Pizzaa

Vaihtelua mansikkajutuille: pizzataikina on nyt kohoamassa. Kohoamisen jälkeen se päätyy jääkaappiin lepäämään ja joskus kolmen maissa pyöräytän siitä pizzan. Resepti on perinteinen Penninvenyttäjän keittokirjan resepti, korvasin tosin osan vehnäjauhoista durumjauhoilla. Täytteiksi on tiedossa tomaattipyrettä, salamia, herkkusieniä, ananasta ja mozzarellaraastetta.

Minusta olisi jotenkin syvällisen väärää ostaa valmiita pizzapohjia kaupasta. Pizzataikinan tekeminen on leppoisaa ja helppoa. Vaivattavaa ei ole paljoa, verrattuna vaikkapa pullataikinaan tai pastataikinaan.

En ole viime aikoina leiponut juuri muuta kuin pizzapohjia. Pitäisi, pitäisi. Viikonloppuna Johannan vanhempien mökillä käydessä kopioin reseptejä Kotiliedestä ja keittokirjasta. Tiedossa on siis pitaleipiä, nan-leipiä, focacciaa ja pizzaleipää. Kotilieden pizzaresepti on mielenkiintoinen: vettä, hiivaa ja öljyä tulee saman verran kuin tavallisessa reseptissä, mutta jauhoja yli tuplaten. Reseptistä tulee neljä pizzaa. Mielenkiintoista.

Pizzakutsut voisi järjestää joskus, jos saisi aikaiseksi. Asiasta innostuneet kaverit saavat yllyttää.

Pizzanystäville lisävinkki: Mamma Mia! on suorastaan maukas korttipeli, jossa pelaajat väsäävät pizzoja kilpaa. Suosittelen!

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Mansikoita!

Päivän operaatio #1 oli mansikkalaatikon pakastaminen. Siivoamiseen ja pussittamiseen meni noin puolitoista tuntia, tuloksena jotain parikymmentä mansikkapussia pakkasessa ja kulhollinen mansikoita jääkaapissa. Niillä pärjännee talven.

Todettakoon myös kuriositeettina: sain tänään ensimmäisen saksankielisen nigerialaiskirjeen. Lord Abraham se siellä tuskailee, mitä tehdä 8,5 miljoonalla dollarilla.

Seuraava operaatio olisikin sitten pizzataikinan tekeminen.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Italia

Mansikoita ja sitruunamehua Aamulehti uutisoi suomalaisten jäätelönsyönnin olevan Euroopan aktiivisinta. Hyvä niin. Suomalaista jäätelövalikoimaa kehuttiin oivalliseksi, mutta irtojäätelön osalta en ole samaa mieltä. Vaihtaisin koska tahansa suomalaiset jäätelökojut Italian jäätelöbaareihin. Onhan suomalainen jäätelö toki hyvää ja makuvalikoimat vähintäänkin kohtuullisia, mutta eivät millään tapaa italialaisten veroisia. Siellä makuja on enemmän, ne ovat mielikuvituksellisempia ja maistuvat paremmille. Jäätelöbaareissa valikoimaa riittää, jäätelö on asetettu esille paljon houkuttelevammin, annosten koko on suurempi ja hinta alhaisempi. Mielipiteeni muuttuu vasta kun saan Suomesta englantilaisen hedelmäkakun makuista jäätelöä.

Toista italialaista herkkua eli mansikoita sitruunalla nautittiin taas eilen, kun kauppareissulta tarttui mukaan kaksi litraa mansikoita viidellä eurolla. Oli muuten noin silmämääräisesti arvioituna 50% enemmän mansikoita kuin edellisessä kahden litran ostoksessa… Joka tapauksessa, katsokaa ja kadehtikaa. Ja kokeilkaa itse! Kulhollinen mansikoita kaipaa seurakseen noin puolikkaan sitruunan mehun ja sokeria maun mukaan, noin 4-5 lusikallista vaikkapa.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Fragola e limone

Eilen herkuteltiin kesäisesti. Ostamani kaksi litraa mansikoita perattiin, pilkottiin hieman pienemmiksi paloiksi ja jaettiin kahteen kulhoon. Päälle puristettiin mehut yhdestä sitruunasta ja lusikoitiin runsaasti sokeria. Italialainen mansikkaherkku on näin valmis.

Todella hyvää olikin, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Sitruunamehun lisääminen tekee pelkistä mansikoista vielä parempia!

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Raparperikiisseli

Keittelin tänään jo toista kertaa tällä viikolla raparperikiisseliä. Se on kesän herkkujen aatelia ja muutenkin parasta kiisseliä mitä löytyy. Ajattelin siis kehittää blogin ruokakulttuurillista osastoa tarjoamalle kyseisen kiisselin ohjeen niille, joille se ei ole tuttu. Kiisselin keittäminen on helppoa.

Hyvään annokseen kiisseliä tarvitaan noin 300-500 grammaa raparperia. Tahtoo sanoa siis noin kolme vartta. Päädyistä leikataan kuivat osat pois ja itse ainakin kuorin helpoimmin irtoavat kuoret pois. En tiedä onko se tarpeellista tai viisasta. Raparperit pilkotaan viipaleiksi ja nakataan kattilaan. Päälle kaadetaan puolisen litraa vettä. Vähän raparperin määrästä riippuenkin.

Raparpereita keitetään vedessä, kunnes ne saavuttavat halutun pehmeysasteen. Raparperit kannattaa siis keittää mössöksi. Kun raparperit ovat mössääntyneet, sekoitetaan kolmisen ruokalusikallista perunajauhoa pariin desiin kylmää vettä. Tarkempaa annostusta voi luntata perunajauhopaketin kyljestä. Kun perunajauho on sekoittunut veteen, se kaadetaan kiisseliin ohuena norona koko ajan sekoittaen.

Kun kiisseli alkaa kuplia, otetaan kattila pois levyltä. Enempää ei keitellä, muuten tulee kumia kiisselin sijasta. Nyt kiisseliin voi lisätä mansikoita, jotta se olisi vielä parempaa. Itse olen käyttänyt paloiteltuja pakastemansikoita. Tuoreetkin toiminevat. Koska raparperi on hapanta, kannattaa kiisseliin lisätä sokeria oman maun mukaan.

Ahneet ihmiset syövät kiisselin välittömästi, kärsivällisemmät parantavat sitä antamalla sen jäähtyä. Lopputulos on joka tapauksessa erinomainen.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka