Kategoria: Elokuvat ja tv

Markku Jantunen kirjoitti blogissaan taannoin seuraavasti (laittaisin linkin, mutta Jantunen ei permalinkkejä tarjoa):

Televisionkatselun ja Playstationilla pelaamisen kaltainen passiivisuus varmasti pitkällä aikavälillä vahingoittaakin ihmistä.

Päh, sanon minä. On helppo väittää television katselemista passiiviseksi ja passivoittavaksi, varsinkin kun itse snobeilee sillä, ettei televisiota katso (Televisiota katson ehkä 1-3 tuntia viikossa (nelosen torstaidokumentti + joku elokuva).). Itse rohkenen kuitenkin väittää, ettei suurin osa television katsomisesta ole passiivista möllötystä.

Minun kohdallani television katselu ainakin herättää ajatuksia ja vuorovaikutusta. Johannan kanssa tulee puhuttua paljonkin televisio-ohjelmien aiheista ja niiden herättämistä ajatuksista. Yksinkin tulee käytyä henkistä dialogia television herättämien ajatusten kanssa. Vaatii melkoista apaattisuutta, jos television katsominen ei herätä minkäänlaista henkistä aktiivisuutta.

Enkä myöskään usko, että suurin osa nettisurffailusta, esimerkiksi, olisi mitenkään erityisen aktiivista tai vuorovaikutteista television katsomiseen verrattuna. Nettisurffaajalla on tietysti enemmän valinnanvaraa sen suhteen, mitä katsoo, mutta ei se silti mitenkään kovin hehkeää hommaa silti ole.

Pleikkarilla pelaamiseenkin kuuluu aika olennaisesti muutakin kuin vain pelaamista. Pelaaminen itsessään ei ole liikaa nautittuna hyvä asia; ruudun eteen juuttuminen ei varsinkaan lapsille sovi. Pelaamiseen kuuluu kuitenkin vuorovaikutus kavereiden kanssa (pelaaminenhan tapahtuu usein porukalla), uusien pelien hankkiminen ja niihin tutustuminen – ainakin omalla kohdallani tietokoneella pelaamisesta on aina ollut passiivisuus kaukana.

On helppoa laukoa yleisiä totuuksia tällaisesta aiheesta; kulttuurisnobit ovat taatusti samaa mieltä. En kuitenkaan usko television lahottavan aivoja ihan sitä tahtia, kuin voisi luulla näiden väitösten perusteella.

Tämän kaiken sanottuani totean kylläkin, että itse haluan vähentää television katselua, silloin kun sieltä ei mitään oikeasti kiinnostavaa tule. Parempiakin ajanvietteitä on.

Selviytyjissä nähtiin eilen tähän mennessä jännittävin jakso. Heimot laitettiin yhteen, asumaan samalle rannalle. Immuniteettikilpailussa yllätys oli kuitenkin suuri kun paljastui, että vaikka samalla rannalla oltiin jo pari päivää asuttu, ei heimoja vielä oltukaan yhdistetty! Tämä yllätys järkytti tasapainoa mukavasti.

Valitettavasti siitä kärsi suosikkini Shi Ann, joka oli heti sännännyt juonimaan Chewing Gum -heimolaisten kanssa – varsin ymmärrettävistä syistä. Minusta valinta oli virhe. Pennyn äänestäminen pois olisi ollut Sook Jai -heimolaisilla paljon parempi ratkaisu. Shi Annin suhteet Chewing Gumiin olisivat auttaneet vähemmistöön jääneitä Sook Jai -heimolaisia.

En usko, että sillä nelikolla on enää mahdollisuuksia voittaa kisaa.

Johanna osti taannoin Lars von Trierin Valtakunta-DVD:n. Paketissa ei ole muuta vikaa kuin se, että siinä on vain ykköskausi, joka jää pahasti kesken. Englanninkieliset tekstitkin ovat vähän siinä ja siinä. Lisäksi jaksoista puuttuu lopputekstit, jotka ovat kuulemma mainiot.

