Kategoria: Koulu

Ensimmäinen vakava yritys luonnostella syksyn opinto-ohjelmaa tuotti 16 opintoviikon paketin, josta kolme opintoviikkoa voi osoittautua liian vaikeaksi ja kaksi opintoviikkoa peruuntua aiemmin opiskeltuina. Opintotuki edellyttää käsittääkseni 10,8 opintoviikon suoritusta, joten sikäli kaikki on hyvin. Pari kirjatenttiä noihin voisi vielä lisätä.

Alkaa vaan olla opiskeltava loppu. Infon aineopinnoista olen tehnyt lähes kaiken mielekkään, syventäviäkin on jo tarpeeksi joskin niitä voisi vielä täydentää. Tietojenkäsittelyoppi ei tarjoa enää mitään, ellen käy syventäviin (ja tuskin käyn). Hypermediaa sentään on tarjolla mukavasti. Kirjallisuustiedettäkin voisi jatkaa, mutta traumaattinen esseenkirjoitusprosessi viime kesältä tappoi kyllä kaiken mielenkiinnon siihen puuhaan.

Onhan noita opintoviikkoja jo yli 150, joten ei kai niitä sikäli tarvitsisi juuri enempää kertyäkään. Sitten pitäisi vain valmistua.

Luen taas hirveällä tarmolla tentteihin. Tällä hetkellä työn alla on Informaatiotutkimus tieteenä ja tieteenalana, metateoreettinen pakollisiin syventäviin kuuluva kurssi. Aineisto on jokseenkin puisevaa. Luettavana on yksi kirja ja kaksi artikkelia. Artikkelit ovat lyhyitä, mutta toisaalta erittäin tiiviitä: muistiinpanoja kertyy sivukaupalla ja yhden sivun käsittelyyn kuluu helposti minuuttikaupalla aikaa. Ottaisin kuitenkin mieluummin jatkossakin mieluummin tiiviitä artikkeleita kuin jaarittelevia kirjoja.

Kesän opinnot on nyt lyöty lukkoon ja tentti-ilmoittautumiset tehty. Yliopistolla on jo toista vuotta käytössä elektroninen ilmoittautuminen kesätentteihin. Järjestelmä on näppärä ja mukava käyttää. Tenttikuorien täyttäminen ja toimittaminen laitokselle postilaatikkoon on vaivalloista ja saisikin minun puolestani jäädä historiaan.

Koska kaikki tentit ovat kahden opintoviikon annoksia ja yhteensä opintoviikkoja pitää kertyä vähintään 7,5, päädyin seuraavanlaiseen valikoimaan:

Kesäkuussa teen Tietoverkot yhteiskunnassa. Heinäkuussa ovat vuorossa Kirjastot ja tietohuolto ja Informaatiotutkimus tieteenä ja tieteenalana. Elokuussa tenttiputken lopettaa Arkielämän tiedonhankinta. Jos saan motivaatiopuuskan, voisin elokuussa suorittaa vielä mukavasti täydentävän Ammatillisen tiedonhankinnan.

Kunhan saan kevään kursseista merkinnät, minulla pitäisi kai olla 150 opintoviikkoa. Jos saisin kaikkiaan viisi tenttiä tehtyä kesällä, olisi maisterin tutkintoon vaadittavat 160 opintoviikkoa periaatteessa siis kasassa. Opintoviikkoja puuttuu kuitenkin ainakin 26, joista suurimman osan (20) muodostaa gradu.

Gradu onkin sitten ensi lukuvuoden pääasia numero yksi. Aihepiiristä ei ole kauheasti käsitystä, mutta todennäköisesti XML-tiedonhaun piirissä ollaan. XML-seminaari jätti ihan hyvät fiilikset. Saapa nähdä, aloitan syksyllä graduseminaarin, toivottavasti se tuo tullessaan valaistuksen.

Pohdiskelin taannoin esseekysymyksiä: Jos esseen maksimisanamääräksi annetaan 3000 sanaa, kuinka lyhyen esseen kehtaa palauttaa? Itse kirjoittaisin ehkä minimissään sellaiset 2000 sanaa.

Kirjoitustyö hieman hyytyi, joten palautin lopulta roimasti alle 2000 sanan mittaisen työn. Järkeilin, ettei kurssin opettaja halua mitenkään erityisesti lukea pitkiä töitä, vaan asiasisältö ratkaisee. Tähän kun yhdistyi melkoinen neronleimaus esseen aihepiirin keskeisestä ilmiöstä, olin lopulta aika hyvillä mielin asian suhteen (Johanna saa korjata, jos muistan väärin ja olin täydessä paniikissa).

Ratkaisuni oli kaiken lisäksi oikea, sillä sain kurssista täydet kolme pistettä.

Jos esseen maksimisanamääräksi annetaan 3000 sanaa, kuinka lyhyen esseen kehtaa palauttaa? Itse kirjoittaisin ehkä minimissään sellaiset 2000 sanaa.

Kun on kuusi päivää aikaa kirjoittaa ja 2000-3000 sanaa kirjoitettavana, tietää se 500 sanaa päivässä. Ensimmäiset 500 sanaa ovat helpoimmat; sen jälkeen on esseen tausta-artikkelien sisältö referoitu ja alkaa oman pohdinnan tuottaminen. Loput 1500-2500 sanaa ovat todennäköisesti melkoisen työn ja tuskan takana.