Kategoria: Elokuvat ja tv

Niiden, jotka kitisevät, kuinka telkkarista ei tule kuin tylsää tosi-tv:tä, kannattaa vilkaista tiistaisin kolmoselle yhdeksän jälkeen. Eilen alkoivat nimittäin uudet jaksot Rimakauhua ja rakkautta. Siinäpä kerrassaan mainio ja viihdyttävä ohjelma! Erinomaiset näyttelijät, hyvä käsikirjoitus… Kaikkea sitä, mitä televisiossa ei pahimpien mörköjen mukaan pitäisi enää olla.

Sitten voisi joutessaan lainata Aamulehden Liekehtivä torni-arviota: Sen viihdyttävyyttä on kalvanut paitsi aika, myös WTC:n kaksoistornien terrorituho. Ei ole kivaa katsella leffaa, jossa ihmiset kituvat tuhoutuvan pilvenpiirtäjän kerroksissa. Kaksi tähteä. IMDB:ssä elokuvan keskiarvo on 6.4 ja olen aina elänyt käsityksessä, että kyseessä on katastrofielokuvien parhaimmistoon lukeutuva tekele.

WTC-iskujen jälkeen minulle ainakin on juurtunut tapa lausahtaa "nyt meni maku tästäkin&quoT; aina kun TV-ruudussa vilahtavat WTC-tornit. Iskujen jälkeen tuollaista päivittelyä kuuli nimittäin ihan tarpeeksi… Herranen aika, mikä ihmisiä vaivaa! Olivatko terrori-iskut todella niin paha juttu, että ei voi rauhassa katsoa elokuviakaan melkein kaksi vuotta iskujen jälkeen? Repiikö WTC-tornien näkeminen jo umpeutuneet haavat auki välittömästi? Mistä on kysymys?

Pidimme eilen kauhuelokuvailtaa. Suunnitelmien muutosten vuoksi katsoimme kolmen sijasta vain kaksi elokuvaa. 28 päivää myöhemmin alkoi varsin pelottavasti ja oli kerrassaan ensiluokkainen kauhuelokuva noin puoleen väliin asti. Loppu oli kehnompi, mutta kokonaisuutena elokuva oli mainio. Zombiet (tai tartunnansaaneet, tarkemmin ottaen) olivat erittäin onnistuneesti toteutettu, raivokkaat mielipuolet olivat ihan aidosti pelottavia ja ennen kaikkea uskottavia. Pisteet myös suomenkielisestä lentäjästä elokuvan lopussa! Hyvä Suomi!

Toiselta elokuvaltamme emme sitten odottaneet aivan yhtä paljoa. Paholaisen leikkimökki oli kuitenkin niin korni nimi, että leffa oli pakkovalinta. Elokuvan idea on nerokas: yksinhuoltajaäiti ostaa halvan talon – hinta on halpa, koska leikkimökkiä riivaa itse Saatana. Lapset innostuvat mökistä kovastikin, ja tietäähän sen mitä siitä seuraa. Lapset perhana alkavat kutsua Saatanaa maan päälle ja jonkun täytyy se estää. Maailman pelastaa perheen vanhin lapsi, jota esittää Blair Witchistä tuttu näyttelijälahjakkuus. Joo. Melkoisen huonolta kuulostaa ja sitä se olikin… Mutta hauskalla tavalla, ei pahalla Astronautin vaimo -tavalla.

Laatudokumentti Spinal Tap sen sijaan meni nauhalle (Big Brother tuli samaan aikaan) – saa nähdä, jääkö nauhoitus katsomatta koska Johanna innostui tilaamaan jonkun hienon DVD-version. Elokuvan olen toki nähnyt, pariinkin otteeseen. Kyseessä on eittämättä todellinen klassikko.

