Kategoria: Pelit

Eternity II on palapeli, joka julkaistaan ensi lauantaina (28.7.2007). Ensimmäinen ratkaisija voittaa kahden miljoonan dollarin arvoisen palkkion. Luonnollisesti palapeli on suunnattoman vaikea: neliön muotoiset palat sopivat mihin järjestykseen tahansa ja paloista muodostettava kuvio koostuu abstrakteista muodoista, joita täytyy yhdistellä.

Paloja on 256 (16×16). Nurkat ja reunat tunnistaa. Nurkat voi järjestää 4! eri tavalla. Reunat – 56 palaa – menevät 56! eri järjestykseen. Tämä jättää 196 keskipalaa, jotka voi järjestää 196! * 4¹⁹⁶ eri järjestykseen – kaikki palat kun voi kääntää neljään eri asentoon (joissain paloissa jotkut asennot voivat tosin olla identtisiä). 4! + 56! + 196! * 4¹⁹⁶ on enemmän kuin tähtitieteellisen iso luku: 4! + 56! on luokkaa 10⁷⁴, 4¹⁹⁶ on 10¹¹⁸ ja 196! taas on … no, luokkaa 10 potenssiin muutama sata.

Tämä siis tahtoo sanoa sitä, että vaikka viettäisit lopun ikääsi tahkoamalla erilaisia ratkaisuja yhden sekunnissa kellon ympäri, todennäköisyys osua oikeaan olisi hyvin, hyvin pieni. Todennäköisyys riippuu tietysti siitä, paljonko oikeita ratkaisuja on – varmasti useampi kuin yksi (jo pelkästään peilaamisen vuoksi oikeita ratkaisuja on vähintään neljä).

Ratkaisu ei siis löydy tietokoneella raakaa voimaa käyttäen, mutta kenties jollain fiksummalla algoritmilla. Veikkaan, että ratkaisu – kuten Eternity I:n ratkaisu – löytyy kuitenkin tietokoneella, ei käsipelillä ratkoen. Prize Specimens on kiinnostava artikkeli ykkös-Eternityn ratkaisusta.

Pelin nettisivuilta löytyy 16 palan kokeilupeli. Sain itse kokeilupelin palapelinä testattavaksi. Helppohan se oli, ratkaisu löytyi muutamassa minuutissa. On kuitenkin helppo nähdä, miten ongelma monimutkaistuu palojen määrän kasvaessa. On myös helppo nähdä, ettei tuon ratkaiseminen ole välttämättä mitenkään hauskaa puuhaa…

Olen lauantaina Jyväskylässä Finnconissa pitämässä luentoa lautapeleistä. Luentoni on heti tapahtuman aluksi kymmeneltä Villa Ranassa. Toivottavasti joku innostuu paikalle, vaikka samaan aikaan onkin yhtä jos toista kiinnostavaa muualla. Ohjelmassa otsikkoni on "Lautapelit kautta aikain", mutta oikeasti puhun uusista lautapeleistä yleensä. Jos mietit, mistä uusissa lautapeleissä on kyse, saapumalla paikalle saanee ihan hyvän käsityksen aiheesta.

Sen kummemmin en Finnconissa pyöri, mitä nyt käyn tsekkaamassa lautapelipuolen pikaisesti. Jos haluaa Uudet lautapelit -kirjaansa nimmarin, varmimmin se onnistuu kun saapuu Villa Ranaan aika-akselilla 10-11. BookMooch-kirjojani toimitan paikalle mielelläni, samoin lautapelejä.

Olen koukussa! Yspahan-lautapelin tietokoneversio on tavattoman addiktiivinen peli. Nopea peli suorastaan vaatii ottamaan uusintaerän tappion tullen (ja tappioita tulee, sillä tekoäly on hyvä).

Peli on harrastajapohjalta tehty, mutta lautapelin julkaisijan hyväksymä. Hyvä idea – itse en ollut erityisen kiinnostunut Yspahanista, ennen kuin Lautapeliseuran foorumin hehkutuksen perusteella päätin testata PC-version. Nyt harkitsen vakavasti lautapelinkin ostamista, sillä Yspahan on todellakin erittäin hyvä peli.

Yspahan, muuten, on väännös Isfahanista tai Eşfahānista. Kaupungin – joka oli siis Persian pääkaupunki, aikoinaan yksi maailman suurimmista kaupungeista – nimeä on aikain myötä väännelty muotoon jos toiseen, joten uusi muoto tuskin haittaa. Nimen jekkuna on kirjainten Y ja S esiintyminen tuossa järjestyksessä. Se on lautapelin julkaisijan Ystari Gamesin tavaramerkki: Ys, Caylus, Mykerinos, Yspahan, Amyitis… Faarao Mykerinoskin tunnetaan paremmin nimellä Men-Kau-Re.

Myynnissä PlayStation 2 -konsoli ja kuusi peliä.

Laitoin Huuto.net:iin muutaman joutavamman Nintendo DS -pelin myyntiin: lista myynnissä olevista peleistä. Joukossa on suosittuja ja kehuttuja pelejä, jotka eivät ole syystä tai toisesta minulle kolahtaneet. Peliaikaakin on tietysti vähemmän, jolloin kriteerit pelien suhteen nousevat korkealle. Hinnat lähtevät kympistä, hintavarauksia ja postikuluja ei tunneta (koska arvelen noiden menevän aika mukavasti Helposti-kuorilla).

Tänään bongasin tulevista peleistä maaliskuussa ilmestyvän Legend of Zelda: Phantom Hourglassin, joka jatkaa DS:llä Wind Wakeristä tuttua cel-shading tyyliä, ja tarinakin on jonkinlaista jatkoa Wind Wakerille. Lienee pakkohankinta; kaipa sen ehtii jossain vaiheessa pelatakin. (Se toinen Zelda on harkinnassa, mutta sitä varten pitäisi varmaan hankkia Wii. Hankitaan, luulisin, mutta milloin, se on sitten eri juttu.)

Ehtiihän sitä, toisaalta, kun priorisoi – Johanna priorisoi lastenhoidon viikonloppuaamuisin minulle (kun itse hoitaa viikolla, kun minä teen töitä) ja käytti ajan pelaamiseen, ja sai lopulta pelattua loppuun Dreamfallin, ja tykkäsi kovasti. Seikkailupelien ystäville ilmeisesti pakkohankinta, varsinkin jos on aikaisemmin pelannut The Longest Journeyn. Tarinalle odotetaan jatkoa varsin kuumeisesti, vaan saapa nähdä, tuleeko sitä vai ei – ei kannattane pidättää hengitystään, kun Dreamfallinkin kanssa meni vuosikausia.