Kategoria: Elokuvat ja tv

Television katsominen ei kuulu ykkösajanvietteisiini, mutta yhtä jos toista tulee kuitenkin seurattua. Tuntuu, että television katseluni keskittyy pääasiassa kahdentyyppisiin ohjelmiin. Luonnollisesti kuuluisi nyt sanoa, että katsoo laatudokumentteja ja taide-elokuvia. Katson kuitenkin pääasiassa komediasarjoja ja tosi-tv:tä.

Komediasarjoista makuni on erityisesti brittiläinen. Tämän hetken ykköstarjontaa huumorin saralla on ehdottomasti Konttori. Late Night with Conan O’Brien ei ole huono sekään, vaan riippuu kyllä siitä, ketä on vieraina.

Tosi-tv on kaikesta halveksittavuudestaan huolimatta toinen suosikkien tuottaja. Vanhempia suosikkeja ovat Lentokenttä ja australialaisesta teatterikoulusta kertova Tähtitehdas, tämän hetken paras on tietysti Big Brother. Parhaista parhain on tietysti Survivor. Kotimainen Suuri seikkailu on liian urheiluhenkinen, jotta jaksaisi kiinnostaa pätkääkään. Nelosen versiota Robinsonista odotan sen sijaan suurella mielenkiinnolla.

Big Brother on ideana hyvä, käytännössä vähän tylsä mutta lopulta kuitenkin aika addiktoivaa katsottavaa. Olennaista on tietysti katsoa tarpeeksi pitkään, jotta henkilöt käyvät tutuiksi. Yhden jakson perusteella ei kannata arvostella. Sarjan seuraaminen alkoi meillä harmittomasti parin viikonloppujakson katsomisella, mutta viime viikolla nauhoitettiin jo joka jakso. Ohjelma tulee liian myöhään Johannan töiden kannalta, mutta on mainiota katsottavaa töistä tulleelle uupuneelle.

Eilinen jakso muuten kohotti idioottina pitämäni Bubblen osakkeita. Monet kisaajista ovat lukeneet kirjoja eri vaiheissa ohjelmaa, mutta Bubblen kirjamaku vei voiton: Iain M. Banksin Excession on kerrassaan erinomainen kirja. Todettakoon vielä, että oli sääli kun Narinder lähti. Tylsä-Paul ei ole puoliksikaan niin viihdyttävää katseltavaa kuin räiskyvä Narinder…

Eilisen paras ohjelma oli kuitenkin norjalainen Pizzaa kotikonstein, jossa lupsakka mies teki herkullisen näköisiä italialaispizzoja ja kehui pizzanteon helppoutta. Ohjelma herätti suurta innostusta kokeiluihin (esimerkiksi perunaa pizzan päälle), harmi vain ettei ohjelman reseptejä näytä löytyvän ainakaan YLEn sivuilta.

Katseltiinpa elokuvia. One Hour Photo oli odotuksien mukaisesti kerrassaan mainio. Robin Williamsista olen aina pitänyt jossain määrin, mutta miehen komediaroolit ovat alkaneet vähän tympiä. One Hour Photossa Williams tekee kuitenkin aivan nerokkaan suorituksen lähimarketin yltiöystävällisenä valokuvausliikkeen miehenä. Vähän liiankin ystävällisenä… Williamsin esittämä Sy Parrish pärjää minun mielestäni pelottavuudessaan Hannibal Lecterille, vaikka tyyli onkin toinen.

Elokuva oli visuaalisesti varsin nautinnollinen. Tapahtumapaikat olivat luonteeltaan erilaisia: Yorkinien koti lämmin ja miellyttävä, marketti superkliininen ja Parrishin koti kolkko. Tunnelmat välittyivät hyvin. Muutenkaan juttua ei kerrottu liian alleviivaavasti, vaan elokuvaa katsellessa sai itsekin vähän miettiä. Suosittelen!

Product placement -osasto oli muuten mielenkiintoista: leffasta omaan silmääni sattuivat vahvasti Hello Kitty -lelut, Tekkeniäkin pelattiin ja vahvasti mainostettiin myös Neon Genesis Evangelionia, nimikin mainittiin varsin selvästi pariin otteeseen. Mielenkiintoista… Ja miksi perheen poika pelasi juuri jalkapalloa? Siksikö, että laji kaipaa Yhdysvalloissa kovasti lisäjulkisuutta tullakseen suositummaksi?

FearDotCom ei Suomessa päässyt teatterilevitykseen laisinkaan, mutta eipä haittaa. IMDB:ssä elokuvan arvioiden keskiarvo on huikeat 3.3, mikä on mielestäni oikeus ja kohtuus. Elokuvassa ei ollut pelottavaa kuin se, miten huono se oli… Vikoja riittää. Ärsyttää, kun kaikkialla oli pimeää. Pimeä on pelottavaa, totta, mutta miksi ihmeessä poliisiasemalla on pimeää? Miksi oikeuslääkäri tekee ruuminavauksia pimeässä? Jälleen kerran ärsytti täydellisen epäuskottavat tietokoneohjelmat, jännittävän näköisiä selaimia käyttivät… Plääh. Tyhmä elokuva, minkäs teet.

Idea, nettisivu joka tappaa kävijät 48 tunnin päästä, oli Ringin jäljiltä aika kulunut. Ringiin vertaaminen on FearDotComille lisäksi vähän huono juttu, Ring kun oli huomattavasti pelottavampi ja parempi elokuva. Noh, odotukset eivät olleet korkealla, joten pettymyksen sijasta elokuvaa katseltiin naureskellen sen älyttömyydelle. Sunnuntaiaamun viihteeksi se sopi ihan mainiosti, mutta hyvää elokuvaelämystä siltä on kuitenkin turha odottaa.