Kategoria: Lapsellisia

Nooasta on tullut varsinainen yhden tempun poni. Nyt kun poika on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten, mikään muu ei kiinnosta. Siispä harjoittelemme seisomaan nousemista sohvaa vasten, sohvapöytää (ja tietokonetta) vasten, telkkaria vasten, seinää vasten, äidin ja isän jalkoja vasten, vessanpyttyä vasten ja niin edelleen. Mitä kävi sille, että ollaan vaan ja leikitään leluilla lattialla?

…vauva joka herää puoli kuudelta, mutta valvottuaan puoli tuntia nukahtaa vielä pariksi tunniksi.

Nooa osaa nykyään kontata, vaikka ei sitä vielä kauheasti viitsikään tehdä, ryömiminen on niin paljon helpompaa. Kontatessa voi sitä paitsi kaatua. Ei saisi nauraa, mutta on silti hassun näköistä kun konttaaja kaatuu eteenpäin poskelleen. Ei uskoisi, että niinkin voi käydä.

Ryömimisen lisäksi poika on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten. Touhuavan lapsen kanssa eläminen on nyt sitä, että istuu vieressä ja ottaa kopin, kun huterat pikkujalat pettävät ja lapsi meinaa mennä ihan mukkelismakkelis.

Nooasta on kehittynyt koko lailla rohkea tutkimusmatkailija. Poika saattaa lähteä ihan itsekseen ryömimään käytävää pitkin eteistä kohti. Tänään nähtiin ensimmäistä kertaa sekin ihme, että poju uskaltautui kurkistamaan työhuoneeseen. Aikaisemmin se suunta on ollut vielä liian pelottava. Poika matkaili siellä jo toistamiseen tänään, joten kynnys on ylitetty, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti.

Jos sotkette banaania vaatteisiinne, suosittelen tahranpoistoa tiskiaineen ja veden kanssa ennen pyykinpesua. Banaanitahrat kun jättävät pesukoneessa vaatteisiin vahvat homemaiset jäljet. Tämän opimme tänään kantapään kautta. Asian oppimiseen tarvittiin banaanin syömisestä innostunut vauva; harvoinpa sitä muuten tuleekaan banaania vaatteisiin hierottua.

Kuusikuukautinen poika on melkoinen tehopakkaus. Nooa on oppinut ryömimään, ja etenee määrätietoisesti kohti houkuttelevia kohteita, kuten sanomalehteä, jota joku lukee lattialla, tai puhelinta, johon joku puhuu. Onhan se selvää – jos aikuinen on kiinnostunut jostakin, niin Nooakin on.

Nooan suosikkijuttuihin kuuluvat myös hyppiminen – hyppykiikku voisi olla hyvä hankinta, mutta ehkäpä tyydymme kuitenkin käsinhyppyyttämiseen. Tulee liikuntaa, eikä tule pojalle sitten myöhemmin kävelyongelmia. Nooan hupeihin kuuluu myös kilpahuutaminen äidin kanssa: välillä molemmat innostuvat huutamaan niin että korvissa soi. Oudot on huvit, mutta mikäs siinä kun on hauskaa. Kukkuu-leikkikin miellyttää, samoin naamaan puhaltaminen ja peilin kanssa kujeilu.

Nooa pitää myös maton syömisestä ja erikoisten pikkuyksityiskohtien kuten sukkanöyhdän bongaamisesta matoilta. Eteisen maton hapsut ovat myös kova juttu. Lattiakin kiinnostaa, lähinnä siten, että sitä kuuluu hakata kovilla esineillä. Parketti tykkää, mutta no, pojalla on kivaa… Perintösoittorasiakin meni jo palasiksi Nooan käsittelyssä, lähinnä lattiaan hakattuna. Musiikki sinänsä miellyttää, joko soittorasiasta tai laulettuna. Lastenlauluvalikoimamme on hivenen kapea, mutta noh, toisto rauhoittaa…

Varhaisvauvuuden pipokauhu on pikku hiljaa lientynyt, ja nyt kypärämyssyn vetäminen päähän synnyttää suorastaan ilon hetken. Ehkä poika tajuaa, että ulos mennään, ja kohta saa kaikenlaista jännää nähtävää – Nooasta on tullut innokas matkailija ja kaupassakävijä, joka pysyy kaupunkireissun ajan tyytyväisenä. Odotamme mielenkiinnolla jatkoa!