Kategoria: Elokuvat ja tv

Päivitetäänpä elokuvatietoutta. Viikonloppuna katseltiin kaksi leffaa. Ensimmäinen, Wes Cravenin Yölento oli jännä trilleri naisesta, joka joutuu panttivangiksi lentokoneessa, joka on täynnä muita matkustajia. Asetelma oli aika erikoinen ja homma vedettiin läpi ihan kohtuullisen hyvin, mitä nyt pahan rikollisen suunnitelmassa oli muutama aika iso aukko, joissa homma olisi voinut mennä pieleen. Plussaa siitä, että elokuva kesti vain hieman yli tunnin.

The Island sen sijaan oli niin epäuskottavaa, että pahaa teki. Selvää kesäleffakamaa: todella näyttävät puitteet, isoja nimiä tähtinä, vauhdikasta toimintaa, ihan nokkela idea… Ei vain toiminut. Scarlett Johansson, joka on sentään hyvä näyttelijä, keskittyi olemaan nätti lammas, elokuvan juoni oli yhtä vauhdikasta takaa-ajoa, tarinassa oli liikaa ”ei hitto noin voi olla”-hetkiä… Elokuva oli sitä paitsi niin täynnä tuotesijoittelua, että pahaa teki. Juomapelinä tuo voisi toimia: aina kun näet ilmeistä tuotesijoittelua…

Jo hyvän aikaa sitten katseltiin The Descent, vaan enpäs ole muistanut siitäkään mainita. Pitää, koska se oli erittäin hyvä kauhuelokuva. Joukko naisia lähtee luolaretkelle ja tietäähän sen, mitä siitä seuraa… Pisteitä asetelmasta, koska luolissa meneminen on ihan mahdottoman pelottavaa puuhaa jo itsessään. Klaustrofoobikoille nannaa, kun käytävät käyvät kapeiksi… En ymmärrä, miksi kukaan tekee sellaista vapaaehtoisesti. Suosittelen!

Katselimme eilen Saw II:n. Olipas aika kamala kokemus. Juoni jatkaa ykkös-Sahan malliin, idea on sama, mutta asetelma toinen. Juonessa riittää loikkia, aukkoja ja sekalaisia älyttömyyksiä, mutta jotenkin loppuun asti rämmitään. Täytyy sanoa, että elokuvankatsojan automaattisia oletuksia hyväksikäyttävä loppukäänne on nokkela, mutta muuten elokuva ei juuri nokkeluudellaan loista. Asiat selitetään erittäin perinpohjaisesti puhki, missä valossa ei voi kuin ihmetellä ihmisiä, jotka toitottavat tyhmyyttään IMDB:n foorumeilla. Ovelasta ideastaan huolimatta Saw II on erittäin helppo elokuva ymmärtää.

Elokuva on myös ällösti väkivaltainen. Kauhuelokuvana se ei ollut kummoinen, vaan enemmän ollaan gore-splatter-akselilla. Jos tykkää katsella mielikuvituksellisia tapoja tappaa ja kiduttaa ihmisiä, tässä on oikein oivallinen elokuva. Minä en tykännyt. Hilpeää verenroisketta katselee ihan mielellään, mutta nyt mentiin yli ja pahasti. Hyi kauhia. Ikinä en ole näin ällöä elokuvaa nähnyt, pari kohtausta meni aivan liian pitkälle. Ei ollut yksinkertaisesti enää kiva katsella tuommoista, millään tasolla. Jos katsotte elokuvan, tiedätte kyllä mitä kahta kohtausta tarkoitan erityisesti. Etenkin se toinen. Vastenmielisiä ovat ihmiset, jotka IMDB:ssä hekumoivat leikkaamattomalla versiolla, jossa saisi vielä herkullisempia näkyjä.

En siis suosittele, yhtään kenellekään, piti ykkösosasta tai ei.

Kaipa se on pakko myöntää: Seinfeld on harvinaisen hyvä komediasarja. Aikaisemmin en pitänyt sarjasta juuri ollenkaan, mutta nyt olen lämmennyt kovastikin. Lopullinen merkki hullaantumisesta lienee se, että katselimme tänään viisi jaksoa viitoskautta.