Tänään harrastettiin jännittävää monitorijahtia (josta lisää maanantaina!) ja uimista. Suosittelen, varsinkin jälkimmäistä. Puolentoista tunnin päästä onkin sitten luvassa tiivistä televisionkatselua, kun uusi Selviytyjät-sarja alkaa! Harmi vain, ettei sitä voi seurata yhtä tiuhaan kuin Big Brotheria, jonka viimeiset hetket nautitaan sunnuntaina haikein mielin.

Tänään Aamulehden viikkoliite Allakassa joku kolumnisti näki taas asiakseen ihmetellä Big Brotherin tylsyyttä. Big Brother on puuduttavan tylsää katsottavaa. Rohkenen olla eri mieltä. Kolumnisti toki saa pitää ohjelmaa kuinka tylsänä tahansa, mutta formaatti ei voi olla huono, jos se kerää miljoonayleisöjä joka puolella maailmaa. Televisio on joukkotiedotusväline, jonka kuuluukin vedota suuriin massoihin eikä snobeihin kolumnisteihin.

Big Brother on kyllä tolkuttoman hölmö ohjelma, jos sitä katselee jakson-pari. Alku oli tylsä, totta. Olen kuitenkin kesän mittaan katsellut kai yhtä lukuunottamatta joka jakson ja uskokaa pois, sarja on sitä kiinnostavampaa katsottavaa, mitä enemmän sitä katsoo. Jos sitä ei seuraaa päivittäin, ei henkilöitä opi tuntemaan eivätkä tapahtumat kiinnosta. En usko, että sarja toimii vain kolmosen viikonloppukoosteet katsoen. Big Brother vaatii aktiivista seuraamista. Mikä on tietysti tv-kanavan kannalta aika iloinen asia.

Kuka televisiopäättäjä enää palkkaa päteviä käsikirjoittajia ja ohjaajia, jos television menestystuotteeksi riittää joukko tympeitä brittejä makailemassa sohvalla?

Ei Big Brotherin ja tosi-tv:n suurmenestys ole hyviä tv-sarjoja maailmasta hävittänyt! Muistelen edelleen ilolla taannoin tullutta laatusarjaa Mullan alla. Taistelutoverit on toinen äkkiä mieleen tuleva esimerkki pätevien käsikirjoittajien ja ohjaajien käytöstä. Ei ollut ihan halvinta mahdollista tuotantoa se sarja… Kyllä laadullekin löytyy edelleenkin tilausta ja tekijöitä.

Joten, suru tulee puseroon kun Big Brother viikon päästä loppuu. Onneksi kolmonen aloittaa ensi lauantaina uuden kauden Selviytyjiä! Harmi vain, että pitkä viive ohjelman esittämissä tarkoittaa sitä, että lopputulosta ei voi enää jännittää. Onneksi ohjelma on kiinnostavaa katsottavaa, vaikka tietääkin kuka voittaa. Selviytyjätkin on ohjelma, jota täytyy katsoa tiuhaan. Henkilökemia ja liittolaisuussuhteiden muodostuminen on ohjelman mielenkiintoisinta antia; toivottavasti kilpailijat ovat hyviä ja tarjoavat paljon värikkäitä vaiheita!

Poikkesimme eilen kotimatkalla Makuunissa vuokraamassa elokuvan Harry Potter ja viisasten kivi, nyt kun kumpikin oli kirjan lukenut. Ihan viihdyttävähän se oli ja mielestäni ihan onnistunut tulkinta. Mutta jos ensimmäisestä osasta tulee yli kaksituntinen elokuva, entäs sitten huomattavasti paksummista myöhemmistä osista? Liekehtivästä pikarista tehdään varmaan kaksi elokuvaa…

MoonTV:n konkurssilla on positiivinenkin puolensa: superällö Colin’s Sleazy Friends ei enää saastuta tv-katsojien mieltä. Se on kaikkien aikojen huonoin ohjelma, mitä televisiosta on koskaan tullut; siinä ei ollut mitään hyvää.

Muuten MoonTV:n konkurssi on kurja ja valitettava asia. Kuka nyt näyttää musiikkivideoita, kuka palkkaisi Armanin?