Kategoria: Kirjat

Sain nyt käsiini Katie Salenin ja Eric Zimmermannin kirjan Rules of Play – Game Design Fundamentals. Tästä on kiittäminen Johannan tarkkaavaisuutta saapumisvalvonnassa! Varaus naksahti heti, kun kirja kirjastoon saapui. Johanna huolehti vielä, että kirja käsiteltiin nopeasti, joten sain sen tosiaan jo tänään itselleni. Tamperelaisille tiedoksi, että teosta löytyy Attilan kurssikirjoista useampikin kappale.

Kirja on iso, komia ja asiaa täynnä. Herkuista mainittakoon Reiner Knizian essee Lord of the Rings -lautapelin suunnittelusta sekä Richard Garfieldin ja James Ernestin suunnittelemat pelit. Sisällysluettelosta näkee tarkemmin, mitä kirja sisältää. Pelejä käsitellään monesta näkökulmasta (informaatioteoria, narratiivisuus, pelikokemuksen kannalta, simulaatioina, sosiaalisena ajanvietteenä). Kirja vaikuttaa hyvin perusteelliselta ja kattavalta. Se on lisäksi miellyttävän tuore (ilmestynyt lokakuussa 2003) – tosin In Memoriam siitä puuttuu, siitä olisi saanut irti yhtä jos toista.

Jos kirja ei maksaisi Amazonilla 27 puntaa ostaisin sen itselleni heti. Nyt täytyy vähän miettiä, mutta eiköhän tuo ennemmin tai myöhemmin hyllyyn päädy omaksikin. Ensin täytynee tyytyä lukemaan kirjaston kappale…

Suosittelen tutustumaan kirjaan, jos pelit ja pelaaminen kiinnostavat. Johannalle vielä kerran suuret kiitokset hienosta löydöstä!

Luin eilen loppuun Arturo Pérez-Reverten kirjan Merikartta. Olen pitänyt useimmista lukemistani Pérez-Reverteistä (Yhdeksäs portti ja Flaamilainen taulu olivat erityisen oivallisia), mutta jotenkin Merikartta jätti minut lievästi kylmäksi. Vähän liikaa liian laveaa kuvailua, liian korneja seksikohtauksia, liian hidas alku. Lopun käänteet olivat toki kiinnostavia ja henkilötkin jossain määrin, mutta ei, ei tässä samaa loistetta ollut kuin miehen paremmissa teoksissa.

No, nyt se on kuitenkin luettu. Kirja on lojunut hyllyssä varmaan vuoden-pari, joten oli jo korkea aika saada se pois luettavien listalta. Sitten vuosipäivälahjaksi heinäkuussa saadun Le Guinin pariin!

Merten luki Reynoldsin Ilmestysten avaruuden. Olen askeleen edellä, sillä sain eilen vihdoin loppuun Chasm Cityn, joka on tarinan seuraava osa. Tai seuraava osa ja seuraava osa, jatkuva juoni ei noita yhdistä. Mitä nyt Chasm Cityn epilogi niveltyy miellyttävällä tavalla Revelation Spacen alkuun, tehden siitä siis itse asiassa edeltäjän.

Tällä kertaa kuvioissa on vähemmän tähtitiedettä, enemmän toimintaa ja terveellinen annos sekoittuneita henkilöllisyyksiä. Kirjan juoni on vähintäänkin kekseliäs ja viihdyttävä. Kyllä Chasm City on Revelation Spacea parempi, ja jos yhden Reynolds-kirjan haluaa lukea, voisin melkeinpä suositella aloittamaan siitä. Väärä järjestys tuskin haittaa, kumpikin kirja ehkä selittää toista jollain tavalla joten homma toimii miten päin tahansa.

Sitten tuleekin Redemption Ark – se ei ole vielä päässyt edes kirjahyllyyn asti, mutta eiköhän senkin aika koita. Ja Diamond Dogs, Turquoise Daysin…

Yliopistolla myytiin Gaudeamuksen ja Vastapainon kirjoja alennushinnoin. Ostin Lopun leikit : Uskon, historian ja tieteen eskatologiat -teoksen kolmella eurolla. Hinta ei ole paha, kolme euroa on pieni hinta siitä, että on valmistautunut kun loppu koittaa.

Kävin myös tentissä – tällä kertaa neljään kysymykseen vastaamiseen meni hieman yli puoli tuntia. Toivottavasti menivät oikein, olen ainakin melko varma onnistumisestani. En osaa viipyä tenteissä pitkään, ylioppilaskirjoituksissakaan en tainnut kertaakaan viipyä pidempään kuin oli pakko. Englannin koe ainakin taisi valmistua jopa parissa tunnissa. Minkäs teet, olen nopea.

Kaksi viimeksi lukemaani kirjaa olivat molemmat varsin miellyttäviä kokemuksia ja genrensä oivallisia edustajia.

Margaret Atwoodin Oryx and Crake oli kerrassaan erinomainen ja erikoinen scifi-viritys (varsinkin viime aikoina lukemiini Reynoldsiin ja Banksiin verrattuna), Boris Akuninin Erast Fandorin -kirja Leviatanin purjehdus taas oli loistava sujuvasti kirjoitettu klassinen murhamysteeri. Suosittelen kyllä molempia ehdottomasti!