Kategoria: Kirjasto

Minulla on sisäpiirin tietolähde. Johanna on töissä Tampereen yliopiston kirjaston hankintaosastolla pari päivää viikossa ja käsittelee kirjastoon saapuvia kirjoja. Kun kirjastoon saapuu jotain kiinnostavaa, saan kuulla välittömästi. Johanna voi jopa laittaa minulle varauksen. Näin kävi tänään, kun Johanna huomasi kurssikirjavalikoimiin ilmestyneen jonkun pelisuunnittelua käsittelevän kirjan. Itselleen Johanna varasi kauneimpia kirjastoja esittelevän kirjan. Suosittelen muillekin hankkiutumaan jonkun saapumisvalvojan lähipiiriin!

Minusta tuntuu siltä, että minua painostetaan kirjoittamaan blogiini. Painostusryhmä on hyvä ja lukee ny:

Kävimme tänään kokoelmanhallintakurssin tiimoilta Tampereen Sampolan kirjastossa tutustumiskäynnillä. Kirjastorakennus on uusi ja hieno, mutta tuttu jo aikaisemmin, koska se on lähikirjastoni. Se on pieni, mutta hyvin tehty ja sen lehtikokoelma on varsin kunnioitettava (käyn siellä lukemassa Linux Journalia).

Tällä kertaa pääsimme tutustumaan myös työntekijöiden puoleen. Sepä oli mielenkiintoista, se! Sen jälkeen kuulimme luentoa kirjastonjohtaja Järveliniltä (lieköhän samaa Järvelinien sukua kuin infon laitoksen professori Kalervo) ja Tampereen kirjastojen yleishankintapäälliköltä. Oli mielenkiintoista saada hankintaan yleisten kirjastojen näkökulmaa, siellä kun on meno aivan erilaista kuin minulle tutummassa yliopistokirjastojen maailmassa (josta Johannan työkuvioiden myötä olen kuullut yhtä jos toista).

Yleisten kirjastojen puolella ikuisuuskysymys on kirjastojen asema yhteiskunnassa. Onko kirjasto palvelulaitos vai osa kansansivistystä? Nykyään tuskin vaaditaan viihteellisen kirjan lainaajaa ottamaan myös tietokirjoja (kuten ennenmuinoin tehtiin), mutta edelleen voidaan kysyä kuinka paljon kirjastojen kuuluu tarjota viihdettä ja kuinka paljon sivistystä.

Minun mielestäni oikea asema on jossain keskellä. Luonnollisesti on huomioitava, mitä kirjaston käyttäjät haluavat lukea. Aineisto, joka ei kierrä, on turhaa aineistoa. Toisaalta kirjastolla on kuitenkin sivistystehtävänsä – minusta kirjaston kokoelma on huono, jos sen kokoelmista ei löydy nobelisteja, Finlandia-palkinnon voittajia tai mikä nyt sitten onkaan laadukkaan kirjallisuuden kriteeri.

Voidaan myös kysyä, onko kirjastojen syytä kilpailla kirjakauppojen, levykauppojen tai videovuokraamojen kanssa. Itse ostan pääasiassa englanninkielisiä scifipokkareita, joiden tarjonta kirjastossa ei ole kummoinen. Niitäkin lainaisin mieluusti, jos tarjonta olisi parempaa. Kirjasto tyydyttää muuten kirjatarpeeni varsin mainiosti. Toisaalta, jotkut kirjat on enemmän tarve omistaa kuin toiset. Kirjaston etu on se, että kirja on kirjastosta saatavilla huomattavasti pidemmän aikaa kuin kirjakaupoista – kirjan elinikähän on nykyään aika pieni.

Musiikin ja elokuvien suhteen näen kirjastot ennen muuta kaupallisten vaihtoehtojen täydentäjiksi. Kirjastojen tehtävä ei ole tarjota listahittimusiikkia. Kestävät ja hyvät listamenestyjät voidaan poimia massasta kokoelmiin jälkeenpäin, jos tarpeelliseksi nähdään. Tämän näkemyksen jakoivat myös kirjaston edustajat. Syynä oli toisaalta sekin, että suositulla musiikilla on paha taipumus hävitä hyllystä ikiajoiksi. Sitä ei siis viitsitä hankkia alunperinkään, koska levyt varastetaan kuitenkin. Kiva homma. Elokuvien kohdalla odotan kirjaston kokoelmilta huomattavasti laajempaa valikoimaa kuin videovuokraamoilta. Perus-Makuunin valikoima on kuitenkin aika kapea ja varsinkin mitään taide-elokuvaa on turha hakea. Kirjastosta odottaisin löytäväni vanhempia klassikoita ja arvofilmejä. Videovuokraamoille jätän suosiolla päivänhittien jakelun.

Sampolan kirjastossa kaikki neljä kirjastonhoitajaa osallistuvat valintaan ja kokoelmien ylläpitämiseen. Vaikka toisaalta olenkin kiinnostunut yliopistokirjastojen maailmasta, olisin ihan mielelläni yksi Sampolan kirjastonhoitajista. Paitsi palkan suhteen – valtiolla saa kai aika paljonkin parempaa palkkaa kuin kunnalla…

Työsopimukseni jäi sitten kahden kuukauden mittaiseksi. Haluaisivat kyllä pitää minut pidempäänkin, mutta rahat eivät kuulemma riitä. Uskotaan. Toisaalta ihan kiva, kaksikymmentä tuntia lisää vapaa-aikaa on ihan hieno juttu, toisaalta vähän tylsää, ettei loppuvuotena tule rahaa mistään muualta kuin veronpalautuksista eikä niistäkään paljoa.

Uudesta Kirjastolehdestä (6/2003) pisti silmään seuraava katkelma:

Miten nuori mies päätyi kirjastotyöhön? Onhan alan huono palkkaus yleisesti tiedossa, ja vaikka kirjastotyö onkin korkean koulutuksen ammatti ja vaatii nykyaikana laajoja tiedonhallintataitoja ja tietotekniikkaosaamista, saattaisi vanha "Hiljaa kirjastossa, siellä on nutturapäitä" -maine nuorta uranetsijää pelottaa. Kirjastolehti 6/2002, s. 8

Tämä siis jutussa nuoresta mieskirjastonjohtajasta. Jos kyse olisi nuoresta naisuranetsijästä, kirjastoalan valitsemista tuskin kyseenalaistettaisiin. Hoh. Pitäisiköhän minunkin nyt tuntea oloni vallan kummalliseksi, kun näinkin oudolle alalle olen päätynyt. Jos kerran ala vaatii korkean koulutuksen ja laajoja taitoja, miksei se kiinnostaisi? En ymmärrä, miksi kaikista lehdistä Kirjastolehden on tarpeen jauhaa vanhoista kirjastostereotypioista.

Kirjastolla tilastoidaan, eli lasketaan varattujen kirjojen noutajia. Näitäpä riittääkin, eli juuri muita asiakkaita ei käykään. Lainaaminen kun onnistuu automaatilla, ja useimmat automaattia käyttävät. Toinen iso ryhmä on kirjastokortin hakijat, mutta näitä ei syyskuun ruuhkien jälkeen ole kovn paljoa näkynyt. Yleisiä kyselijöitä ("mistä löytyy tämä ja tämä kirja?") käy myös jonkin verran.

Ilmeisesti suunnitelmia on varaustenkin automatisoimiseksi. Sepä olisikin mielenkiintoista nähdä. Tällaisia järjestelmiä kai jossakin on jo käytössä. Sitten ei kyllä tarvitsisi tiskille kolmea ihmistä muulloin kuin syyskuun alussa, luulisin.