Pojalla on nyt ikää kuukausi, kaksi viikkoa ja kolme päivää. Aika kulkee siis kuin siivillä. Hyvin on pärjätty; poika voi paksusti. Massaa on tullut, sen huomaa vekeistä reisissä ja käsissä, ja onpa poika selvästi painavampi nostella.
Päiväohjelmaan sisältyy yhä runsaasti kantamista. Vaikka vaunulenkkejä on tehty jokunen ja vauva on kerran jopa saatu nukkumaan vaunuihin, ilmankin olisi pärjätty, tai ainakin huomattavasti pienemmällä panostuksella. Tämä siis vinkkinä vauvanvarusteita miettiville: rahat kannattaa sijoittaa ennemmin kantoliinaan kuin vaunuihin.
Nimiäiset lähestyvät, niiden järjestelyistä on selvitty yllättävänkin vähällä. Vieraslista kutistettiin minimiin ja vastuu tarjoiluista sysättiin pitopalvelulle. Suosittelen tätä lähestymistapaa; on vähän erikoista, että vasta lapsen saaneiden pitää ylipäätään juhlat järjestää, onhan tässä paljon muutakin mietittävää. Vaan kiva on juhlia, onhan poju nyt sentään juhlistamisen arvoinen.
Muutaman viikon päästä alkaisivat myös työt; vähän kurjaa jättää vauva ja Johanna kotiin päiviksi yksin. Mielellään olisi mukana lastenhoidossa, helpottaahan se hommaa kun on kaksi hoitajaa. Johannakin on saanut aamuisin hyvin nukuttua, kun minä olen saanut vauvan aamuvirkoamisen jälkeen nukutettua kantoliinaan parin tunnin unille. Noh, eiköhän Johanna pärjää, ja onhan se ihan mielenkiintoista nähdä, mitä töitä pääsen tekemään. Sekin kun on yhä mysteeri…