Ryömijäpoika

Nooa on oppinut ryömimään. Aikaisemmin kaukana sijaitsevia esineitä on vain tuijoteltu määrätietoisesti ja kenties itkeä tuherrettu muutama turhautunut kyynel. Nyt poikaa ei pieni välimatka pysäytä, vaan esine haetaan kätösiin ryömimällä vaikka sitten useammankin metrin matka. Edes esteet eivät ole ongelma: poju kiipeää vaikka lattialla makaavan isän yli päästäkseen käsiksi toisella puolella oleviin silmälaseihin.

Ryömiminen ei tullut varsinaisesti yllätyksenä; päin vastoin odottelimme, että koska se tapahtuu, sillä yritystä riitti. Nyt sitten odottelemme, koska ryömiminen vaihtuu konttaamiseksi – viittauksia siihen suuntaan on pojun liikekielestä havaittavissa. Sitten puuttuu vain se herääminen, että liikkua voi ihan liikkumisen ilosta, eikä vain esineiden tavoittelemiseksi, ja meillä on käsissämme pyörremyrsky.

Hyvä ikä

Sanoisin, että noin viiden kuukauden ikä on ihmiselon parhaita vaiheita. Viisikuukautinen vaikuttaisi olevan virkeä, kiinnostunut vähän kaikesta, iloinen, tyytyväinen ja valpas. Aikaisemmin ei ole ollut tällaista tunnetta, mutta nyt olisi oikeastaan ihan kiva, jos poika pysyisi vähän aikaa tuollaisena… Poika on jotenkin niin iloa ja elämää täynnä. Vaan mistäs sitä tietää, miten mukavaksi elämä vielä menee, mutta hampaita on pikkuhiljaa tulossa, eikä niiden ilmestyminen taida sujua ihan ongelmitta. Odotamme mielenkiinnolla.

Liikkuva lapsi

Viime päivinä olemme saaneet ihastella liikkumisen ihmettä. Tällä hetkellä poika osaa liikkua selällään, kunhan olosuhteet ovat oikeat. Liikkumiseen tarvitaan parkettilattia ja paljaat jalat (tai liukuestesukat), ja tietysti liikkumisfiilistä. Sitä onneksi riittää useimmiten. Sitten vain menoksi! Ei mene kuin hetki, niin poika on muutaman metrin päässä!

Konttaaminen antaa vielä odottaa itseään, mutta yritystä on kovasti siihenkin suuntaan. Peppu nousee ilmaan ja jalat pyrkivät alle, mutta ihan vielä ei konttausasento löydy. On hauska katsella, miten liikkeet ovat ikään kuin vähän sinne päin; jonain kauniina päivänä poika vielä konttaa, se on selvää.

Ergo

Jatketaanpa hyvien vauvatarvikkeiden kehumista: Ergo-kantoreppu on osoittautunut kertakaikkisen näppäräksi aparaatiksi. Kantoliina on hivenen hankala kylmillä ilmoilla, koska se ei oikein sovi takin päälle eikä alle. Ergo sen sijaan toimii takin päällä hyvin, ja kun vauvan pukee riittävän lämpimästi, siinä tarkenee oikein mukavasti.

Ergo-kantoreppuErgon voi viritellä eteen, taakse tai sivulle; meillä se on ollut toistaiseksi käytössä etupuolella. Selkärepuksi se viritellään joskus, kun poika tuosta vähän varttuu, tällä hetkellä se toimii hyvin noin. En tiedä miten tuossa käy nukkuminen, mutta ainakin näköalat ovat hivenen paremmat kuin kantoliinasta, mikä sopii erinomaisen hyvin meidän pienelle tarkkailijallemme.

Ergo on myös kantoliinaa vaivattomampi pukea, ja sopii hyvin esimerkiksi kauppareissuille kantovälineeksi.

Eilen saavutettiin muuten merkittävä kehityksellinen askel: poika otti ja kääntyi omatoimisesti selältä vatsalleen, vieläpä pari kertaa, eli mistään sattumasta ei ole kyse. Vanhemmat ovat tietysti suunnattoman ylpeitä kehittyneestä muksustaan (kumpikin meistä onnistui kääntymään mahalleen vasta viisikuisena; poika täyttää ensi maanantaina neljä kuukautta!).

Vauvalla on jalat eli BabyLegs

Kaikkea sitä keksitäänkin: BabyLegsit ovat aivan ihania säärystimiä pienille lapsille. Kuulostaa vähän pöljältä ja turhalta, mutta ei se nyt ihan niinkään mene. Legsit nimittäin voittavat esimerkiksi puolipotkuhousut kätevyydellään reippaasti. Ne on helppo pukea ja riisua ja lämmittävät ihan yhtä lailla (settiä voi täydentää sukilla, mutta pienellä vauvalla BabyLegsit peittävät jalkaterätkin kivasti).

Legsit sopivat mainiosti esimerkiksi lämmittämään kantoliinassa kulkevan vauvan kinttuja. Luulisin myös, että näistä on iloa siinä vaiheessa kun lapsi alkaa kontata, pysyvät polvet suojassa. Poikalapsen isänä on myös kivaa, että BabyLegsejä löytyy monenvärisinä – pojille kun on hyvin vähän kirkkaanvärisiä vaatteita, enkä minä ainakaan haluaisi pukea lastani jatkuvasti harmaaseen ja laivastonsiniseen. Yhdellä koollakin pitäisi kai pärjätä pitkään, elleivät sitten kulu kontatessa puhki. No, se selviää kunhan poika pääsee liikenteeseen.

Suomessa BabyLegsejä myy Babyidea (joka myy muuten kaikkea muutakin jännää). Mainos ei ole maksettu, kunhan ovat muuten vaan veikeä ja suosittelemisen arvoiseksi havaittu tuote.