don’t necessarily have to be good reasons – cool cover art or an intriguing track name were OK – just reasons).

Siinäpä hyvä idea: ennen kuin ostaa mitään turhaa, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään ja keksiä ne kolme syytä. Ehkä se vähentää turhia ostoksia, ehkä ei, mutta tuleepahan ainakin mietittyä.

Muistaisikohan muuten joku lainanneensa minulta Nick Caven Boatman’s Callin ja Best of:in?

Isosisko kirjoittaa asiaa rahasta ja parisuhteesta (viitaten Minttu Hapuliin). Minusta tasa-arvo ei tosiaankaan tarkoita kaiken jakamista tasan, vaan kykyjen ja resurssien mukaan. Olisi hyvin kummallista elää suhteessa, jollaisesta Isosisko kertoo:

Elin aikoinani parisuhteessa, jossa ruokahetki saman pöydän ääressä saattoi olla sellainen, että pienituloisempi osapuoli haarukoi harmaata maksalaatikkoa, suurituloisempi taas paloitteli mehukasta kokolihapihviä. Bon appetit! Periaatteena oli, että kukin eläköön varojensa mukaan.

Ihan älytöntä! Minun näkemykseni on se, että talousrahat ovat yhteiset ja mieluusti jossain suhteessa eri osapuolten tuloihin (tällä hetkellä meillä ei ole niin, mutta eivätpä ole toisaalta kummankaan tulot kummoiset). Kummallakin osapuolella on toisaalta syytä olla omatkin rahansa, vaikka ruoat ja vuokrat ynnä muut maksettaisiinkin yhteisistä. Omilla rahoilla säästyy monelta riidalta siitä, mihin niitä rahoja tulikaan tuhlattua… En haluaisi jokaista peliostostani esimerkiksi joutua perustelemaan Johannalle.

Jos tilanne on se, että toinen tienaa selkeästi enemmän kuin toinen, hyötykööt enemmän tienaava rahoistaan, kyllä – mutta samalla maksakoot suuremman osan yhteisistä kuluista. Näinhän asia toimii myös yhteiskunnan tasolla: suurituloiset maksavat enemmän yhteisistä menoista. Sekä määrä että osuus ovat suurempia – parisuhteen tasolla riittänee, että osuus on sama.