Kaikki alkoi viattomasti Johannalle joululahjaksi ostetusta kuutoskaudesta. Se katseltiin hyvin äkkiä läpi, niinpä tänään piti käydä ostamassa tuo viitoskausi. Ihan hyvää vastinetta näissä saa rahalle, sillä brittisarjojen kuuden jakson sijasta Seinfeldin kausi on päälle 20 jaksoa. Silti ne kiitävät niin nopeasti, kun niitä innostuu katsomaan…

Seinfeld on kyllä nerokas sarja. Pidin alkuun henkilöitä ärsyttävinä, mutta sittemmin olen oppinut arvostamaan sarjaa ja sen nokkeluutta. Jaksot viittaavat jatkuvasti vanhoihin juttuihin ovelasti, niin että pidempään katsonut saa ylimääräistä iloa pienten ”ahaa!”-elämysten muodossa. Niin sitä pitää! Veikkaan, että kokoelmamme saa vielä jatkoa, sillä viitoskausi on pian katsottu…

Harry Potter ja liekehtivä pikari oli kerrassaan mainio Potter-leffa. Taustana oleva kirja on sarjan parhaimmistoa, joten elokuva sai siitä tiettyä lisäpotkua. Vaan olihan siinä filmattavaakin. Elokuvasta oli saksittu juttuja, mutta silti se kesti vähän turhankin kauan. Elokuvasta oli IMDB:n mukaan suunniteltu ensin kaksiosaista, mutta lopulta päädyttiin yhteen. Mitenköhän jatkossa, kun kirjat vain paksuuntuvat…

Ihan siis samaa sarjaa kuin muutkin Potterit: uskollinen kirjalle, etenee vauhdikkaasti, näyttää oikein mallikelpoiselta… Sävyt ovat aikaisempaa synkempiä, muuttuihan sarja tässä kohdin alun lastenkirjoja tummasävyisemmäksi.

Näyttelijöistä Daniel Radcliffe nyt on pökkelö, sille ei voi mitään (joskin osittain se selittynee sillä, ettei Harrykään mikään ihan terävin tapaus ole), muuten oli ihan mukava huomata koko joukko brittinäyttelijöitä sivurooleissa. Jos on aikaisemmat nähnyt, tämä on tietysti pakko katsoa, mutta eipä tämän takia kannata sarjaa aloittaa.

Viime vuoden puolella katseltiin vielä Skeleton Key, joka oli odotettua parempi tapaus. Muuten niin mainio Movielens tarjosi tuolle kolmea tähteä, kun minä laitoin neljä.

Tämä oli se leffa, jonka traileri tuntui spoilaavan koko elokuvan. Elokuvan nähtyäni voin todeta, että ei se nyt niin paha ollut, mutta tietysti traileri on huono, jos sen jäljiltä elokuvaa ei oikeastaan halua nähdä. Joka tapauksessa Skeleton Keyn vahvuuksiin kuuluvat hyvä tunnelma, vinkeä hoodoo-taikuus ja aika nokkela loppukäänne. Hyvää musiikkiakin soi. Suosittelen!

Kissojen valtakunta eli Neko no ongaeshi jäi sitten vuoden 2005 viimeiseksi elokuvaksi. Ei paha! Vaikka elokuvaa ei olekaan ohjannut Hayao Miyazaki, on se silti Studio Ghiblin laatutyötä. Tarina on hauska ja kissathan nyt ovat aina mukavia.

Mukavaa kevyttä koko perheen elokuvaa etsiville Kissojen valtakunta on oivallinen valinta, erityisesti kissarakkaille.

Uuden vuoden ensimmäinen elokuva oli The Yes Men, humoristinen dokumentti WTO:ta kiusaavista keppostelijoista. Suomessa Yes-miesten tunnetuin tempaus on varmasti Tampereella esitelty älyvaate.

Elokuva itsessään olisi voinut olla parempikin, mutta Yes-miesten tempaukset kiinnostivat sen verran, että niiden valmisteluakin jaksoi katsoa. Uskon silti, että aiheesta olisi saanut vähän kiinteämmänkin elokuvan. Viihdyttävää katseltavaa silti, ja culture jamming -aiheesta kiinnostuneille ehdottomasti suositeltavaa.