Kävimme eilen Hakametsässä nauttimassa livemusiikkia, kun Nooa vietti ensimmäisen yönsä kodin ulkopuolella ilman vanhempia. Emme ole kuulleet vielä mitään hoitajista, joten ei voi kuin olettaa, että kaikki on mennyt hyvin…
Hakametsä on ruma, mutta ajoi asiansa. Meillä oli paikat yläkatsomosta, joka ei ollut itse asiassa ollenkaan hullumpi paikka: korkealta näki ihan hyvin, musiikki kuului, mutta äänenvoimakkuus ei ollut liian kova. Ryhmäkuri (ja tuopilla heittäminen) piti seisomista yrittäneet istumassa, joten lavalle näkikin jotain.
Indica toimi lämmittelijänä hyvin. Poistuessamme joku valitteli ja toivoi Diabloa tilalle, mutta eihän Diablo tuonne olisi sopinut: Nightwishin yleisö kun ei missään nimessä ole metallikansaa. Indica oli oikein oivallinen valinta, ja itse tykkäsin kyllä. Aikaisempi kokemukseni Indicasta rajoittuu satunnaiseen radiosta kuulemiseen; olen kyllä yleensä tykännyt, kun olen kuullut. Nyt täytynee lainailla levyjä kirjastosta. Kate Bushin Wuthering Heights versioitiin kertakaikkisen hienosti – ei sitä ihan kuka tahansa noin komeasti vetäisi.
Nightwish potki ja lujaa. Heti alun Bye Bye Beautifulista lähtien meno oli hurjaa. Liekit ja ilotulitteet räiskyivät ja bändillä näytti olevan lavalla erinomaisen hyvä meininki. Anette hoiti tonttinsa komeasti, vaikka lavaesiintyminen muuten olikin pykälää rauhallisempaa kuin muulla bändillä. Uuden levyn biisit vedettiin hienosti, mutta myös vanhat hitit sujuivat Anettelta tyylillä.
Isoimmat metelit nousivat luonnollisesti Nemosta ja varsinkin viimeisenä encorena vedetystä I Wish I Had an Angelista, mutta uuden levyn biisitkin saivat varsin innostunutta vastaanottoa. Poet and the Pendulum varsinkin tuntui kelpaavan yleisölle, samoin kuin Amaranth.
Hurjaa menoa ja komeasti jäähallin kokoinen show; menisin kyllä toistekin Nightwishiä katsomaan, vaikka bändi ei varsinaisesti ykkössuosikkeihini kuulukaan.
Aamulehden galleriassa on kuvia konsertista.
