Kategoria: Elokuvat ja tv

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Eilen saapui joulunpyhien ratoksi täydellinen setti Royle Familya eli Sohvanvaltaajia. Seinfeldistä on käytetty nimitystä "show about nothing", mutta se sopii vielä paremmin Royle Familylle, jossa työväenluokkainen brittiperhe istuu sohvalla telkkarin ääressä eikä todellakaan tee yhtään mitään. Jostain ihmeellisestä syystä sarja onnistuu silti olemaan hävyttömän hauska. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, jos tämä helmi on jäänyt näkemättä.

Kaikki kolme kautta ja uuden finaalijakson sisältävä boksi on paras valinta sarjasta kiinnostuneille; jotain parhaat palat -boksiakin myydään, mutta mitä järkeä on koostaa parhaita paloja sarjasta, jossa on alunalkujaankin vain 18 osaa?

BBC:n sivuilla on, joka tapauksessa, hyvä artikkeli sarjasta.

Tallentava digiboksi on kuulkaas näppärä laite. Meillä hankinta tuli ajankohtaiseksi lapsen myötä: kun vuorokausirytmi heilahtaa siihen, että viiden jälkeen herätään ja kahdeksalta mennään nukkumaan, jää iltaisin tv-ohjelmat näkemättä. Vilkastunut tv-sarjakausi olisi tietänyt melkoista videokasettirumbaa ja kamalaa sotkua ohjelmien katsomisen kanssa.

Nyt on helpompaa. Digiboksiin mahtuu useamman viikon ohjelmat, joten mitään kiirettä katsomisessa ei ole. Kuvanlaatu on muikea ja nauhoittaminen jokseenkin helppoa. Käytettävyys nyt on mitä on – kyseessä on selvästi insinöörien ja vain ja ainoastaan insinöörien tekemä laite – mutta sen kestää, vaikka se harmittaakin kalliissa laitteessa (meidän Handaniamme kalliimpi Topfieldin laite on kuulemma tässä suhteessa parempi). No, onneksi se toimii luotettavasti, ainakin tähän asti, sitähän monet valittavat.

Sinänsä en muuten pidä ollenkaan pahana tuota vuorokausirytmin muutosta. Ajatusleikkinä tuota joskus mietinkin, että voisi ryhtyä heräämään neljän-viiden aikaan – ehtisi olemaan pari tuntia tehokas ennen töitä tai koulua. Aamuvarhaisella on mukava olla hereillä.

Nyt tämä toteutuu ihan käytännössä, koska herään viimeistään viiden aikaan pojan levottomuuteen. Poika nukutetaan siinä puoli yhdeksän aikaan, ja silloin on ihan viisasta mennä itsekin nukkumaan, jos haluaa olla aamulla virkeä. Töihinkin ehdin mukavasti seitsemäksi – seitsemästä kolmeen on ihan kiva työpäivä, jää iltaankin aikaa olla perheen parissa. Aamulla olisin kotona verrattain tarpeeton, Johanna nukuttaa pojan yleensä vielä pariksi tunniksi.

Ei siis paha, ja vauvaperheiden pelottavat unettomat yöt ovat onneksi meillä jääneet tähän mennessä vähiin.

Ihan turha sanoa, että tv-sarjojen katsominen DVD:ltä on kallista puuhaa. Battlestar Galactican kakkoskauden jaksoille tuli hintaa alle 10 senttiä jakso, kun boksi ostettiin noin 50 eurolla ja myytiin 48 eurolla. Vielä kun boksin alunperin maksoi luottokortilla ja lasku erääntyy vasta viikon päästä, niin huutokaupasta saadut rahat ehtii saada ennen sitä. Ei paha, ja sama kuvio odottaa varmasti kolmoskauttakin, jahka se DVD:lle saadaan (joskus vuoden päästä aikaisintaan, vastahan se parin viikon päästä alkaa).

Eilen katselimme viimeiset kolme jaksoa Galacticaa. On se vaan hyvä, vaikka yhdessä välissä pitikin kestää kolmen täytejakson putki, joka ei edistänyt pääjuonta ollenkaan (onneksi kolmas jaksoista oli sentään edes muuten hyvä). Kokonaisuutena tuo oli erinomainen.

Ei ole tietoa, milloin Nelonen tuon aikoo näyttää, mutta ei hätää: meidän boksimme on kaupan! Huuto.Netistä löytyy. Lähtöhinta 40 euroa, päälle pienet postikulut mikäli et voi noutaa Tampereelta – noin halvalla tuota tuskin saa mistään.