Tanskalaisesta Laserdisken-nettipuodista löytyi kuitenkin aika herkullinen paketti: Valtakunta yksi ja kaksi. Neljä levyä, suomenkieliset tekstit, paljon ekstroja. Aika komia paketti. Hinta ei ole ihan halpa, mutta Valtakunta on TV-viihdettä parhaimmillaan, sanon minä. Niin kummallista menoa, että!

Tulipahan taas uusi kokemus tilille, eli tilaus tanskankielisestä verkkokaupasta. Saksankielisestä on tullut tilattua aikaisemmin… Saksaa olen opiskellut kahden alkeiskurssin verran, tanskaa ymmärtää pakkoruotsilla. Eipä ole ihan huono juttu sekään, näemmä.

Kirjoitin Portti-lehden toimitukseen valituskirjelmän lehden elokuva-arvosteluista. Voisinpa ilmaista mielipiteeni täälläkin…

Arvosteluissa kun keskitytään lähes yksinomaan elokuvien juonen referointiin, ja varsinainen arvosteluosuus jää vähemmälle. Näkemättömien elokuvien arvosteluita ei uskalla lukea spoilereiden pelossa.

Uusimmasta Portista voi nostaa joitain esimerkkejä:

The Ring – Arvostelu kertoo elokuvan juonen lähes kokonaan. Arvosteluosuutta on tasan kahden lauseen verran.

Feardotcom – Vielä parempi! Arvostelu rajoittuu tasan elokuvalle annettuihin tähtiin – tekstissä ei ole minkäänlaista kritiikkiosuutta, vain elokuvan juonen kuvaamista.

Signs – Spoilaa sekä Signsin että Kuudennen aistin loppuyllätykset!

Nykyisellään Portin elokuva-arvostelut ovat jokseenkin hyödyttömiä. Kaipaisin enemmän arviointia ja kritiikkiä pelkkien tähtien lisäksi: miksi elokuva on saanut n tähteä, mikä oli hyvää, mikä oli huonoa, vertailua muihin samanlaisiin elokuviin… Juonen saa selvillä takakannesta (yleensä) ilman spoilereita, arvostelun tehtävä on mielestäni toinen.

Verrata voi vaikka Portin kirja-arvosteluihin, jotka ovat kautta linjan korkeatasoisia ja erittäin mielenkiintoista luettavaa.

TV-sarjoista messevin eli C.S.I. palasi ruutuihin eilen. Hiphei! Sarjassa on kyllä puutteensa realismiosastolla, mutta toisaalta se on vakuuttavampi kuin moni muu. Ainakin rikoslabran meno on perinteistä poliisitoimintaa tai profilointia kiinnostavampaa. Tuossahan on pahasti se vika, että rikoslabran tutkijat, jotka eivät varsinaisia poliiseja ole, tekevät sarjassa ihan täyttä poliisityötä – käyvät pidättämässä ihmisiä, esimerkiksi. Muutenkin henkilökuntaa tuntuu olevan nihkeästi, kun tutkijoiden täytyi eilisessäkin jaksossa lähteä kaatopaikkaa penkomaan kolmistaan. Luulisi siihen hommaan löytyvän muutakin väkeä.

Toisaalta C.S.I. on saanut monen muun tv-sarjan ja elokuvan rikospaikkatutkimuksen vaikuttamaan varsin pöljän näköiseltä puuhalta. Ei mitään varovaisuutta todisteiden tuhoamisen suhteen, ja muutenkin menetelmät ovat vähän ankeita. Vaan C.S.I.:n väellä on kyllä vähän liiankin hyviä menetelmiä toisinaan… Silti, se on tv-viihdettä eikä tosi-tv:tä, joten minä en piittaa. Sarja on viihdyttävä, ja Ihmemies McGyverin henkinen sukulainen Gil Grissom on päähenkilönä paljon kiinnostavampi kuin kuka tahansa asetta heilutteleva macho. Mutta minä olenkin nörtti…