Innostuin mikrolainaajaksi. Kiva yhdistää lainaamisesta kiinnostuneet kehitysmaissa oleviin lainantarvitsijoihin. Paikalliset työntekijät varmistavat, että lainansaajat ovat luotettavia ja kykeneviä myös maksamaan lainat takaisin. Tähän asti lähes kaikki lainat (yli 99 prosenttia) on maksettu takaisin, joten riski lainaajalle on pieni.
Lainasin itse 25 dollaria, pienimmän mahdollisen summan, samoalaiselle Telesia Simille. Telesia ompelee vaatteita ja elättää tällä työllä miehensä ja kaksi lasta. Tuhannen dollarin laina antaa Telesialle mahdollisuuden ostaa uusia materiaaleja. Uskon, että saan lainaamani rahat takaisin – ja vaikka en saisikaan, tuskinpa rahat silti hukkaan menevät. Laina ei ole sijoitus, sillä siitä ei makseta korkoa, mutta ei toisaalta puhdasta hyväntekeväisyyttäkään. Katson rahat joka tapauksessa omalta kannaltani menetetyiksi; jos laina maksetaan takaisin, rahat pääsevät auttamaan toista lainantarvitsijaa.
Minun auttamaani lainaa hallinnoiva South Pacific Business Development on lainannut jo lähes 600000 dollaria samoalaisille naisille. SPBD ottaa antamistaan lainoista korkoa, aika tuntuvat 27% vieläpä, mutta paikallinen keskitaso on Kivan mukana 45%, joten tämä tuntuu ihan kohtuulliselta. Keräämänsä koron avulla SPBD voi toimia. Kiva ei vie välistä rahaa.
Tämä on ihan mukavaa vaihtelua Katastrofirahaston tukemiselle – apua ihmisille silloinkin, kun heillä ei ole suoranaista katastrofia kiusanaan. On mukavaa tukea ihmisiä, jotka haluavat parantaa olojaan ja saavuttaa elämässään asioita. Jos ainoa, mitä tarvitaan, on vähän pääomaa, niin miksen auttaisi? Idea tuntuu hyvältä, ja samaa mieltä on Nobel-komitea: Bangladeshissa toimiva Grameen-pankki voitti vuonna 2006 Nobelin rauhanpalkinnon.